Neetta oli arka koululainen. Tunneilla hän ei huomion välttämiseksi viitannut eikä esitelmien pitäminen tuntunut alkuunkaan luontevalta. Sitten hän päätti, että asialle on tehtävä jotain. Aktiivisen harjoittelun ja määrätietoisuuden ansiosta Neetta löysi rohkeutta olla oma itsensä ja toteuttaa unelmiaan.
Tämä on Kasvutarinat-blogisarjan viimeinen osa. Aiemmat osat kolmesta Jäänmurtajat-toiminnassa mukana olleesta itsensäkehittäjästä löydät täältä: osa 1, osa 2 ja osa 3.
Teksti: Martti Ilvesmäki
Hei! Kertoisitko alkuun hieman itsestäsi?
Moi!
Olen Neetta, entinen ujo ja nykyinen hölösuu. Ammatiltani olen
kulttuurituottaja ja toimin tällä hetkellä Suomi 100
-aluekoordinaattorina Vantaalla.
Kiitos, että tulit mukaan Kasvutarinat -sarjaan. Kuinka kiinnostuksesi itsensäkehittämistä kohtaan syttyi?
En osaa sanoa tarkkaa hetkeä, milloin tämä tapahtui. Olin tosi syrjäänvetäytyvä lapsi – kaikki koulussa oleva esiintyminen, vastaaminen ja valokeilassa oleminen tuntui epämiellyttävältä. Tätä kesti ainakin parikymppiseksi asti. Myös puhelimella asiointi tuntui aiemmin vastenmieliseltä.
En kuitenkaan pitänyt ujon roolista. En kokenut olevani oma itseni. Halusin olla äänessä ja esillä, mutta en vain uskaltanut. Koulumaailmassa kympin tyypit olivat aina niitä, jotka viittasivat paljon. Itsekin monesti tiesin vastauksia ja olisin halunnut olla aktiivisempi tunneilla, mutta valokeilassa oleminen jännitti. Jos joskus kuitenkin rohkaistuin viittaamaan ja vastaus sattui menemään pieleen, koin siitä valtavaa häpeän tunnetta. Jos opettaja vielä sattui huomauttamaan, ettei vastaus mennyt ihan nappiin, kommentti jäi pitkäksi aikaa mieleeni kummittelemaan.
Parikymppisenä sitten tajusin, että jos en uskalla puhua, en voi menestyä työelämässä. Uran kannalta on tärkeä taito uskaltaa olla esillä. Pakko onnistua tavoitteideni vuoksi loi minulle vahvan motivaation. Päätin lähteä systemaattisesti muuttamaan asioita. Aluksi mietin mitä pieniä asioita voisin tehdä päästäkseni tavoitteeseeni.
Mitä päätit tehdä ensimmäiseksi?
Päätin hakea työhön, missä joutuu puhumaan ja olemaa paljon esillä. Hain museo-oppaan hommiin ja aloin vetämään opaskierroksia suurille ryhmille. Ekat kerrat jännittivät hirveästi, mutta pikkuhiljaa kierrosten pitämiseen tottui. Rutiinin myötä ei enää jännittänyt lainkaan niin paljoa.
Toimin lisäksi nuorempana, ja aikuisenakin, partiossa. Pyrin haastamaan itseäni hakemalla johtajarooleihin, sillä tiesin saavani niistä eniten oppia. Ryhmien vetäminen ja puheenjohtajan roolissa toimiminen oli totta kai aluksi haastavaa, mutta todella kehittävää, ja olen hyötynyt taidoista työelämässä.
Olen
myös lapsesta asti kamppaillut neutraalin ilmeeni kanssa: perusilmeeni näyttää
kiukkuiselta. Asiallahan ei ole muuten väliä, mutta ihmiset saavat
helposti minusta vihamielisen ensivaikutelman. Eräs opiskeluaikainen
ystäväni myönsi minulle vuosien jälkeen luulleensa, että olin ollut hänelle
vihainen koko opiskelujen ajan. Ja kaikki tämä johtui ilmeeni luomasta
ensivaikutelmasta!
Aloin tekemään tämän vuoksi erilaisia hymyilyharjoituksia. Hymyilin itselleni
peilin kautta sekä myös mainoksille, joita näin kaupungilla. Lisäksi komedioiden
katsominen sai nauramaan ja näin luontevasti hymyn nousemaan pintaan.
Kun ei ole tottunut hymyilemään, niin eihän hymyä voi luonnostaan osata ottaa heti perusilmeeksi. Harjoittelu auttaa myös tässä asiassa.
Ymmärsin uusiin asioihin totutellessani, että jos haluaa todella kehittyä, on rimaa nostettava jatkuvasti. Aloin siis pohtimaan, mikä voisi olla seuraava askel itsensäkehittämisessä.
Mahtavaa! Mitä olivat nämä seuraavat askeleet?
Satuin kuulemaan Karla Niemisen haastattelun radiossa ja kirjoitin heti Jäänmurtajat-yrityksen nimen ylös. Kävin lukemassa blogia ja erilaiset harjoitukset vaikuttivat kiehtovilta. Oli mielenkiintoista huomata, että ihmissuhdetaitoja voi treenata missä vain, vaikkapa kaupassa samalla, kun tekee itse ostoksia, voi aloittaa small talkin tuntemattomien kanssa. Huomasin nopeasti, että suomalaiset eivät lämpeä tähän kovin helposti. Toisaalta, tämä kehitti kykyä tottua torjuntoihin, mikä on erittäin tärkeä taito.
Ei mennyt kauaa ennen kuin ilmoittauduin ihmissuhdetaitokurssille – tämä vaikutti juuri kaipaamaltani seuraavalta askeleelta.
Kurssin ehdottomasti parasta antia oli erilaisten harjoitusten suorittaminen muiden itsensäkehittämisestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Lisäksi henkilökohtaisen palautteen saaminen oli huippua!
Kurssin aikana ja sen jälkeen koin monia tärkeitä oivalluksia, esimerkiksi:
-
Ei ole yhtä ainoaa mahdollista poikaystävää, työpaikkaa tai ystävää. Aina tulee uusia mahdollisuuksia, mikä on mahtavaa.
-
Väittely ei ole keskustelu, ja keskustelua ei täydy voittaa. Aina ei täydy todistaa, kuinka toinen on väärässä. Toisen virheisiin ei ole pakko tarttua. Jos voisin antaa nuoremmalle itselleni yhden vinkin, se olisi: ”Etsi vähemmän kritisoitavaa.”
-
Jos on tyytymätön omaan elämäänsä, muutos on mahdollinen, kunhan vain sitä todella haluaa.
Kurssin jälkeen kiinnostuin tutustumaan myös improvisaatioteatterin maailmaan. Se on todella hyvä paikka treenata heittäytymistä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Improteatterin motto ”moka on lahja” pitää täysin paikkansa! Kun kerran ”mokaa” eli tekee jotain erilaista, niin seuraavat haasteet eivät tunnu lainkaan niin pelottavilta.
Harjoittelen nykyään myös yleistä small talk -jutustelua erilaisissa tilanteissa. Joskus keskustelu alkaa luistamaan ja joskus taas ei. Pääasia on, että tietää, miten keskustelun kulkuun ja aloittamiseen voi itse vaikuttaa.
Millaista elämäsi on nykyään verrattuna entiseen?
Tuntuu siltä, että voi olla enemmän oma itsensä, kun on työstänyt pelkojaan ja uskaltaa heittäytyä. Tunne on vapauttava. Aiemmin etenkin seminaarityöskentelyssä kohtasin usein ongelman, että olisin halunnut sanoa jotain, mutta en sitten uskaltanut. Nykyään uskallan avata suuni herkemmin tällaisissa tilanteissa.
Rohkeutta on siis tullut roppakaupalla lisää. Treffeillä käyminen on mukavampaa ja ei haittaa vaikka menisi niille ihan pelkällä vesilinjalla. Ihmissuhdetaitojen opettelun myötä olen käsittänyt, kuinka käsittämättömän laaja elämän mahdollisuuksien avaruus onkaan. Olen ymmärtänyt, että monet unelmamme ovat aivan käsiemme ulottuvilla, kunhan vain uskallamme toimia.
Mitä antaisit muille vinkiksi ihmissuhdetaitojensa kehittämiseen?
-
Itsensä haastamisen voi aloittaa pikkuhiljaa asettamalla itselleen sopivia tavoitteita. Näin motivaatio ei lopu heti alkuun.
- Uusien asioiden opettelu tuntuu usein aluksi epäluontevalta. Tällöin "fake it till you make it" -asenne auttaa. Esitä, että olet jo hyvä opettelemassasi asiassa. Luonnollisuus tulee ajan kanssa.
- Vietä aikaa ihailemiesi ihmisten kanssa, joiden kaltainen haluaisit olla. Voit oppia heiltä paljon.
Huikeita vinkkejä. Kiitos Neetta, ja erinomaista elokuun jatkoa!
Yrityksestä ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi
