Alunperin nuoruudessa tapahtunut koulukiusaaminen johdatti Hannan ihmissuhdetaitojen opettelun pariin, joka käynnisti positiivisten tapahtumien ketjun. Kasvutarinat-blogisarjan aiheena ovat Jäänmurtajat-toiminnassa mukana olleet itsensäkehittäjät. Sarjan ensimmäisessä osassa tamperelainen Hanna kertoo, kuinka hänen elämänsä on muuttunut.
Teksti: Martti Ilvesmäki
Moro! Olen Hanna, 36-vuotias ja työskentelen varhaiskasvatuksessa. Harrastuksiini kuuluu kokonaisvaltaisen liikunnan lisäksi arjen pyörittäminen. Kotona asuu itseni lisäksi kaksi lasta ja kissaa eli harrastustoimintaa riittää.
Mahtavaa, että haluat jakaa tarinasi. Millainen tilanteesi oli ennen kuin havahduit elämässäsi tarvittavaan muutokseen?
En uskaltanut sanoa mielipiteitäni keskusteluissa ja pelkäsin, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus saattoikin käydä niin, että kerroin mielipiteeni työpaikalla käytyyn keskusteluun vasta seuraavana päivänä. En siis saanut avattua suutani keskusteluissa saati pystynyt puhumaan puolestani.
Mikä sai sinut alunperin kiinnostumaan itsensäkehittämisestä?
Oikeastaan en ajattele olevani "itsensäkehittäjä" - olen vain tiennyt, että jotain on tehtävä.
Koulukiusaaminen peruskoulussa lyttäsi itsetuntoni nuorella iällä ja päädyin kiusaamisen uhriksi myöhemminkin. Ammattikouluun mennessä päätin, että nyt sai riittää! Vaikka tämä ajatus ei silloin yksin riittänytkään, oli se ensimmäinen hetki, kun havahduin muutokseen välttämättömyyteen.
Varsinaisesti voisi sanoa vuonna 2013 alkaneen tapahtumaketjun ajaneen minut uudelle polulle elämässä. Kaikki alkoi siitä, kun työkaverit piikittelivät ja sanoivat, että minulta puuttui empatian kyky. Tästä kimpaantuneena googlasin sanan empatia nähdäkseni, mitä minulta mukamas puuttui!
Google-haun kautta löysin Jäänmurtajien sivuille ja vinkkiblogiin. Huomasin ilmoituksen pian alkavasta ihmissuhdetaitokurssista ja päätin ilmoittautua kurssille samalta istumalta. Opin asioita parhaiten tekemisen kautta ja uskoin käytännönläheisestä kurssista olevan minulle varmasti hyötyä.
Ihmissuhdetaitokurssi toimi starttina muutokselle. Pari kuukautta kurssin jälkeen aloitin työt uudessa työpaikassa. Uudet työkaverit olivat mielettömän ihanaa jengiä ja koin oloni todella vapautuneeksi. Tapahtumarikas vuosi huipentui lomamatkalle Intiaan. Kyseessä oli minulle iso juttu, sillä pelkään lentämistä ja en ollut ennen tehnyt lomamatkoja ilman perhettäni. Oli mahtavaa oivaltaa, mihin kaikkeen sitä pystynkään.
Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokurssi, uusi työ, uudet työkaverit ja Aasian seikkailu saivat minut ymmärtämään tärkeän asian, joka ei aina ole ihmisille itsestäänselvyys: tajusin olevani hyvä tyyppi! Yksi tärkeimmistä kokemistani oivalluksista on ehdottomasti myös se, että ihmiset eivät ole pelottavia. Suurin osa heistä on pääasiassa hyväntahtoisia ja aivan kaikki ajattelevat, mitä muut heistä mahtavat pohtia.
 |
| Kuva: Hannan Intian matka-albumi |
Usein kun päättää muuttua, käynnistyy ns. lumipalloefekti ja paljon asioita sattuu lyhyessä ajassa. Millä tavalla suoritit ihmissuhdetaitojen opettelua ja minkä koit opettelussa haastavimpana?
Olen tekevä tyyppi ja oppiakseni asioita tarvitsen käytännön harjoituksia. Jäänmurtajat-kurssilla pääsin ensimmäisen kerran tätä toteuttamaan ihmissuhdetaitoihin liittyen. Kurssilla pidinkin eniten juuri käytännön harjoituksista. Etenkin tervehtimisharjoitus jäi mieleen, sillä ennen en pitänyt lainkaan luontevana tervehtiä ihmisiä kättelemällä tai halaamalla. Tämän taidon opettelu tuntuikin aluksi haastavalta niin kuin monet uudet asiat tuppaavat tekemään. Kättelyä opetan nykyään myös lapsille eskarissa, kun sitä taitoa ei välttämättä kaikille kotona opeteta.
Ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi suuntasin Helsingin keskustan kauppakeskuksiin harjoittelemaan oppimiani asioita. Harjoittelin keskustelutaitoja ja muiden huomioimista juttelemalla tuntemattomille ihmisille, samalla rekisteröiden heidän silmiensä värin. Opettelin tottumaan torjuntoihin kyselemällä muumikaupasta, olisiko heillä myynnissä vessapaperia (ei ollut). Harjoitusten tekeminen oli helpompaa vieraalla paikkakunnalla, kun ajattelin, että eihän kukaan siellä minua tunne.
Usein minun piti hieman pakottaa itseäni yrittämään suoriutuakseni haastavista tilanteista. Minulla on sama asenne vielä tänäkin päivänä. Lupauduin hiljattain pitämään puheen koulukiusaamisesta. En ole ennen juuri puheita pitänyt ja ajatus esiintymisestä yleisölle tuntuu pelottavalta. Ja juuri tämä on syy miksi haluankin sen tehdä! Omat pelot on parempi kohdata kuin vältellä niitä lopun ikäänsä.
Ero ex-miehestä oli yksi suurimmista sattuneista tapahtumista. Muutos itsessäni ei suoranaisesti tähän johtanut, mutta ajan myötä ymmärsimme eron olevan oikea ratkaisu tilanteeseen. Opin erostressin seurauksena elämään täysin hetkessä. Tämä johti alituisen suorittamisen lopettamiseen. Tajusin, että maailma ei kaadu, jos en tee kaikkea! Tästä on paljon hyötyä lapsiläheisessä työssä: lapsethan elävät täysin hetkessä ja heidän maailmansa koostuu pienistä asioista. Välillä syödään, välillä nukutaan ja välillä leikitään. Pääasia, että on kivaa ja voi oppia ja oivaltaa.
Nykyään huomaan myös olevani paljon avoimempi enkä ota kaikkien mielipiteitä liian henkilökohtaisesti. Jos joku on eri mieltä, niin sellaista elämä on. Erimielisyyksistä voidaan aina keskustella.
Aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsien toiminnasta. Aina ei täydy kiirehtiä ja yrittää antaa 150 % itsestään.
Pakko kysyä, kun sulla on omia kokemuksia koulukiusaamisesta ja työskentelet lasten parissa: miten ratkaiset kiusaamistilanteet?
Pidän riitapukareille “oikeudenkäynnin”. Istun lasten kanssa samalle tasolle ja sekä kiusaaja että kiusattu saavat puheenvuoron. Tämä opettaa lapsia kuuntelemaan toisiaan ja auttaa ymmärtämään toisen näkökulmaa. Etenkin pienet lapset eivät aina tajua, että toiselle voi tulla omasta toiminnasta paha mieli. Toisen näkökulman ymmärtäminen ja anteeksipyytäminen ovat tärkeitä taitoja, ja näitä on hyvä opettaa jo pienestä pitäen.
 |
| Hanna ja Jäänmurtajien Martti haastattelupäivänä Tampereella |
Vielä lopuksi, mitkä ovat vinkkisi muille kehittymisestä kiinnostuneille?
1. Kohtaa omat sisäiset tunteesi
Jos jokin tilanne tuntuu lamaannuttavan pelottavalta, löytyy tähän todennäköisesti syy menneisyydestä. Juuret voivat yltää yllättävänkin kauas. Itsereflektion avulla voit kohdata omat sisäiset mörkösi ja löytää tätä kautta lisää iloa elämään. Tämä on äärimmäisen tärkeä keino oman hyvinvoinnin lisäämisen, mutta jonkin hassun syyn takia ihmisillä ei useimmiten tunnu löytyvän tähän aikaa. Mieleen tulee aina tekosyitä, miksi itsensä kuuntelua voi lykätä huomiseen. Se ei kannata, vaan tälle kannattaa varata aikaa.
2. Moikkaa kaupan tätiä ja setää sekä bussikuskeja
Tee muiden huomioinnista tapa. Katso ihmisiä silmiin, tarkista vaikka heidän silmiensä väri, hymyile ja moikkaa kuuluvalla äänellä.
3. Kiusatuille: kerro miltä sinusta tuntuu
Usein kiusaajat eivät ymmärrä tekojensa vakavuutta. Kiusaaminen ei lopu itsestään. Kerro kiusaajalle miltä sinusta tuntuu ja kerro, ettet tykkää heidän toiminnastaan. Otat näin tilanteen omiin käsiisi ja mahdollisesti piina loppuu anteeksipyyntöön.
4. Tutustu samanhenkisiin ihmisiin
Jäänmurtajat-alumnitoiminnan kautta olen tavannut hurjasti samanhenkisiä tyyppejä. Samankaltaisten ihmisten kanssa voi vaihtaa näkökulmia ja heidän seuransa on äärimmäisen voimaannuttavaa. Jos jokainen saa valita oman seuransa, miksipä ei valita heitä, jotka tuovat lisää energiaa elämään.
Kiitos Hanna ja erinomaista kesää!
P.S. Ilmoittautuminen syksyn ihmissuhdetaitokurssille 16-17.9.2017 on auki.
Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
https://www.jaanmurtajat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti