Kehity sellaiseksi kuin haluat: 2014

29. joulukuuta 2014

Case: 24/7 someviestittely ahdistaa


Kysymys:



Hei Karla,

Kiitos erittäin kiinnostavasta blogistasi, jonka sisällön ahmin sen löydettyäni muutamassa päivässä! 


Itseäni mietityttää usein kuinka selittää ystävilleen ja tuttavilleen nykypäivän mittapuulla harvalukuista yhteydenpitoa. Tuntuu, että nykyään koko ajan pitäisi olla avoin kaikille, sillä kuka tahansa saattaa ottaa yhteyttä milloin tahansa ties mitä kanavaa pitkin. Minulla on viha-rakkaussuhde someen. Arvostan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoiteltavissa ja tietää uutisia tunnin tarkkuudella - minulla ei ole tapana näppäillä puhelinta joka hetki.



How about... NO. Kuva: pippalou


Usein jos saan jonkin viestin, en edes uskalla avata sitä, sillä jännitän sen mukanaan tuomia mahdollisia toimenpiteitä. Ja toki vastaus yhteydenottoon pitäisi kirjoittaa samantien, tai on suuri vaara, että se unohtuu. Ja sekös vasta on kurjaa ja kiusallistakin. On nolo tilanne, kun vastaus on jäänyt jopa monen kuukauden ajan kirjoittamatta tuttavalle. Sitä kun ei haluaisi antaa sitä valheellista kuvaa toiselle, etteivät toisen tekemiset kiinnosta. Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin. 

Pidän älyttömästi muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän kanssaan, mutten halua nakottaa tietokoneella tilittämässä kuulumisiani. En halua vaikuttaa ylimieliseltä tai erakolta, joten Karla, voitko antaa minulle avaimia pulmaani?

Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon? Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen? Miten selittää tutuilleen tämä ystävällisesti? 

 
Olen myös työssä, jossa sosiaalinen media on tärkeä työkalu ja täten koko ajan läsnä. Yrityksessä arvostetaan lähes välitöntä reagointia somen kautta tulleisiin kysymyksiin. Onko sinulla vinkkiä, miten tehostaa ajankäyttöä silloin, kun on oltava jatkuvassa valmiustilassa somen suhteen, muttei halua tulla jatkuvasti sen keskeyttämäksi?


Tuntuu, että tämä kaiken digitalisoituminen orjuuttaa olemaan tavoitettavissa 24/7. En halua digiajan kirjekavereita, haluan tavata ihmisiä! 


Kiitos ajastasi jo etukäteen ja aurinkoista tulevaa kevättä!

Ystävällisin terveisin, Uusi innokas lukijasi L

PS. Jos teet digi-ihmissuhdetaidoista blogauksen, saat ehdottomasti käyttää tätä kysymystä avauksessa, mikäli koet sen mielekkäänä!




Businesslook vai metsurilook - valintojen valinta. Kuva: typexnick


 

Vastaus:

 

Hei L,
 

Täältä tulee blogauksen täydeltä vastausta. :)

On hyvä, että ottaa myös itselleen aikaa, eikä ole koko ajan hengailemassa sosiaalisessa mediassa (=some). On hyvä taito osata johtaa itseään ja ajankäyttöään sen verran, että ei stressaa, että aina heti pitäisi vastata muiden pyyntöihin.

Somessa oleminen ei onneksi tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa tai että edes kävisi some-sivuilla joka päivä. Tässäkään asiassa ei tarvitse valita kumpaakaan ääripäätä (koko ajan somessa tai ei ollenkaan somessa) vaan voi valita itselleen sopivan sekoituksen. Vaikkapa facebook-viestejä voi käydä lukemassa parin päivän välein. Puhelimesta voi halutessaan laittaa someviesteistä hälytykset pois päältä, ja katsoa viestit sitten vain sillon kuin haluaa. 



Sinun tilanteeseesi annan lyhyesti seuraavat vinkit:
  • Käytä somea säännöllisesti tiettyinä aikoina
  • Laske rimaasi vastausviestien laadulle
  • Kun saat viestin: vastaa, laita kalenteriin tai älä lue vielä
  • Kirjoita lyhyemmin ja kysele vähemmän
  • Ehdota tapaamisia livenä tai soita ihmisille
  • Mahdollista someton aika netin ja somehälytyksien katkaisemisella
  • Muista, että pitkällä aikavälillä some säästää aikaa!


Pidemmin:

Tilanteesi ydin ei nähdäkseni ole yhteydenpidon vaiva tai yleisyys, vaan se, että olet todella itsekriittinen ja vaativa itseäsi kohtaan yhteydenpidon laadussa (viestien kirjoituksessa). Ehkä koet, että ihmiset odottavat sinun pitävän huolellisemmin yhteyttä, kun he todella odottavat sitä. Ei ihmisiä yleensä haittaa, jos viesti tulee jonkin verran myöhemmin tai jos se ei ole kovin huolellisesti kirjoitettu. Yhteydenpidossa määrä on usein tärkeämpää kuin laatu.

Minua todella paljon hyödyttänyt vinkki: Laske laatuvaatimuksia yhteydenpidon suhteen ja nosta sen määrää. Itsekin ennen suunnittelin tarkkaan viestejä, joka viivytti niihin vastaamista ja vei turhaa energiaa (kuten kuvailet). Ei se yhteydenpito tai ihmissuhteet ylipäätänsä ole niin tarkkaa hommaa. Parempi yleensä sekä lähettäjälle että vastaanottajalle, että vastaa nopeasti jotain lyhyesti sinne päin eikä jää pitkäksi aikaa hiomaan vastausta. Nämä kaksi päämäärää (kommunikaation laatuvaatimusten alentaminen ja määrän kasvattaminen) myös tukevat toisiaan: kun viestejä ei mieti niin paljon, niitä on helpompi lähettää enemmän, ja kun viestejä lähettää enemmän siihen tottuu eikä mieti enää niiden sisältöä niin paljon. Lisäksi luotettavuus viesteihin vastaamisessa kasvaa paljon, mikä on kaikille osapuolille kivaa, jee.


Se, kun luettu viesti leväperäisesti unohtuu, on kaikille osapuolille ärsyttävää.

Jos et halua joskus vastata heti viestiin, niin sitten voit laittaa siitä vaikka muistutuksen tai kalenterimerkinnän (teen tätäkin koko ajan jonkin verran). Tosin suosittelen yleensä vastaamaan heti viestin luettuasi: tosiaan vaikka vaan lyhyesti ja nopeasti. Se on usein ehdottomasti tehokkain ja vaivattomin tapa. Tämä toimii myös: Jos et ehdi vastata jossakin tilanteessa, niin älä vielä silloin lue viestiä, ja kun tulee rauhallisempi hetki niin lue ja vastaa nopeasti. Viestejä voi useimmissa viestimissä myös merkitä takaisin lukemattomiksi vaikka ne olisikin jo lukenut. Voit siis tiukassa paikassa merkitä viestin takaisin lukemattomaksi ja vastata myöhemmin.

 


Call me maybe? Kuva: typexnick



Kysyt: "Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon?"

Todellakin, kuten itse sanoit, jos et vastaa jonkun viestiin parin päivän tai viikon kuluessa, niin he ajattelevat, että et halua vastata heille ja tämä vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteeseenne. Ja voit myös vaikuttaa ylimieliseltä/erakolta. Tämä on luonnollinen tapa ajatella asiasta, eikä tässä selittelyt toiselle auta paljoa. On parempi kuitenkin vastata myöhään (vaikka 2 viikkoa jälkeenpäin) kuin ei milloinkaan. Voit sanoa silloin esim. "Kiva kun laitoit viestiä. Oli tosi kiire töiden/opiskelujen kanssa." ja sitten selittää asiasi/vastauksesi.

Sen sijaan, että miettisit, miten voit selitellä vastaamattomuuttasi toisille, on tosiaan parempi miettia tapoja, miten voit kehittää omaa toimintaasi. Ihan päivittäin ei välttämättä tarvitse olla ihmisiin yhteydessä (paitsi nyt ihan lähimmät ihmiset joita näkeekin päivittäin), mutta ainakin viikottaiset rutiinit yhteydenpitoon ja viesteihin vastaamiseen on hyvä kehittää. Kun tietää, miten organisoi viesteihin vastaamisen, niin se vähentää stressiä, kun asiaa ei tarvitse enää miettiä. Helpoin tapa organisoida asia: vastata vaan nopeasti jotain (ei hioa vastausta tai kirjoittaa pitkästi).

Sanot myös, että "Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin."

Tuossa on tuo sana "suuritöinen", joka kertoo, että laitat tosiaan (liian) paljon energiaa vastaamiseen. Harjoittele siis vastaamaan lyhyesti ja ihan vaan mitä ensin mieleen tulee. Kaikkea ei tarvitse kertoa, ja sanamuodoilla ei ole niin väliä. Yksittäisen viestin hiominen on pikkupikkupikku osa tätä elämää eikä siihen kannata hirveästi panostaa aikaa tai energiaa. Kokonaisuus (mm. yhteydenpidon määrä) ratkaisee. Soitto on myöskin hyvin nopea tapa hoitaa homma ja se selvittää yleensä kaiken tarvittavan viestejä selkeämmin.

Kysyt: "Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen?"

Jos vastaat suht lyhyesti, niin olet kohtelias, mutta annat samalla viestin, että et jaksa pitää paljoa yhteyttä. Myös jos kysyt paljon, se tulkitaan usein haluksi pitää aktiivisesti yhteyttä. Kannattaa siis välttää runsasta kysymistä ja pitkiä usean kappaleen viestejä, jos et halua paljon aktiivista yhteydenpitoa johonkin suuntaan.


Voit joskus sanoa vastapuolelle, että sinulla on juuri menoa/tekemistä, tai että kerrot/kysyt asiasta lisää, kun näätte seuraavan kerran livenä (jos et jaksa netissä keskustella). Ehdota rohkeasti tapaamisia niille ihmisille, jotka sinulle paljon viestittelevät ja joista pidät, niin he tietävät, että haluat kuitenkin olla tekemisissä heidän kanssaan, vaikka et päivittäin viestittelekään.

Erityisesti töihin: On olemassa ohjelmia, jotka laittavat somekanavat kiinni aina tietyn pituiseksi ajaksi, esim. 30 min tai 60 min. Niiden idea on aina antaa juurikin keskeytymätön työhetki kaiken sometuksen keskelle. En osaa suositella mitään tiettyä ohjelmaa, mutta varmaankin googlaamalla löytyy tai sitten vain netti pois päältä kirjoitustöiden ajaksi. Itse olen laittanut pois päältä kaikki hälytykset koneen sekä puhelimen sähköpostista, facebookista, Tinderistä (köh), Skypestä ym. ja katson ne sitten tietyin väliajoin. 

Someen liittyen puhutaan liikaa siitä, kuinka se vie aikaa. Oikein käytettynä ja ehkä väärinkäytettynäkin some säästää aivan järkyttävästi aikaa. Useaan ihmiseen on helppoa pitää yhteyttä, uusia mahdollisuuksia löytyy koko ajan ja haluamansa tiedot on nopeaa kysyä tuttavapiiristä. Embrace the chaos!


 
Let's get down to it. Kuva: typexnick



Vastaus vastaukseen:

 

Hei Karla,

Kiitos ajatuksella tehdystä ja asiarikkaasta vastauksestasi. Mielestäni on upeaa, että vielä palasit minulle asiaan, joten kiitos myös siitä! 

Olen kiinnostunut henkisestä hyvinvoinnista. Somepaasto tai somen niskaotteen kyseenalaistaminen on ollut usein mielessäni. Tästä syystä jatkan vielä rajojeni piirtämistä sen suhteen, mikä tuntuu hyvältä määrältä someilua missäkin aikaikkunassa.

Olen koettanut rakentaa rutiineja ja pieniä vastauspysäkkejä viikon varrelle, jolloin käyn kaikki vastausta odottavat viestit ja eri kanavat läpi ja reagoin niihin. Olen ajatellut soveltaa työtilanteeseenikin ehdottamaasi systematiaa ja tarkastaa tilanteen tietyin väliajoin säännöllisesti - ja kuten sanoit, kun itselläni on aikaa myös vastata viestiin.  
 
Vinkkisi, jossa esität pitkän tekstin viestittävän vastapuolelle halua kirjoitella enemmänkin netissä on totta - siihen minun on varmasti syytä tarkoituksella kiinnittää enemmän huomiota ja niukentaa kirjoittamani tekstin määrää.



Odotan innolla uusia postauksiasi, Karla! Toimintaasi seuranneena teet hienoa työtä palvelevana asiantuntijana. Toiminnastasi välittyy ihanasti se, että olet todella kiinnostunut sanomastasi. Jee! Jatka samaan malliin!


- L





Kuva: Linnea Hällström
P.S. Kevään 2015 luentoilmoittautuminen Espoon ihmissuhdetaitoluennoille on auki. 

Tule kuuntelemaan vinkkejä livenä ja kysymään lisää juuri omaan tilanteeseesi. 
Palaute ja fiilis luennoilla on ollut erittäin jees. Aiheita löytyy laidasta laitaan:


https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=ihmissuhdetaidot





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

22. joulukuuta 2014

Case: "Joo, palataan" = ei?



Kysymys:



Moi Karla! 

Haluaisin tutustua puolituttuihin kavereihini paremmin, mutta se ei näytä sujuvan kovin mutkattomasti. 

Esimerkki: Tapasin eilen vanhan työkaverin ja juttelimme hetken. Sen jälkeen laitoin facebookissa follow up -viestin, jossa ehdotin lounasta (liikoja painostamatta). Hän sanoi, että "joo mennään ihmeessä, palataan asiaan". Viestin laittaminen oli aika iso kynnys minulle, koska yleensäkään emme tunne kovin hyvin ja koko viestin laitto tuntui tungettelevalta ja kiusalliselta. Kaikilla on omat kiireensä yms. 



"Ja tässä näemme onnistuneiden follow uppieni määrän..." Kuva: mconnors


Olen edelleen epävarma, koska hän ei tehnyt itse mitään edistääkseen asiaa esim. kysymällä tarkempaa ajankohtaa, vaan jätti kaiken suunnittelun ja eteenpäinviemisen minun harteilleni. Veikkaan, että jos häntä oikeasti kiinnostaisi mennä lounaalle, hän olisi vastausviestissään kysellyt tarkemmin, milloin minulle kävisi jne. Niin ainakin itse aina teen, kun joku pyytää ulos: yleensä olen innokkaasti viemässä asiaa eteenpäin. Mutta tuntuu, että taas minun pitäisi tehdä kaikki työ tutustumisen eteen. 

Mistä tietää haluaako joku oikeasti tavata vai oliko tuo vain kohtelias vastaus "katsellaan"-tyyppisesti, jolloin tapaamista ei luultavasti koskaan tulekaan? 

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

 



Vastaus:


Moi, ja iso kiitos hyvästä kysymyksestä!

Kiva, että haluat tutustua puolituttuihin paremmin. Siitä seuraa usein hauskaa ja kaikille hyödyllisiä yhteistyötilanteita, kunhan on valmis olemaan aktiivinen.

 


"Siinä se on! Tuo on sopiva lounasaika!" Kuva: mconnors



Tässä mieleeni tulleita vinkkejä: 


- Ole rohkeasti aktiivinen, äläkä murehdi siitä kuka on suhteen aktiivisempi osapuoli. On tärkeää, että molemmat tekevät jotain kaveruuden eteen, mutta ei sen muuten ole niin väliä. Olet ehkä aktiivisempi tutustumisessa kuin toinen osapuoli, ja entäs sitten? Eikö päämääränä ole tutustua ja pitää hauskaa eikä kilpailla siinä kumpi on aktiivisempi tai epäaktiivisempi? Tuo tuttusihan vastasi viestiisi, ja vielä reilun myönteisesti. On hänkin siis aktiivinen, vaikka ei ehdottanutkaan aikaa. Reilusti aktiivisena tyyppinä saat paljon hyvää vapaa-ajalla, töissä, harrastuksissa ja missä vain. You can do it!


- Kaikki follow up:t eivät tosiaan onnistu ja johda tutustumiseen. Ihmiset ovat kiireisiä, osalla on jo tosi paljon kavereita, ihmiset unohtelevat, meillä on eri persoonallisuuksia, aina ei vaan syystä x tutustuminen onnistu... Tämä on luonnollista, ja tästä syystä kannattaa pyrkiä tutustumaan hyvin moneen tyyppiin, kun haluaa uusia ihmisiä elämäänsä. 

Yleinen virhetilanne on seuraava: Maija haluaa uusia ystäviä, ja hän päättää yrittää tutustua Tiinaan ja Kalleen paremmin. Sitten Tiina ja Kalle eivät jostain syystä ehdi/tajua tutustua häneen paremmin. Maija masentuu ja vannoo, että ei enää koskaan yritä tutustua keneenkään. Toisin kuin Maija, yritä viritellä tutustumista hyvin moneen suuntaan: lähettele paljon juuri follow up -viestejä, kysy kuulumisia, aloita keskusteluja, käy tapahtumissa... Torjunnat ja epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja niitä tulee aina. Verkot siis laajoille vesille. ;) Määrä tuo laatua.

 

- Anna tutustumiseen aikaa. Usein ihmiset, joilla on jo paljon tuttuja, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin, koska he eivät kiirehdi tutustumisen kanssa. Tällaisessa rennossa meiningissä on kiva tutustua, pikkuhiljaa. Kaikki pieni yhteydenpito kasvattaa ihmisten tuntemista, vaikka se olisi vain pientä kuulumisten vaihtelua silloin tällöin harvakseltaan. Yksinäiset tai muuten lisää tuttuja haluavat ihmiset joskus sössivät homman pelottavalla nopeudella.

Nyt, kun sinulla on työkaveriltasi positiivinen vastaus, niin on normaalia odottaa vaikka kuukausi tai parikin ja ehdottaa vasta sitten sopivia lounasaikoja. Tai jos törmäätte sattumalta uudelleen lähiaikoina, niin ehdota silloin paria konkreettista aikaa. Tuo on mukavan rento tahti tutustumiseen, ja silloin teillä on myös enemmän uusia kuulumisia vaihdettavaksi. Joskus joku saattaa heti haluta ryhtyä uuden ihmisen parhaaksi kaveriksi, nähdä heti monta kertaa viikossa ym., mutta usein tähän menee reilusti enemmän aikaa.

Esimerkiksi tutustuminen voi onnistuneessa tilanteessa mennä vaikka näin: törmäät mukavaan tyyppiin jossain tapahtumassa. Laitat follow up-viestin ja lisäät hänet facebookissa tai LinkedInissä. Parin kuukauden päästä vaihdatte vähän kuulumisia netissä. Siitä parin kuukauden päästä törmäätte taas jossain tapahtumassa ja keskustelette pidemmin. Tykkäät joskus hänen facebook-päivityksestään. Jossain vaiheessa kutsut hänet käymään synttäreillesi tai toimistonne avajaisiin. Käytte yhdessä salilla tai lounaalla siitä parin viikon päästä. Tästä parin kuukauden päästä ryhdytte lenkkikavereiksi, ja tutustuttekin sitten paremmin.

 

"Meidän jengissä on sitten tällanen yks leikki." Kuva: mconnors


 - Tärkeää on olettaa onnistuminen, ja välttää jatkuvaa epäonnistumisen manaamista. Toimi siis tutustumisessa kuten toimisit, jos tietäisit varmasti, että tutustuminen tulee onnistumaan. Nään jatkuvasti, että tutustumistaidoissa hieman heikommat sanovat päin naamaa (!!!) uusille tuttavilleen asioita kuten "Nähdään, tai no, katotaan nähdäänkö, ainahan nää jää tähän..." tai "Joo mennään lounaalle. Vaikka taitaa tää olla vaan puhetta..." tai "Oli tosi kiva tavata, vaikka tuskin haluut enää uudelleen tavata..." Tällainen negatiivinen manaus on hyvin luotaantyöntävää ja siitä tulee itseään toteuttava mantra. 

Iso osa tutustumisista ja follow upeista ei johda mihinkään, mutta sitä ei voi etukäteen ennustaa mikä osa. Sano siis "Oli kiva tavata ja nähdään taas", ja joskus sitten näette ja joskus ette.


- Tuosta kuvailemastasi kohtaamisesta: Oikein hyvältä kuulostaa, työkaverisihan ei kieltäytynyt, vaan vastasi hyvin myönteisesti! Tilanteet kannattaa tulkita positiivisesti, jos jotakin tulkinnan varaa on, niin et ainakaan itse sabotoi omia tutustumismahdollisuuksiasi. Jos työkaverisi vaikuttaa kiireiseltä, niin älä tosiaan heti ehdota päivää, vaan laita vastausviestinä hänen viestiinsä lounaskutsu vaikka parin viikon tai parin kuukauden päästä. Siitä voi tulla erittäin kiva lounas, tai sitten ei. You never know.



Elämää ei voi ennustaa, mutta kannattaa tarttua mahdollisuuksiin ja kokeilla.

Kuulostaako sinulle hyödyllisiltä vinkeiltä? Tai tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

 

Erinomaista joulua, joulupäivää ja tapaninpäivää! :) Ho ho ho!




P.S. Huhtikuun 2015 ihmissuhdetaitokurssien ilmoittautuminen on auki:
http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7



P.P.S. Kerron Jäänmurtajien taustasta ja yrittäjyydestä tässä Ammattinetin artikkelissa tämän vuoden alkupuolelta

Minulta saa kysyä yrittäjyydestäkin, jos siinä jokin askarruttaa. Olen 2014 ja 2015 mukana myös Helsingin nuorten (alle 40-v.) yrittäjien hallituksessa.









Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

9. syyskuuta 2014

Case: Mitä sanoa puolisolle ja lapsille?


Kysymys:


Minua kiinnostaisi kehittää vuorovaikutustaitojani ensisijaisesti kotona,  jossa minulla on puoliso ja lapsia leikki-ikäisestä teiniin. En osaa keskustella edes  heidän kanssaan syvällisemmin. 

Esimerkiksi pitkä automatka tai lyhyempi kauppareissu olisi mainio tilaisuus ajatustenvaihtoon miehen tai lasten kanssa, mutta olen  kuin lukossa. Osaan kyllä kysyä "mitä kuuluu" ja myös kuunnella. Kuitenkin, jos toinen ei heti lähde mukaan keskusteluun, niin en osaa jatkaa. Samat ongelmat vaivaavat myös kylässä käydessä.

Terveisin M 

 

Kuvan perhe ei liity tapaukseen. Paitsi koira. Kuva: David Amsler



Vastaus:

Kiitos mielenkiintoisesta viestistä.

Hienoa, että haluat kehittää keskustelutaitojasi kotona. Keskustelusta esimerkiksi juuri kauppamatkojen aikana voi olla paljon hyötyä ja hauskaa lapsillesi sekä muille läheisillesi.



Vinkit lyhyesti:
  • Ole rohkeasti "turhanpäivänen"
  • Kysy runsaasti kysymyksiä
  • Ole kiinnostunut toisesta
  • Vastaa parilla lauseella kysymyksiin
  • Ole sitkeä ja sitten toista

 
Pidemmin:
 

Ensiksi, ei kannata liikaa pelätä, että keskustelu ei ole tarpeeksi syvällistä. On hyvin yleistä, että ihmiset miettivät, että heti pitäisi sanoa jotakin älykästä, hauskaa tai syvällistä. Todellisuudessa syvällisempään ja tosi mielenkiintoiseen keskusteluun pääsee usein erittäin "turhanpäiväisen" ja yksinkertaisen rupattelun kautta. Yritä siis lisätä sitä, niin pääsette useammin myös syvällisiin
keskusteluihin. Hyvä tapa on esimerkiksi kommentoida positiivisesti ympäristöä ja muiden ihmisten toimintaa.


Tärkeitä juttuja kuvaamissasi tilanteissa ovat keskustelun aloituksien ja kysymyksien automaattinen keksiminen. Voit tehdä ihan itseksesi harjoitusta, jossa mietit jonkun tilanteen ja sitten siihen 10 sopivaa keskustelun avausta sekä jonkun aiheen (työ/harrastus/tapahtuma) ja sitten siihen 30 kysymystä. Näissä kehittyy aikaa myöten, ja sitten keskustelun eteenpäin vieminen helpottuu huomattavasti. 

Katso vinkiksi seuraavat kirjoitukset keskustelun aloituksesta ja kysymyksistä:

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avausrepla.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/12/kysy-hiljainen-hetki-hiljaisille.html 



The black dog stare, mode: intense. Kuva: Tim Wilson


Seuraava vinkki on kiinnostuminen toisesta, todella paljon. Älä siis välitä, vaikka puheenaiheet pyörisivät paljon vain toisen henkilön kiinnostuksen kohteissa (hänen työnsä, harrastuksensa, tapahtumansa, koulupäivänsä, harrastuksensa, kirjansa tai lempimusiikkinsa). Jatka keskustelua aiheista, jotka hän tuo esille. Kysy niistä lisää yksityiskohtia (toisen mielestä nämä kysymykset ovat tosi oleellisia). Ei haittaa, vaikka et tietäisi aiheesta mitään. Kuitenkin voi keksiä siitä kysymyksiä, ja oppia lisää.

Voit myös kysyä ajankohtaisiin asioihin tai omiin mietteisiisi toisen mielipidettä. Tämä tuntuu niin lapsesta kuin aikuisestakin tosi hienolta, kun hänen mielipiteellänsä on väliä ja siitä ollaan kiinnostuneita. Esim. uutiset, ostokset, elokuvat jne. Tuossa on myös hyvä tilanne tuoda omia asioita esiin. Tämä viestittää avoimuutta ja antaa keskusteluun lisää puheenaiheita, joista myös toinen voi kysyä sinulta. Kun toinen kysyy sinulta jotain, niin on hyvä vastata muutamalla lauseella yhden sanan sijaan. Näin sinusta tulee avoin ja keskusteluun rohkaiseva vaikutelma.



"70's, toes and rabbits in holes, these are a few of my favorite things..."
Kuva: Jaap Joris


Timanttia on myöskin sitkeys. Niin kylässä kuin kotonakin on tärkeää aloittaa keskustelua ensin monta kertaa. Vie sitä aluksi itse eteenpäin, vaikka toinen ei tuntuisikaan lähtevän mukaan. Lisäksi tärkeää on näyttää ja kuulostaa innostuneelta keskustelusta (ei tarvitse olla mikään kofeiiniorava, mutta jonkinlaista innostusta on hyvä kuulua ja näkyä). 


Yleensä parin minuutin jälkeen toinen rentoutuu ja lähtee mukaan runsassanaisemmin. Moni aluksi ujostelee tai on muuten varautunut, mutta haluaa kyllä oikeasti keskustella. Myöskin, jos olet aiemmin ollut hiljainen, niin aluksi perheesi ja tuttavasi saattavat ihmetellä keskustelun aloituksiasi. Älä välitä tästä, sillä he kyllä tottuvat ajanmyötä uuteen keskustelevampaan sinuun, ja nauttivat tuloksista.

 

Kaikki keskustelut eivät millään voi aina onnistua, ja kaikki ihmiset eivät aina jaksa ryhtyä keskustelemaan. Tämä kannattaa hyväksyä, ja olla itselleen ymmärtäväinen. Kukaan ei onnistu aina, ja sellaista se elämä vaan on. Yrittämällä kuitenkin joskus onnistuu, ja voi kokea kaikelaisia ihania tilanteita ja keskusteluja. :) 

Harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina, isäni sanoo.


Oliko näistä apua? Tuleeko mieleen lisäkysymyksiä? Voinko julkaista tämän?

Erinomaista viikon alkua! 


Karla



Kysyjän vastaus vastaukseen:

Kiitos paljon viestistäsi. Siinähän oli todella paljon mielenkiintoisia ja kokeilemisen arvoisia ajatuksia. Ajattelin, että sinulta varmaan löytyy jo jostain valmiita kirjoituksia aiheeseen liittyen. Ilman muuta saat käyttää "ongelmaani" esimerkkinä blogissa. :)
 

Ajattelen, että minun olisi varmaan hyvä opetella kertomaan avoimesti myös omia kuulumisia, niin toinenkin rentoutuu ja lähtee mukaan. Paljon olisi siis opittavaa. Mutta tästä se lähtee! Pidä peukkuja! :) 

- M



P.S. Ilmoittautuminen kursseille on avattu!

Syksyn ihmissuhdetaitokurssit painottuvat entistäkin enemmän käytäntöön. 

Aiheina ovat mm. ensivaikutelma, itsevarmuus, eleet, keskustelun avaus, keskustelutaidot, ystävystyminen ja flirttailu. Kurssilla saat pääset keskustelemaan useista mielenkiintoisista aiheista pienryhmässä ja kokeilemaan opittua käytännössä. 

Palaute aiemmista 21:stä kurssista on ollut huippuhyvää. Get on board, join the fun:


http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7



P.P.S. Myös syksyn luennoilleni Espoon työväenopistossa on ilmoittautuminen auki. Viidestä luennosta neljä on jo täynnä. Kiitos! Mukaan mahtuu vielä ainakin ryhmätilanteita, juhlimista ja juhlien järjestämistä käsittelevään luentoon. Jonoonkin voi ilmoittautua.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: 
https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=ihmissuhdetaidot/ 

Tervetuloa oppimaan, kysymään ja pitämään hauskaa!

 


Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

29. maaliskuuta 2014

Case: Miten tutustua suomalaisiin & sukulaisiin



Kysymys:

 

Asun ulkomailla, ja käyn joskus Suomessa sukulaisia ja Suomea katsomassa. Usein olen siellä 4-6 viikkoa kerrallaan. Miten tuommoisessa ajassa saisi tuttuja?





Käyn museoissa ja eri kaupungeissa, ja olisi kiva paikan päällä jutella jonkun kanssa. Työmaassani tapaan paljon uusia ihmisiä ja aina moikkaan, hymyilen, kysyn miten päivä menee, mitä he tekevät työkseen, mitä he harrastavat yms. Kai samaa voi tehdä lomallakin? Kai voisin esim. museoissa tai kesäteatterissa tms. kysyä jotakin aiheeseen liittyvää? Kerran, kun olin Suomessa junassa, meinasin aloittaa puhumaan, mutta useimmilla ihmisillä oli kännykkä kädessä, musiikkiluurit korvilla tai ystävä vieressä. 

Entäs ne ihmiset ketkä antavat lyhyen tai yhden sanan vastauksen, jos kysyy jotain? Voiko heiltä kysyä lisää jotakin aiheeseen liittyvää? Entäs ne ketkä ärsyyntyy, jos joku kysyy lisää jostain? Ja miten tapaamisessa voi ohittaa sen ujostelun (siis kun toiset ujostelee)?

Ja toinen kysymys: Kun olen sukulaisissa, niin miten voisin puhua tai ilmaista itseäni niin, että he saisivat paremman ja todellisen kuvan minusta (siis mimmoinen olen oikeasti ihmisenä, eikä vain luulojen perusteella)? Kun harvoin näen sukulaisia Suomessa, niin on olo, etteivät toiset oikein tunne minua. Lisäksi netissä kirjoittelusta: miten voin kirjoitella ja lukea viestit ilman väärinkäsityksiä? 

Miten muuten sanotaan FaceTime ja iMessage suomeksi (iPhone)?

Kiitos kauheasti! Ja kiitos oikein hyvistä sivuista!
 



Ei se makkaran lihapitoisuus, vaan paistotikun pituus!


Vastaus:


Kiitos hyvistä kysymyksistä! Tässä vastauksia, toivottavasti ovat hyödyksi:

 

Miten paikan päällä voisi tutustua ihmisiin:

Yleensä suosittelen, että kadulla, kahviloissa, museossa ja junassa voi harjoitella ihmisten lähestymistä, moikkaamista ja vähän small talkia. Syvällisempi tutustuminen näissä paikoissa on kuitenkin usein hankalaa. 


Parempia paikkoja tällaiselle kunnolliselle tutustumiselle ja kaverien hommaamiselle ovat esim. yhdistysten harrastustapahtumat, tapahtumat esim. museoissa, kaikenlaiset juhlat, talkoot tai muut jonkin aiheen ympärille kehitetyt hieman pidemmät tapahtumat. Tuolla samojen ihmisten kanssa viettää kauemmin aikaa, on valmiina puheenaiheita ja ihmiset ovat tulleet sinne usein tutustumaan. Tuollaisista tapahtumista tietoa voit saada esim. googlaamalla eri alojen yhdistyksiä ja katsomalla niiden kotisivuja, katsomalla kauppojen, sanomalehtien ja kaupunkien sivujen sekä ilmoitustaulujen ilmoituksia ja katsomalla facebookista kaverien & sivujen & ryhmien tapahtumia. Kannattaa liittyä useaan suomenkieliseen facebook-ryhmään sinua kiinnostaviin aiheisiin liittyen.

Hyviä kanavia voivat olla myös Couchsurfing (https://www.couchsurfing.org/) ja Finland Meetup (http://finland.meetup.com/) -yhteisöt. Suomeen ulkomailta muuttaneet ns. expat-ihmiset myös järjestävät kaikenlaista toimintaa, katso esim. Internations (http://www.internations.org/home/) ja International English Speakers' Association (http://www.iesaf.fi/). Vapaaehtoiseksi voit ilmoittautua esim. musiikkifestareille (http://www.festarit.fi/) tai seuraavien sivustojen kohteisiin:
http://maailma.net/node/5330
http://www.helsinginseutu.fi/hki/HS/Selkosivut/Selkosivut/Vapaa-aika/Vapaaehtoisty_
http://www.suurellasydamella.fi/

 


Yhdessä tehdessä tutustumiseen on aikaa ja puheenaiheita.
Kuva: USFWSmidwest


Nuo kysymykset, mitä sanoit työmaassasi kyseleväsi, ovat oikein hyviä tutustumiseen. Aluksi kannattaa kysyä jotain vieläkin yleisempää: toisen mielipiteitä esim. ruuasta tai esityksestä ja sitten pikkuhiljaa henkilökohtaisempaa toisesta, esim. juuri harrastukset, lemmikit, työ, opiskelu ym. toiseen liittyvät asiat (katso tästä aiempi kirjoitus keskustelunavauksista). Suomessa on tosiaan harvinaisempaa puhua kunnolla small talkia tuntemattomien kanssa esim. junassa kuin monessa muussa maassa.
 
Jos ihmisiltä tulee tosi lyhyt tai jopa ärtynyt vastaus, niin voit vielä kysyä ystävällisesti lisää. Itse kysyn ja kannustan kysymään tai muuten aloittamaan keskustelua n. 3 kertaa yhdessä tilanteessa saman ihmisen kanssa. Jos 3 kerran jälkeen tyyppi ei innostu enempää juttelemaan, niin sitten kannattaa toivottaa hyvää päivän jatkoa ja etsiä muuta seuraa. Moni kuitenkin innostuu juttelemaan, kunhan itse yrittää ensin pari kertaa hyvällä asenteella ja antaa toiselle aikaa rentoutua. Joku saattaa aluksi vaikuttaa ärsyyntyneeltä, vaikka haluaisi puhua, koska jännittää tilannetta.

Jos joku sitten jatkaa pitkään ärtyneesti eikä monen kerrankaan jälkeen innostu juttelemaan, niin sitten tosiaan vain hyvän päivän jatkon toivotukset ja etsimään uutta seuraa. Aina noita ärtyisiäkin tyyppejä riittää ja tapaa vähän väliä. Paras vaan kestää heitä, ja jatkaa ennakkoluulottomasti hauskan seuran etsimistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. 


Ujostelua tapaamisessa voi helpottaa esim. niin että on itse rento ja hymyilee, tapaamisessa on jotakin tekemistä (niin helppo keksiä puhuttavaa ja ei ole niin kiusallista) ja kyselee vähän väliä jotakin ystävällisesti toiselta. Itsestään kannattaa myös rohkeasti jakaa jotakin kuulumisia, vaikka toinen ei tajuaisikaan kysyä, niin antaa puheenaiheita ja avoimen kuvan. Sitten kun odottaa jonkun aikaa, niin usein ujostelu katoaa, kun sitä ei erikseen paljoa huomioi. Itsestään voi myös kertoa jonkun pikkumokan, niin toinen rentoutuu, kun huomaa, ettet yritä esittää täydellistä. Olemme kaikki vain ihmisiä.



Sukulaiset ja puhelimensa. Kuva: Wesley Fryer

 
Miten pitää sukulaisiin yhteyttä ja antaa heille itsestään oikea kuva:

Kiva, että tapaat sukulaisia Suomessa ollessasi! Monet heistä varmasti mielellään tapaavat sinua, vaikka osa vähän jurottaisikin. Moni suomalainen ei muista/ymmärrä hymyn merkitystä, ja näyttää siksi aika vihaiselta/epäilevältä/negatiiviselta, vaikka olisikin ihan iloisella fiiliksellä. Moni varmaan vähän jännittää tapaamistasi, kun "asut ulkomailla ja kaikkea muuta hienoa", joten sinun pitää oletettavasti ainakin aluksi viedä keskustelua aktiivisesti eteenpäin: juuri kysyä iloiseen sävyyn muiden kuulumisia ja kertoa omiasi, vaikka muiden ilmeet ja vastaukset aluksi olisivatkin torjuvia. Voit myös kertoa etsiväsi kivaa tekemistä ja tapahtumia, joissa tavata Suomessa uusia ihmisiä, niin sukulaisilla voi olla ehdotuksia.

 
Miten sitten voit helpottaa näitä noin kerran vuodessa tapahtuvia kohtaamisia ja antaa itsestäsi oikean kuvan: On tärkeää muistaa yhteydenpito muutenkin kuin vain Suomen vierailujesi aikana. Esim. lisää sukulaiset kavereiksesi facebookissa ja jaa heille siellä pikkukuulumisiasi, kuvia ym. ja muista myös seurata ja kysellä heiltä heidän kuulumisistaan. Lähetä heille joulukortit sekä muista synttäripäiviä puhelulla, tekstarilla tai vaikka kortilla. Tuollaiset pienet yhteydenpidot luovat tuntemisen tunnetta ja helpottavat tapaamisia.


Tosiaan nettikirjoittelussa tulee helpommin väärinkäsityksiä kuin puheessa, koska ei esim. kuule äänensävyjä. Kirjoittelussa netissä kannattaa olla korostetun ystävällinen, esim. vitsillä pieni haukkuminen tai sarkasmi saatetaan ymmärtää tosi negatiivisesti. Jos itse mietit, yrittikö joku loukata sinua, niin usein on parempi kaikille osapuolille tulkita juttu positiivisesti. Muista nettikirjoittelussakin kysyä toisesta, niin olet ystävällisen kiinnostunut ja usein ihmisille on mukava ja helppo jatkaa juttua.

Yleensä kannattaa itse olla yhteydenpidossa aktiivinen, netissäkin. Välillä toinen on niin kiireinen, että ei ehdi vastata tai tapaaminen ei sovi. Ystävyyden syntymiselle kannattaa antaa aikaa, eikä ottaa siitä paineita. Kannattaa tutustua paljon eri ihmisiin, niin sitten on helpompi olla rento ja todennäköisesti sieltä joukosta löytyy joku joka myös haluaa olla ystävä. Tärkeää on olla ystävällinen ja kärsivällinen, ettei toinen koe oloaan painostetuksi.

 
FaceTime ja iMessage sanotaan Suomessa juuri noin englanniksi eli niille ei ole omia sanoja. :)


Erinomaista huhtikuun alkua ja seuraavaa Suomen vierailua!




P.S. Blogissa meni rikki 100 000 sivukatselua. Kiitos sinulle! Maksimoidaksesi ihmissuhdetaitovinkkisaantisi muista myös Jäänmurtajien email-lista etusivulla ja facebook-sivu.




P.P.S. Voit lukea blogista Dear moments & me kirjoittajan kokemuksia ihmissuhdetaitoluennostani.







Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

3. maaliskuuta 2014

Case: Verkostoituminen avec ketunhäntä


Kysymys:


Heipä hei! 

Muutama päivä takaperin eksyin Jäänmurtajien juttuja lukemaan ja kiinnostuin valtavasti. Olen tässä lukenut silmät kipeänä tekstejä sekä äsken kuuntelin YLE:n ohjelmista asiaasi ihmissuhdetaidoista työelämässä. Oma asiani koskee harjoittelupuolta. 

Menneisyydessä olin aina avoin, monenlaisia ystäviä omaava. Asiakaspalvelussa olin haka. Elämä änki pahasti väliin ja henkilökohtaisessa elämässä tulleet jatkuvat pettymykset veivät pahasti uskoa muihin, ja näin alkoi erakoituminen ja sulkeutuminen. Itseluottamus vietiin ja aloin automaattisesti torjua muita, jotta olisin varma kuinka käy. Aivan kuten olet itsekin todennut joidenkin toimivan. Koska elämä kuitenkin kutsui, aloin työstää itseäni ja olen taas matkalla kohti asiakaspalvelutyötä. Tämä hienoa ja luonteeseeni kuuluvaa, sillä pidän ihmisistä. Mutta iso mutta on, että en osaa verkostoitua! 

Toisin kuin YLE:n ohjelmassa kerroit, että työsuhteita ja ystävyyssuhteita ei voi erottaa, olen osin eri mieltä. Olen kyllä saanut työn kautta menneisyydessä ystäviä, mutta pääosin todellakin erotan nämä kaksi maailmaa, jotta olo ei ole työ 24/7. Tämä voi tuottaa haasteita ihmisiin tutustumisessa.

Verkostoitumisongelmaani johtaa myös seuraava ajatusmaailma: koen verkostoitumisen ja ihmisten haalimisen ympärille jokseenkin epäaitona ketunhäntä kainalossa kulkemisena. Olen liikaa nähnyt kuinka kontakteja solmitaan nimenomaan hyöty silmissä. Luonteeni on kai liian vanhoillinen; koen, että antaminen ja palveluksien tekeminen pitää antaa pyyteettä sydämestä, eikä niin että autan, jotta minua autetaan eli minä hyödyn. 



Ei vakuuta. Ei ollenkaan. Kuva: NGI197


Osaan toivottavasti olla kehityskelpoinen työyhteisössäni, mutta oikeita ystäviä on hankala löytää tietyn erakkoluonteisuuden vuoksi. Toisaalta, vaikka olisin työyhteisössä avoin, en osaa tarpeeksi tätä verkostoitumista juuri hyväksikäytön tunteen vuoksi. Mielestäni ihmisiä pitäisi arvostaa ihmisinä, ei hyötynä. Kukaan tuskin pitää ottajasta, jos antaessa taustalta vaistoaa ottamisen halun ja tämä toinen oikeasti pelkästään tähtää ottamiseen. 

Kuinka siis päästä eroon pään sisällä suhteita luodessa pyörivästä mantrasta "Makeilu ja kaikkien kanssa kaveeraus on manipulointia ja hyväksikäyttöä"? En siis itse alennu makeilemaan kenellekään, vaan vakavuuteni ja arvostukseni muita kohtaan melkeinpä jopa estää suhteiden luomisen. Olen liian korrekti ja varautunut luonne, ja vaikutan siksi etäiseltä ja viisastelevalta. Joidenkin mielestä jopa kylmältä, mutta mielipiteet ovat aina vaihtuneet päinvastaiseen, kun ovat tutustuneet kunnolla. Arvostan niin paljon aitoutta ja rehellisyyttä, että tuntuu kuin sellaisilla ihmisillä ei olisi nykymaailmassa sijaa. En tiedä, onko kukaan tästä aiemmin kirjoittanut sinne teille, mutta ajatustenvaihtoa tästä olisi kiva kuulla. 

Haluaisin enemmän aitoutta, vähemmän jenkkihymyilyä. :D

Kevätterveisin,
Uusi lukijanne
 


Vastaus:


Hyvä Uusi lukija,

Kiitos, että olet uusi lukija ja että esitit vielä kysymyksenkin!

Hyvä juttu, että olet pyrkinyt taas luottamaan ihmisiin ja suhtautumaan heihin avoimesti kaikkien menneisyyden pettymysten jälkeen. Tärkeä kyky ihmissuhdetaidoissa on tosiaan luottaa muihin ja suhtautua heihin automaattisesti ystävällisesti alusta alkaen, vaikka aina vähän väliä tuleekin pettymyksiä. Muihin luottaminen ja ystävällinen asenne eivät tarkoita sitä, että sinun kuitenkaan pitäisi heti ensinäkemältä sitoutua heihin pitkäksi aikaa tai laittaa heidän vastuulleen kaikista tärkeimmät asiasi. Se tarkoittaa sitä, että oletat heidän olevan mukavia ja rehellisiä ihmisiä kunnes mahdollisesti joissakin tilanteissa toisin todistetaan.

Jos haluat verkostoitumiseen vielä enemmän vinkkejä kuin tässä vastauksessa kerron, niin pidän vielä tänä vuonna Espoon työväenopistossa luennon verkostoitumisesta. Tervetuloa mukaan!



Hei mä en kerro mun harrastuksista ja sä et sun, deal? Kuva: COD Newsroom

  
Työ- ja vapaa-ajan tutuista: Totta, että jossain määrin kannattaa olla eri tutut vapaa-ajalla ja töissä, ettei koko elämä ole työtä. Mitä erityisesti tarkoitan sillä, ettei niitä kokonaan voi erottaa: toisaalta vapaa-ajan ihmisten kanssa voi tulla vastaan työprojekteja ja toisaalta taas kannattaa olla avoin ja ystävällinen myös työtutuille. Sitä ei myöskään kannata pelätä, jos ystävystyykin läheisemmin jonkun työn kautta tulleen henkilön kanssa. Jos suhtautuu kauhean tiukasti ja suojelevasti töissä muihin tutustumiseen, niin helposti aito luottamus ja verkostoituminen jää siellä tapahtumatta ja sitten monet mielenkiintoiset mahdollisuudet löytymättä.

Verkostoitumisessa todella tärkeää on juuri tuo mitä kuvailet hyvänä: pyyteetön antaminen ja ihmisten arvostaminen ilman oman hyödyn pohtimista. Hyvässä verkostoitumisessa onkin kyse yhteistyöstä ja antamisesta ilman vastapalveluspakkoa, ei välittömästä oman edun tavoittelusta ja tutustumisesta vain oma etu mielessä. Huonot verkostoitujat luovat usein muille kuvaa siitä, että verkostoituminen olisi itsekästä hyödyn tavoittelua (on siis luonnollista, että tuollainen kuva on päässyt syntymään). Ihmisiä saa arvostaa, eikä kaikkien kanssa tarvitse kaveerata. Niitä uusia hyviä ja vähemmän hyviä ystäviä ei kuitenkaan löydä, jos ei anna monelle mahdollisuutta. Verkostoituessa ei kannata ajatella "Jee, nyt taas kasvatin hieman verkostoani, ja tältä tyypiltä voisin saada asiat X, Y ja Z", vaan "Olipas taas kiva tutustua uuteen tyyppiin. Mitenköhän voisin auttaa häntä? Ehkä tulevaisuudessa joskus keksimme jonkun johonkin liittyvän yhteistyökuvion."

Lämpimän vaikutelman antamisessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kehonkieleen ja muista kiinnostumiseen. Tärkeitä ovat esim. hymy, ystävällinen äänensävy ja muiden kiinnostuksen kohteista kysely (ja niissä auttaminen). Uusi mantrasi voisi olla esim. "Kun olemme kaikki toisillemme aidosti ystävällisiä ja avuliaita, niin yhteistyö sujuu ja kaikilla on mukavampaa."

Aitoudesta ja rehellisyydestä vielä: Moni, joka puhuu arvostavansa paljon aitoutta ja rehellisyyttä, ei aina ymmärrä tilanteissa muiden näkökulmaa. Kun he niin kovasti keskittyvät etsimään mielestään aitoja tyyppejä, he vahingossa antavat itse kovin epäluuloisen ja torjuvan vaikutelman. Ehkä sinullekin voi olla hyötyä pohtia vielä tarkemmin, miten toinen ihminen näkee jonkun tilanteen ja miksi hän toimii kuten toimii:


Esimerkiksi tutustumisessa on kaikkien kannalta ihan hyvä tutustua ensin rauhassa ja iloisesti ennen kun sovitaan sitovia juttuja ja valitetaan isoimpia murheita. Näin varmistetaan, että löytyy juuri oikeat tyypit esim. ystävyyteen, flirttiin tai yritysyhteistyöhön. Ei kannata liikaa pohtia "onko tämä nyt aitoa", koska sellainen epäily näkyy ilmeestä ja sanoista juurikin kylmänä tai torjuvana vaikutelmana. Kannattaa kaikista hymyistäkin olettaa "Tämä on aito kiva hymy ja tilanne", ja kun joskus tulee pettymyksiä, niin sitten tulee. 

Jos liikaa metsästää epärehellisyyttä, niin sitä löytää kaikkialta, antaa itsekin sellaisen kuvan ja tuhoaa itseltään onnistumisen mahdollisuuksia. Tästä lisää hetkittäin esimerkiksi tässä videossa CENTRE:ltä Tampereelta.

Milta kuulosti? Saitko uusia vinkkejä tai vastauksia? 


- Karla


Tää kaveri täällä vadin takanakin on tosi mahtava! Siis ihan ässä! Kurko! Jätkä! Kuva: COD Newsroom


Kysyjän vastaus vastaukseen: 


Oli kiva saada sinulta vastaus, kiitos siitä! :)

Kyllähän tuossa tuli se sama minkä tiesin, mutta lahjakkaasti olen unohtanut. Jos epärehellisyyttä hakee jatkuvasti sitä myös löytää. Uusi oli havainto, että näin tehdessäni viestin itsestäni mahdollisesti samaa. Tämä on loogista, koska jos käännän asian toisinpäin: vaikka tunnistan varautuneen ihmisen ja kunnioitan sellaisen ihmisen tilantarvetta, voi se silti liian pitkälle vietynä antaa ihmisestä kieron kuvan. Surullista kyllä! Ja tähän asiaan aion itsessäni puuttua.

Kun lähetin tuon ensimmäisen viestini sinulle, niin tajusin jälkikäteen, että siitä jäi olennaisia piirteitä itsestäni pois. Oletko kuullut koskaan sanontaa sosiaalinen erakko? :D Vaikka varautuneisuus itsessä näkyy, niin olen silti onneksi rohkea luonne ja uskallan puhua/hymyillä oikeastaan kelle vain. Ja teen sen aidosti ja avoimesti; se on kivaa. Aivan sama tuleeko bussissa tai kadulla joku puhumaan, ja oikeastaan jopa isommillekin ihmismäärille on aika luontavaa jutella, koska olen sinut "mokailun" kanssa. Se jopa auttaa rentoutumaan, kun hiukan kämmäilee. Ihmisiähän tassä ollaan. Todellinen ongelma on se että olen tosiaan jäänyt jumiin tuohon rehellisyys-moodiin. Voisi tosiaan hiukan (paljon) löysentää päänsisäistä kireyttä ja varuillaan oloa, itsensä suojaamistahan se tosiaan on.

Kiitos linkeistä, katson ne kyllä! Ja facebookissa liityin jo tykkääjiinne. Hyvä, jos näistä viesteistä on blogissa hyötyä muillekin. Voisin kuvitella, että kaltaisiani, joita on viety kuin litran mittaa luottamuksen varjolla ja jotka kuitenkin haluaisivat vielä olla uudelleen sosiaalisesti aktiivisia, riittää. Kaikenkaikkiaan taitaa olla kyse itseluottamuksen korjaamisesta, jotta vankka usko elämän kantavuuteen palaa. :)

Oikein hyvää viikon jatkoa sinne!


Uusi lukijanne



P.S. Miten voit tutustua helposti ihmisiin? Missä tapaa uusia mielenkiintoisia tyyppejä, ja miten aloittaa heidän kanssaan keskustelu? Entä miten pitää myöhemmin yhteyttä? Seuraavasta löytyy vinkkejä kuunneltavaksi.

Uskalla Innostua: Tutustuminen step-by-step -webinaari



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

29. tammikuuta 2014

Video x6: Ihmissuhdetaidot-sarja

 
Tein syksyllä 2013 yhteistyössä Usko Toivo Rakkaus -sivuston kanssa videosarjan ihmissuhdetaidoista. Videoiden aiheet ovat epävarmuus, yhteydenpito, keskustelun aloitus, ulkonäön merkitys ja kiinnostuksen näyttäminen. Täältä löydät videot yhtenä soittolistana Youtube:sta.




Ihmissuhdetaidot: Esittelyjakso

 


Ihmissuhdetaidot 1/5: Sinä et ole muita epävarmempi




Ihmissuhdetaidot 2/5: Aktiivisuus yhteydenpidossa





Ihmissuhdetaidot 3/5: Hyvän keskustelualoituksen resepti





Ihmissuhdetaidot 4/5: Ulkonäöllä on väliä





Ihmissuhdetaidot 5/5: Oma kiinnostus kannattaa näyttää





Toivottavasti vinkeistä on sinulle paljon hyötyä! Mitä pidit videoista?



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...