Unohda isi ja ole itsevarma

Armeijassa kuulema opetetaan antamaan itsevarma vaikutelma. Moni ei kuitenkaan ole käynyt armeijaa tai oppinut sieltä pätevää vaikutelmaa, joten tässä kirjoituksessa 6 vinkkiä siihen. 


On mukavaa osata antaa itsevarma vaikutelma, koska silloin asiat tapahtuvat sujuvammin ja sinua kuunnellaan. Voit olla sisimmässäsi hyvinkin itsevarma, mutta se ei välttämättä välity muille ja sen vuoksi he eivät uskalla ottaa ehdotuksiasi vakavasti. Vinkit ovat kaikille sukupuolille sopivasta kirjasta Nice Girls Don't Get the Corner Office: 101 Unconscious Mistakes Women Make That Sabotage Their Careers (Lois P. Frankel), suomeksi Kiltti tyttö ei pääse pomoksi - 101 tapaa hävitä miehelle.


Huom. Pätevällä tarkoitan ihmistä, joka tuntuu tietävän mitä tekee, uskaltaa tehdä virheitä ja on ystävällinen, rohkea sekä itsevarma. Pätemistä eli oman ylivertaisuuden toitottamista ja muiden virheiden korjaamista ei kaipaa kukaan. Älä ole sellainen.

Jonkun isi sotimassa. Kuva: The U. S. Army

1. Unohda isi


Käytin ennen ihan liikaa konditionaalia. Konditionaali tarkoittaa isi:n lisäämistä verbiin. Esimerkiksi konditionaalissa kysyt "Mentäisiinkö puistoon?" vs. ilman konditionaalia "Mennäänkö puistoon?". Konditionaalin jatkuva viljely saa sinut näyttämään siltä, ettet ole varma mistään. Kun luin tämän vinkin, kävin läpi joitakin sähköpostejani, kauhistuin ja muutin sen seurauksena kirjoitustapaani. Asiat sujuvat paremmin, kun kirjoitat esimerkiksi "Ehdotan, että tapaamme tiistaina. Lähetätkö minulle vastauksen maanantaihin mennessä?" etkä "Ehdottaisin, että tapaisimme tiistaina. Lähettäisitkö minulle vastauksen maanantaihin mennessä? Jooko pliis?"




2. Aikuisilla on sukunimi ja aikuiset eivät höpötä nopeasti


Esittele itsesi sanomalla hitaasti ja selvästi sekä etunimesi että sukunimesi. Lapsista puhutaan vain etunimillä tai lempinimillä. Monet puhuvat nopeasti erityisesti nimensä, koska nimi koetaan todella henkilökohtaiseksi. Hidasta, jotta vastapuoli kuulee nimesi kunnolla ja jäät mieleen. 


Jos olet taipuvainen nopeaan puheeseen, niin tiedosta, että se antaa heti epäpätevän vaikutelman. Nopeasti höpöttävästä jää monelle vaikutelma, ettei puhuja itsekään pidä sanomaansa kuulemisen arvoisena. Jos sinusta tuntuu, ettet ehdi hitaasti sanoa kaikkea haluamaasi, niin opettele tiivistämään. Älä selittele, kysele, pehmennä ja perustele minuuttitolkulla. Kaikkea aiheeseen liittyvää ei tarvitse kertoa. Short sounds confident.




3. Ota tilaa ja kirjoita isolla käsialalla


Jos istut sykkyrällä ja allekirjoituksesi on puoli senttiä korkea, näyttää siltä, että anteeksipyytelet olemassaoloasi. Käytä käsiäsi tehostamaan energistä puhettasi. Venyttele välillä tilaa vievästi. Kun pidät esityksiä, käytä kädessä pidettävää mikrofonia ja kävele hieman. Ota myös ilmatilaa: opettele puhumaan ensimmäisten joukossa tilanteessa kuin tilanteessa. Jos sinulla ei ole sanottavaa, niin voit kysyä toisten juttuihin tarkennusta tai tukea niitä.

Onkohan tässä jonkun allekirjoitus vai kulkiko paperin yli kärpänen?
Kuva: Lizbeth*King

4. Kunnioitetuilla JA pidetyillä on hauskinta


Monet keskittyvät oman hyvinvointinsa kannalta liikaa joko kaikkien kanssa kaveeraamiseen ja kynnysmattoiluun tai sitten suorittamiseen ja oman täydellisyyden tavoitteluun. Jos/Kun haluat nauttia elämästäsi, kannattaa usein etsiä keskitietä näiden kahden väliltä. Toisaalta on hyvä tehdä itse päätöksiä ja olla ylpeä kyvyistään, mutta toisaalta taas kannattaa näyttää muille inhimillinen puolensa ja ottaa muut huomioon. Et voi tukea muita ennen kuin tuet itseäsi ja toisaalta taas elämä on harvasta ihmisestä hauskaa kylmää kovanaamaa esittäen.




5. On hyvin vähän tyhmiä kysymyksiä


Kysymällä oppii. Jos sinä mietit jotakin, niin oletettavasti miettivät monet muutkin. On usein parempi kysyä, kun kuluttaa aikaa epäselvän asian miettimiseen. Jos kysymyksesi koskettaa muitakin tilanteen ihmisiä, niin kysy se. Mikäli se on jokin henkilökohtainen kysymys, niin kysy se tilaisuuden jälkeen.  On ihanaa, kun joku kysyy jonkin kaikkia askarruttavan kysymyksen. On parempi kysyä ystävällisesti ja oppia kuin nököttää hiljaa viisaan näköisenä tilanteesta toiseen.




6. Kyseenalaista kaikki, ainakin mielessäsi


Muut ihmiset ovat usein ihan yhtä tyhmiä kuin sinäkin. Mieti kaikista tehtävistä, ovatko ne tarpeellisia tai miten ne voisi tehdä paremmin kuin on ehdotettu. Älä tee kaikkea juuri niin kuin on pyydetty. Usein johonkin yksityiskohtaan tai sääntöön ei ole mitään järkevää syytä ja voit saada paljon paremman lopputuloksen jollakin toisella tavalla. Asiat muuttuvat ja säännöt joustavat. Lukkoon lyödyt päätökset kumotaan yllättävän usein ja moneen paikkaan hyväksytään DL:n jälkeen palautetut hakemukset.

Osaat monia asioita paremmin kuin esimerkiksi nämä ihmiset.
Kuva: Jerry Nadler

Toivottavasti saat näillä vinkeillä hyvät ehdotuksesi paremmin kuuluviin! 

P.S. Kesäkuun ihmissuhdetaidot-kursseilla Kampissa on vielä tilaa. Tule mukaan: http://www.jaanmurtajat.fi


Sivuilta löydät mm. kurssin sisällön ja osallistujien palautetta. 




Täältä voi voit lukea artikkelin minusta ja Jäänmurtajista EU:n yrittäjyysvuoden sivuilta:
http://www.eer2012.fi/fi/yrittajyystarinat/189-1652012-kehity-sellaiseksi-kuin-haluat-jaanmurtajat-oy




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Nariseepa lattia = briliantti keskustelun avaus

Ennen mietin valtavasti sitä, kenelle menen puhumaan ja mitä sanon. Koulussa minun oli hankala puhua muille kuin läheisimmille kavereilleni. Oli täysin mahdotonta, että olisin mennyt vaikka ennen oppitunnin alkua istumaan jonkun vähän tuntemattomamman tyypin viereen ja aloittanut keskustelun. Nykyään puhun missä haluan, kenelle haluan ja tiedän, mitä sanoa. Se on ihanaa se. Tämä kirjoitus kertoo vinkkejä keskustelunaloitukseen. Esimerkit ovat tällä kertaa koulusta, mutta opit sopivat myös baariin ja työpaikalle.

 
Ensiksi, keskustelun aloituksessa on tärkeämpää miten sanot kuin mitä sanot. Sano asiat rennosti, hymyillen ja katso silmiin. Mitä tahansa sanotkin, niin keskustelunaloitus on kuitenkin kysymys "Puhutaanko?" valepuvussa.

Älä sano asioita neutraalilla naamalla, vihaisen näköisenä, masentuneen näköisenä, tylsistyneen näköisenä… Voi tuntua itsestään selvältä, mutta silti valtava osa ihmisistä aloittaa keskustelut vihaisen oloisena tai painostavalla tuijotuksella, koska jännittää keskustelun aloitusta. Myös neutraali ilme tulkitaan usein negatiiviseksi. Harjoitus auttaa, joten treenaa valtavasti. Vinkki treeniin: Kysy 10 ihmiseltä Kampin keskuksessa missä on Annankatu.

Nöf nöf! En nyt yhtään tiedä, missä on Annankatu, hihhihhih.
Kuva: SidPix

 
Keskustelun aloituksen sisältöä hioessa kannattaa muistaa kaksi asiaa:

1. Ole yksinkertainen. Todella yksinkertainen.
2. Älä ole ahdistava.

Ihminen, joka ei ihan ymmärrä, sanoo aina ei. Keskustelun aloituksen tulee siis olla todella yksinkertainen. Jos yrität joskus myydä jotain, niin älä tarjoa pakettia, jonka sisältöä tai ominaisuuksia toinen ei ymmärrä. Epäselvään tarjoukseen vastataan aina ei. Älä yritä aloittaa keskustelua lauseella, jota toinen ei ehkä ymmärrä. 

Huonoja vaihtoehtoja:
"Jos sitten huomenna on tunti ja kun taas noi sun kengät ois täällä ja hienot niin huomaa sitten helposti." (Täh?)
"Eikös tämän taiteilijan kanneluuri olekin aika kalvinistinen?" (Tähtäh?) 

Miten sitten olla ei-ahdistava? Ajattele, että keskustelun aloittaminen on täysin luonnollinen juttu. Jos et tee sitä joka päivä, niin ajattele, että teet sitä joka päivä. Kyseessä ei ole esim. kosinta, vaan rento, harmiton ja ehkä pian unohtuva lausahdus. Oleta, että kaikki menee putkeen. Sinusta pidetään ihmisenä sekä eläimenä, keskustelustanne tulee hauska ja saat vielä palkinnoksi sen jälkeen ponin.

Älä sano alkuun mitään ahdistavaa tai painostavaa, kuten "Onko sulla tyttöystävää?" tai "Haluaisitko jutella?". Yritä puhua kuin puhuisit kavereillesi ja pysy aluksi yleisissä asioissa toisen henkilökohtaisten asioiden utelun sijaan. Säilytä positiivinen fiilis. Tämä on haastavaa, jos on tottunut saamaan muilta takaisin nyrpeää naamaa, mutta kannattaa. Oma käytöksesi vaikuttaa valtavasti muihin ja heidän käytökseensä sinua kohtaan. Jututa toista iloisesti parin minuutin ajan ja tulkitse sitten hänen reaktiostaan, onko hän juttutuulella, jännittynyt vai ärsyyntynyt. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa jatka juttelua ja katso, mitä tapahtuu.

"Kiva kaulakoru!" = neroutta
Kuva: lilaclion

Hyviä vaihtoehtoja aloitusrepliikiksi joka tilanteeseen voi keksiä seuraavan listan avulla. Mukana esimerkit kouluun. Toimii. Lisää kirjassa "How to Make People Like You in 90 seconds or less" (Nicholas Boothman).

• Moi: "Moi! Miten menee? Miten meni viikonloppu?"
• Tilanteen kulku: "Tää enkun kappale Skotlannista on aika mielenkiintoinen."
• Ympäristön ominaisuudet: "Nää penkit mukavat istua, ei liian kovat."
• Yhteiset haasteet: "Opettaja taitaa olla taas vähän myöhässä."
• Kehu vaatteista tai mistä vaan: "Kiva paita."
• Oma pieni vastoinkäyminen/moka/virhe: "Mä en sitten millään opi derivointia."
• Mielipiteen kysyminen: "Mitä tykkäät tosta uudesta opettajasta?"
• Kysymys, johon tiedät vastauksen: "Monelta tää tunti alkaa?"

Entä jos olet ottanut nämä protipsit käyttöösi ja toinen ei silti avaudu? Anna hänelle kolme tilaisuutta puhua vähän enemmän kuin joo tai ei. Esitä siis esim. kolme avointa kysymystä tai puhumaan houkuttelevaa lausahdusta iloisesti hymyillen ja ignoroiden toisen mahdolliset kielteiset reaktiot. Jos lämpenemistä ei tapahdu, niin toivota hyvää päivänjatkoa. Vika ei ole sinussa vaan hänessä. Heitä sitten erittäin simppeli verkkosi uusille joskus nihkeille vesille, jotka kuitenkin ovat täynnä ihania kohtaamisia.


P.S. Jäänmurtajien sivuilta löydät lisätietoa luennoistani ja kursseistani. Voit lukea palautteesta, miten osallistujat ovat hyötyneet ja millainen tyyppi olen: http://www.jaanmurtajat.fi/#!palvelut/cpt6





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Kysy paremmin: Oletko sinkku? Mikä sun nimi on?

En kannusta ketään keskusteluiden ulkoa opetteluun. Paitsi välillä, ihan vähän. 

Muutamat lyhyet kysymykset ovat hyödyksi monessa paikassa, joten mielestäni ne kannattaa aina pitää muistissa. Joskus ei keksi tuoretta mahtavaa sanottavaa, jolloin kysymys muistista voi olla avuksi. Tai sitten ei halua kysyä jotakin suoraan, vaikka tasan tarkkaan tietää, mitä haluaisi kysyä. 

Esittelen tässä neljään tilanteeseen kysymykset, joiden avulla kyseiset tilanteet sujuvat rennommin.

1. Siis onko toi sun poikaystävä? Vai yritätkö iskeä mua?

Monessa tilanteessa ei halua kysyä suoraa toisen siviilisäädystä. Jotkut ovat sitä mieltä, että suoraan pitää aina kaikki sanoa. Toiset kutsuvat heitä tylsiksi, tahdittomiksi tai tilannetajuttomiksi. Jos haluaa edetä hienovaraisemmin, voi tietoa voi yrittää houkutella esiin kysymyksillä täysin muista aiheista.

Well, hello messutytöt. Missä asutte? Kuva: epSos.de

The Gamen pelimies Neil Strauss suosittelee porukassa kysymystä "Mistä te tunnette toisenne?" Edellistä kannattaa kysyä erityisesti joukossa, jossa on potentiaalisia pareja, niin suhteiden laatu yleensä selviää. Myös "Missä asut? Missä päin ja millainen kämppä?" saattaa toimia sopivan tuttavallisessa seurassa (yksiö = saattaa olla sinkku).

2. Öö unohdin sun nimen, kun oot mulle sellanen vähän vähemmän tärkeä. 

Tätä naamaa en unohda - nimen kylläkin.
Kuva: zoetnet

Nimien muistaminen on hyvin harvoille helppoa. Olen tavannut ehkä kaksi ihmistä, jotka muistavat kaikkien nimet vaivatta. Loput sadat kertovat muistavansa helposti vain naamat. Nimien muistaminen vaatii työtä ja siihen on erilaisia opeteltavia tekniikoita, joten nimien unohtaminen on laiskaa ja epäkohteliasta. 

Kaikille kuitenkin sattuu vahinkoja ja jokin tärkeäkin nimi saattaa unohtua. Sitä on aika noloa kysyä suoraa, jos henkilön kanssa on vaikkapa tavannut jo useita kertoja tai keskustellut pitkään. Hyvä vaihtoehto on kysyä jonkun nimeä vaivihkaa muilta tilaisuuden osallistujilta. Jos se ei onnistu, voit kysyä kohteelta "Mikä sun koko nimi olikaan?" Vastaaja luulee, että olet unohtanut hänen sukunimensä. Todellisuudessa olet tietty unohtanut ihan kaiken ja onneksi hän toistaa myös sen etunimen vastatessaan. Hähää, kieroa, mutta toimii!


3. & 4. Mitä ihmettä voisin kysyä keskustelussa?

Keskustelun aloituksen on hyvä olla yksinkertainen ja selkeä. Tästä kerron lisää esimerkkien kera tässä kirjoituksessa. Kun keskustelua on jatkunut jonkun aikaa, on kuitenkin kiva päästä vähän syvempään juttuun. Nicholas Boothman (How to make people like you in 90 seconds or less) ehdottaa tilanteeseen kuin tilanteeseen kysymystä "Miten päädyit tänne?" Larry King taas lisää koko ajan ja joka asian jälkeen taikasanan "Miksi?" ja luo näin paljon keskustelua.

Luen erittäin mielelläni sinun kokemuksesi näistä tai muista vakiokysymyksistä, joita käytät. Laita viestiä: karla@jaanmurtajat.fi

P.S. Lue Jäänmurtajat vieraspostaus "Näin harjoittelet rohkeaksi onnistujaksi" Elä Paremmin -blogista täältä:
http://elaparemmin.fi/blogi/vieraskyna-nain-harjoittelet-rohkeaksi-onnistujaksi/

Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi/

7 vinkkiä verkostoitumiseen, ilman tätä: "Tutustu ihmisiin! Tsemppiä!"

Pidän konkreettisistä neuvoista. Sellaisista, jotka kertovat selkeästi, mitä voi tehdä ja miten. Myös hienovaraisemmille neuvoille on paikkansa, mutta itse haluan keskittyä hyvin käytännöllisten neuvojen välittämiseen niitä haluaville. 

Yksi syy tähän on kokemukseni verkostoitumiskoulutuksista. Olen ollut pariin kertaan verkostoitumiskoulutuksessa, jonka anti oli suurin piirtein kehotus tutustua ihmisiin ja sanallinen taputus selkään. Ei kovin antoisaa tai eteenpäin auttavaa ilman muuta apua. Vinkit verkostoitumiseen voivat olla käytännöllisiä.


Tässä otos Keith Ferrazzin (Never Eat Alone) huippuneuvoista auttamaan sinua tutustumaan uusiin uskomattomiin tyyppeihin ja siten löytämään mahtavia mahdollisuuksia:

Verkostoidutaanko? Annatko rahaa?
Kuva: istolethetv

1. Rakenna verkosto ennen kuin tarvitset sitä


Verkostoa rakennetaan antamalla jotakin ihmisille. Auta muita ennen kun tarvitset apua. Älä laske palveluksia. Pidä säännöllisesti, vähintään muutaman kerran vuodessa, yhteyttä tuttuihisi. Et luo molemmille osapuolille mukavia kontakteja ruinaamalla tai nillittämällä. Raivaa siis aikaa verkoston rakentamiselle ja ylläpitämiselle, vaikka vielä ei olisikaan nestettä sukassa.




2. Sovi uusia tapaamisia koko ajan


Sovi vaikka lounas uuden henkilön kanssa joka viikko. Tämä uusi henkilö voi olla töistä, kaverin kaveri, sukulainen, kiinnostava bloggari, kiinnostava yritysmaailman henkilö... Yleensä ihmiset lähtevät mielellään kiinnostuneiden ja siten kiinnostavien tyyppien kanssa lounaalle. Monen kanssa löytyy joitakin yhteistyö- tai oppimismahdollisuuksia. Yhteydenottoihin voi laittaa muutaman aidon kohteliaisuuden kasvattamaan vastaustodennäköisyyttä ja mallia voi ottaa follow up -viesteistä.


3. Tee salapoliisityötä


Työelämässä googlaus ei ole stalkkausta. Googlaamatta jättäminen on loukkaus. On normaalia vakoilla ennen tapaamista, missä vastapuoli on töissä ja mitä hän harrastaa. Näin löytyy puheenaiheita ja voit jo etukäteen miettiä, miten voit auttaa toista. Yksityiselämässä voi olla hauskaa jättää googlaus väliin ja selvittää asioita ajan kanssa keskustelemalla.

Googlaanpa, mitä Watson harrastaa.
Kuva: shahk

4. Auta muita ja levitä tietoa itsestäsi


Muiden auttaminen on verkostoitumisen perusta. Se on kuitenkin vaikeaa, jos kukaan ei tiedä, mitä osaat ja kuka olet. Kun kirjoitat lehtijuttuja (ja blogia), jaat asioita julkisesti facebookissa, täytät LinkedIn-profiilin, puhut seminaareissa jne. voivat ihmiset lähestyä helposti sinua, eikä sinun tarvitse aina tehdä aloitetta joka tapaamiseen. 

Opettele kertomaan usealla lauseella itsestäsi ja siitä, mitä teet ja haet. Tee itsestäsi ja tekemisistäsi tarinoita. Tunnettuudessa on myös se hyvä puoli, että tunnetun henkilön apua usein arvostetaan tuntemattoman apua enemmän. Epäreilua? Ehkä, mutta se ei tee siitä vähemmän totta.


5. Kirjoita asioita muistiin ja tee listoja


Ihmisten googlauksessa ja heidän kanssaan keskustelussa ei ole usein järkeä, jos et muista mitään jälkeenpäin. Kannattaa laittaa esim. syntymäpäivät muistiin puhelimeen, niin muistaa onnitella kavereita heidän merkkipäivinään (kaikilla tieto ei ole julkista facebookissa). Uusista ja vanhoista kontakteista voi tehdä listoja esim. asuinpaikan tai työpaikan mukaan. Listat auttavat yhteydenpidossa. Myös tuttujen opiskelutilanteet, lemmikit ja lomamatkat voi kirjoittaa muistiin, niin kuulumisten kysyminen helpottuu. 

Bill Clinton oli uransa alkuaikoina tunnettu siitä, että hän kulki muistikirjan kanssa ja kirjoitti aina jo keskustelun aikana muistiinpanoja kaikesta toisen sanomasta. Voit kirjoittaa muistiinpanot keskustelun jälkeen, niin herätät vähemmän hämmennystä.


6. Follow up or FAIL


Tästä on ilmestynyt oma blogipostauksensa. "Follow up or FAIL" ollut itselleni valtavan hyödyllinen neuvo. Suomessa hyvin harva noudattaa tätä ja jääkin siten paitsi paljosta hyödyllisestä ja hauskasta. Erotut helposti eduksesi, kun viestit tapaamillesi ihmisille.


7. Älä mene verkostoitumistapahtumiin

Mitä enemmän jaat käyntikortteja
sitä enemmän teet kauppaa - NOT.

Kuva: Henry Scott.

Tämä neuvo on melko poikkeuksellinen. Moni verkostoitumiskouluttaja myös järjestää verkostoitumistapahtumia, joten he eivät voi tällaisia neuvoja jaella. Kannattaa kuitenkin Keith Ferrazzin ja minun kokemukseni mukaan suosia verkostoitumiseen projekteja ja tapahtumia, joilla on jokin muu aihe kuin pelkkä verkostoituminen. 

Pelkkään verkostoitumiseen keskittyvissä tapahtumissa on yleensä hankalaa löytää yhteisiä asioita, henkilöihin tutustuu hyvin pinnallisesti ja paikalla on paljon työttömiä ihmisiä ilman verkostoja. Ihmisten, joilla ei ole mittavaa verkostoa, on hyvin hankalaa rakentaa sellaista keskenään. Kannattaa mielummin pyöriä paikoissa, joissa on verkostoitumisen jo hallitsevia tyyppejä, ja imeä esimerkkiä sekä kontakteja sieltä.


P.S. Katso myös muut verkostoitumisaiheiset kirjoitukset aihesivulta sekä tiedot tilausluennoista.




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Vieraskynä: Kuinka päästä ujoudesta eroon pelot kumoamalla

 
Tämän vieraskynäkirjoituksen on kirjoittanut elämäntaitoekspertti Jevgeni Särki, joka kirjoittaa Elä Paremmin - blogia (www.elaparemmin.fi)



Elämä ujona ei ole aina herkkua. Pelkkä ajatus kaikista niistä tilanteista, joissa ujouden takia jätti esimerkiksi tarttumasta johonkin elämänsä tilaisuuteen, jätti tutustumatta elämänsä kumppaniin tai ihan vain jätti jotain tärkeää sanomatta, tuntuu lannistavalta. Ujous jarruttaa elämäämme ja estää meitä nauttimasta siitä täysin rinnoin.

Vastakkaisen sukupuolen edustaja

Tiedän tämän, koska olen itsekin ollut aivan älyttömän ujo. En uskaltanut olla esillä sosiaalisissa tilanteissa (vaikka olisin kovasti halunnut), en uskaltanut tarttua erilaisiin kivoiltakin kuulostaviin tilaisuuksiin enkä uskaltanut edes lähestyä vastakkaisen sukupuolen edustajia! Tätä kesti vuosien ja vuosien ajan ja se tuntui kaikkea muuta kuin hyvältä!

Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt kuinka älyttömän turhaa kärsimykseni oli. Olisin milloin tahansa voinut päästä ujoudestani eroon (kuten voi ihan kuka tahansa muukin), jos olisin vain osannut etsiä siihen oikeat keinot.

 
Mistä ujous johtuu

Tarkastellaanpa ihan ensiksi sitä, mistä ujous oikein johtuu. Yleisesti uskotaan että ujous on synnynnäistä ja ihmiset joko vain ovat tai eivät ole ujoja. Onneksi tämä on pötypuhetta, jolla pyrimme selittelemään asiaa, jota emme täysin ymmärrä. “Olen ujo, koska olen syntynyt sellaiseksi”.

Todellisuudessa ujous on peräisin joukosta erilaisia pelkoja: pelosta tulla nolatuksi tai torjutuksi, pelosta epäonnistua, pelosta joutua huomion keskipisteeksi ja monesta muusta. Näiden pelkojen syyt ovat yleensä sen verran yksilöllisiä, ettei niihin kannata mennä tässä, mutta on yksi asia, joka näitä kaikkia pelkoja yhdistää:

Ne ovat kaikki perusteettomia!

Toki nämä pelot tuntuvat – ja siltä osin ovatkin – aivan todellisia. Yksikään niistä ei kuitenkaan perustu todelliseen vaaraan. Vaikkapa nolatuksi tuleminen ei oikeasti ole vaarallista. Huomion keskipisteeksi joutuminen ei ole vaarallista. Edes torjutuksi tuleminen ei ole todellisuudessa vaarallista!

Mielemme on kuitenkin alitajuisesti oppinut ajattelemaan toisin. Ovat pelot perusteltuja tai ei, niihin uskova mielemme laukaisee tietynlaiseen tilanteeseen joutuessaan pelkoreaktion, vaikkei todellista vaaraa olisikaan. Koska toiminta on osin alitajuista, emme kykene vaikuttamaan tähän. Ainoa keino päästä näistä perusteettomista peloista eroon on vakuuttaa myös alitajuntamme siitä, ettei todellista vaaraa ole ja että pelkääminen on todellisuudessa täysin turhaa. Heti kun tässä onnistuu, ujouttamme ylläpitävät pelot katoavat eikä ujoudellemme löydy enää minkäänlaista perustetta.

Havainnollistetaan tätä. En itse ujoimpina aikoinani esimerkiksi uskaltanut olla äänessä tai mitenkään muutenkaan esillä silloin, kun ympärilläni oli paljon ihmisiä. Tämä johtui siitä, että pelkäsin jotenkin mokaavani, nolaavani itseni ja joutuvani naurunalaiseksi. Näitä taas pelkäsin siksi, että ajattelin, ettei kukaan halua kaveerata nolon ja naurettavan, mokailevan tyypin kanssa ja että nolona ja naurettavana tyyppinä jää väistämättä yksin. Vielä pahempaa, noloille ja naurettaville nauretaan ja nälvitään vielä pitkänkin ajan kuluttua.

No onko tämä totta? Jokainen ymmärtänee, ettei todellakaan ole.


Ensinnäkin kerran, tai edes monta kertaa mokaaminen - vaikka voikin tapahtumahetkellä olla hiukan noloa – ei johda siihen, että kukaan alkaisi minua karttaa. Päinvastoin ihmiset pitävät tyypeistä, jotka uskaltavat välillä epäonnistua. Ja niin, useimmista epäonnistuminen ei edes ole noloa vaan ihan luonnollista. Kaikki epäonnistuvat. Valtaosa epäonnistumisen synnyttämästä irvailustakin on sellaista hyväntahtoista naureskelua.

Toiseksi, porukassa ei yksinkertaisesti kykene sanomaan mitään niin noloa ja naurettavaa (mikäli tietysti pitää järjen mukana, eikä esimerkiksi loukkaa ketään), ettei sitä voisi heti korjata. 

Kolmanneksi, se, että sanon jotain noloksi tulkittavaa, ei todellakaan johda siihen, että minulle naurettaisiin ja nälvittäisiin vielä pitkänkin ajan kuluttua.

Neljänneksi, voi olla että kyseessä olevasta porukasta löytyisi muitakin jotka haluaisivat sanoa täysin saman kuin minä, mutta eivät uskalla. Tällaiset henkilöt päinvastoin todennäköisesti katsovat ihailevasti jos avaan suuni.

 
Kun oikeasti, alitajuntaani myöten ymmärrän asian olevan näin, minulle ei yksinkertaisesti jää mitään syytä pelätä suuni aukaisemista porukassa. Heti kun niin looginen mieleni kuin alitajuntani uskovat tähän, pelko ja sen myötä ujous katoavat.

 
Entäs se pelkojensa kohtaaminen?

“Mutta peloistaanhan päästään kohtaamalla ne, eikä suinkaan vain järkeilemällä”, saatat ajatella. Ja kyllä, pelkojensakin kohtaaminen toimii, mutta on huomattavasti vaikeampi ja tehottomampi tapa. Joo, toki on tavallaan rohkeampaa hoitaa ujoutensa kohtaamalla ne pelkonsa, mutta monille tämä osoittautuu yksinkertaisesti liian vaikeaksi. Lisäksi nämä molemmat metodit, niin pelkojensa kohtaaminen kuin ne perusteettomiksi ymmärtäminenkin perustuvat täysin samaan asiaan.

No mihin se pelkojen kohtaaminen perustuu? No siihen, että itsensä pelottavaan tilanteeseen saatettuaan ja pelkonsa kohdattuaan tajuaa, että hei, eihän tää ollut ollenkaan niin paha juttu kuin mitä pelkäsin, näyttää siltä, ettei mun pelolle ollutkaan oikein perusteita, ihan turhaan mä tätä pelkäsin! Yllä mainitsemassani metodissa tämän tajuamiseen vain tullaan ilman, että niitä pelkoja tarvitsee edes kohdata.

(Tähän muuten perustuu myös se myytti siitä, että ujous katoaisi itsestään iän myötä. No, eihän se itsestään yhtään mihinkään katoa. Elämä vaan heittää väistämättä eteemme tilanteita, joissa meidän on pakko poistua sieltä mukavuusalueeltamme ja kohdata pelkomme. Tällöin vähän kerrallaan tajuamme niiden olleen turhia ja olemme sen seurauksena taas astetta vähemmän ujoja.)


Miten tämä toimii käytännössä

Tsemppiä! Maailma puun toisella
puolella ei ole vaarallinen

Se on helppoa sanoa että “ymmärrä mistä pelkosi johtuvat, käsitä ne perusteettomiksi ja ne katoavat”. Mutta entäpäs kun olet täysin selvillä siitä, että pelko on perusteeton, mutta pelottaa silti niin saamaristi?

Mikäli tilanne on se, että looginen mielesi ymmärtää pelkosi turhiksi, mutta sinua pelottaa silti, on kyse siitä, ettei alitajuntasi ole ehtinyt leikkiin mukaan. Se uskoo yhä, kuten on elämäsi aikana oppinut uskomaan, että nämä pelkäämäsi tilanteet ovat yhä edelleen oikeasti vaarallisia. Ainoa keino, mikä meillä tässä tilanteessa on, on opettaa alitajunnallemme se, miten asiat oikeasti ovat.

Mutta miten tämä tehdään? Onhan yleisesti tiedossa, ettemme voi suoraan puhua alitajunnallemme.

Keinoja on itse asiassa useita ja ne vaihtelevat oikeasti toimivista vähintäänkin epämääräisiin. Itse olen pärjännyt yhdellä, hyvin simppelillä keinolla, joka on tähän mennessä toiminut tilanteessa kuin tilanteessa ja olen varma, että se toimii myös sinun tapauksessasi.

Tämä keinoni on perinteinen, toistuva suggestio. Alitajuntammehan uskoo todeksi ne asiat, jotka se joutuu toistuvasti toteamaan paikkaansa pitäviksi. Helpoin keino tehdä tämä, on toistella ja perustella sille sitä, mitä haluat sen uskovan. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi kulkea päivät pitkät toistellen “pelkoni on turhaa, koska tilanne ei oikeasti ole vaarallinen”. Ehkä sekin toimisi, mutta tuntuisi hölmöltä.

Ei, sinun yksinkertaisesti tarvitsee aina ujoutta laukaisevan tilanteen sattuessa muistella tuota aiemmin kuvailemaani asiaa: sitä, että ujoutesi johtuu vain pelosta X ja tuo pelko on täysin perusteeton. Kun toistuvasti perustelet itsellesi miksi tuo pelko on perusteeton, alkaa alitajuntasi pikkuhiljaa uskomaan siihen ja pääset kyseessä olevasta pelosta eroon. Joo, tämä ei ole mikään kaikkimullehetinyt-tekniikka. Hyvin todennäköisesti tähän menee jonkin verran aikaa. Se, paljonko aikaa oikeasti menee, on täysin riippuvaista ihmisestä ja erityisesti siitä, kuinka usein joudut näihin ujoutta laukaiseviin tilanteisiin ja kuinka usein perustelet asiaa itsellesi.


Aikaa saattaa mennä kuukausi jos toinenkin (joillekin tämä oikeasti valkenee parissa päivässä, joskaan sen varaan ei kannata laskea). Ottaen huomioon, kuinka helppo ja vaivaton itse tekniikka on ja kuinka hyödyt sillä saavuttamistasi tuloksista koko loppuelämäsi ajan, pidän harjoittelukuukausia ihan hyvänä investointina. 


Hauskaa selittelyä! ;-)


Jevgeni Särki, elaparemmin.fi

P.S. Jäänmurtajat vieraspostaus hyvien  illalliskutsujen järjestämisestä löytyy Tarkkamarkka-blogista:

Hyviin illalliskutsuihin ei tarvitse suurta sijoitusta



Jäänmurtajat Oy:stä ja ihmissuhdetaitokursseista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi