11. elokuuta 2015

Case: Sosiaalisen elämän ylläpito + HS-artikkeli


Kysymys:


Hei!

Olisiko sinulla jokin nyrkkisääntö, minkä verran tulisi tehdä aloitteita esim. viikon aikana, että sosiaalista elämää voisi pitää hyvin yllä? 

Joskus kerroit, että esim. sovi lounas uuden henkilön kanssa joka viikko. Tämä on aika haastavaa, sillä jokaisella on kuitenkin ne omat ympyränsä ja kiireensä, ellei sitten satu olemaan juuri tähän tarkoitukseen sopivassa työpaikassa, missä on samanhenkisiä super-verkostoitujia. 

Mietin usein, että olenko loppujen lopuksi tarpeeksi aktiivinen. Tietysti jokainen määrittelee tämän itse, mutta jokin suuntaa-antava to-do-list olisi kiva saada. Onko sinulla itselläsi jokin kaava, mitä noudatat? 

Kiitos jo etukäteen! 

- Nyymi



Tässä jengissä lienee helpohkoa tutustua pariin uuteen tyyppiin. Kuva: Dirk



Vastaus: 


Kiitos kysymyksestä. Pohdit erittäin tärkeää asiaa, jota kannattaakin pohtia ennen kuin on ns. kusi sukassa. 

Minulta löytyy tähän juuri tuollainen suuntaa-antava to-do-list. Jokainen voi muokata tätäkin ihan miten mieli tekee, mutta konkreettinen ohje on usein hyödyllinen vertailukohta omien tapojen miettimiseen. Voit tavata ihmisiä silloin tällöin tai olla hyvinkin aktiivinen. Voit pitää enemmän livenä tutustumisesta tai olla haka somettamisessa. It's up to you pal.

Supertärkeä sääntö verkostoitumisessa ja omien sosiaalisten suhteiden ylläpidossa on, ettei saa unohtaa tätä toimintaa, kun kaikki sujuu. Verkostoituminen ja tutustuminen on nimittäin helpointa, kun sitä ei oikeastaan tarvitse. Itse on silloin rento, ja yleensä on tarjota muille paljon mukavia juttuja. Hyvät ihmissuhteet eivät ole mitään palveluksien laskemista ja tarkkaa vaihtokauppaa, mutta ne perustuvat siihen, että molemmilla osapuolilla on jotakin positiivista kokemusta kys. suhteesta jollakin aikavälillä. 

Jos yllättävä työttomyys, työntekijän tarve, asiakaspula tai yksinäisyys iskee, niin siinä hetkessä verkostoituminen on haastavaa. Ei se silloinkaan ole mahdotonta, mutta vaikeampaa kuin ilman tällaista akuuttia hätää. 

Elämä on sellaista, että erilaisia tiiviitä ja vähemmän tiiviitä ihmissuhteita tulee ja menee. Mikäli sosiaalisten verkostojen ollessa kunnossa jättää kokonaan pois verkostoitumisen ja ylläpitotoiminnan, niin jossain vaiheessa taas löytää itsensä kriisitilanteesta ilman verkostoa. Älä siis elä epävarmaa siniaaltoa, vaan pidä verkostoitumisrutiinit aina mukana ja nauti tuloksista koko ajan. Pitkällä aikavälillä jatkuva verkostoituminen säästää aikaa & hermoja.

Seuraavaksi kerron, mitä nämä verkostoitumisrutiinit esimerkiksi voivat olla.



Tästä lienee hieman hankalampaa kasvattaa verkosto. Kuva: Lee Haywood
 


Btw, ainakin siitä tietää, että ei pidä itselleen tarpeeksi yhteyttä ihmisiin, jos löytää itsensä usein joistakin seuraavista tilanteista: On yksinäinen olo ja tuntuu, ettei viikkoihinsa löydä kivaa tekemistä. Tai työelämässä ei löydy mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja työnhaku tuntuu toivottomalta. Tai tarvittavien yhteistyökumppanien, työntekijöiden ja uusien asiakkaiden hankkiminen on kovin vaikeaa.


Näillä edellisiä ehkäistään aka miten verkostoidutaan:
 


Viikoittain tai päivittäin: 

- Urheile, nuku ja syö oikein

- Kysy läheisimmiltä kavereilta, työkavereilta ja perheenjäseniltä mitä kuuluu

- Aloita kaikkialla kohteliaita pieniä keskusteluja turhanpäiväisistäkin asioista. Joskus niiden seurauksena tutustuu johonkin tai piristää jonkun päivää.

-  Tee kaikkialla kaikenlaisia pieniä palveluksia (tähän saat lisävinkkejä esim. verkostoitumisluennollani  ja ehkäpä tulevaisuudessa myös täällä blogissa).

- Tykkää ihmisten postauksista facebookissa, LinkedInissä, Twitterissa ja Instagramissa ym. sometuspalveluissa. Huom. tässä puhutaan siis muiden postauksiin reagoimisesta eikä omien postauksiesi hiomisesta.

Aiempi postaukseni somen täsmällisestä käytöstä yhteydenpidossa:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2014/12/case-247-someviestittely-ahdistaa.html


Kuukausittain tai muutaman kerran kuussa:

- Lähetä pari follow up -viestiä kivoille tyypeille, tapaamisehdotuksella tai ilman. Follow up -viestejä kannattaa lähettää jatkuvasti, missä vaan tavatuille ihmisille (kollegat, asiakkaat, alihankkijat, sukujuhlatutut, harrastuskaverit, kaverien kaverit, erilaisissa tapahtumissa törmätyt ihmiset jne.). Samalla on kätevä lisätä ihmiset facebookiin ja/tai LinkedIniin.

- Pidä yhteyttä niihin, jotka lähikuukausina ovat vastanneet follow uppeihisi. Näiden kanssa voi hyvin sopia vaikkapa niitä verkostoitumislounaita.

- Ryhdy seuraamaan muutamaa kiinnostavaa tyyppiä somessa ja lähetä heille vaikka positiivista palautetta mailitse jostakin. Tai liity muutamaan uuteen kiinnostavaan someryhmään liittyen ammattiisi tai harrastuksiisi.

- Postaa jotain kuulumisiasi joihinkin somekanaviin. Näin muistutat ihmisiä olemassaolostasi ja annat heille puheenaiheita kanssasi keskusteluun.

- Käy jossain tapahtumassa, jossa voit tavata jonkun uuden ihmisen ja moikkailla vanhoja tuttuja. Tilaisuuksia on melko runsaasti, kun katsoo ympärilleen: kaikki työpaikan osastojen väliset kokoontumiset, asiakastilaisuudet, seminaarit, ammatillinen yhdistystoiminta, harrastuksiin liittyvä yhdistystoiminta, tuttujen juhlat, erilaiset kurssit, viihdetapahtumat, koulutukset, nettipalvelujen miitit, vapaaehtoistyöt...

Uusia tilaisuuksia arvioidessa kannattaa aina pitää mielessä, että täysin ei voi tietää, missä on kivaa ja kuka on itselle se uusi paras ystävä tai liikekumppani. Sopiva määrä ennakoluulottomuutta siis peliin, ja jatkuvasti kokeilemaan meininkiä joihinkin ihan uusiin porukoihin ja tilanteisiin. 

Aiempia postauksia siitä, missä tapaa uusia ihmisiä:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/07/vieraskyna-taalta-loydat-itsellesi.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/10/missa-tutustuu-uusiin-kivoihin.html


Vuosittain tai muutaman kerran vuodessa:

- Käy läpi eri somekanavien koko kontaktilistasi, ja tykkäile tai kysy kuulumisia niiltä, joihin et ole ollut vuoteen yhteyksissä

- Kokeile jotain uutta harrastusta, mene mukaan toimihenkilöksi uuteen yhdistykseen tai kokeile uudenlaista työprojektia

- Julkaise jotakin asiantuntemukseesi liittyvää esimerkiksi jossakin lehdessä. blogissa, radiossa tms. mediassa. Näin sinun ei tarvitse koko ajan ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin, vaan he voivat myös lähestyä sinua ja tietävät asiantuntemuksestasi (eli mistä asiasta he voivat kysyä sinulta apua).

Aiemmasta postauksestani "7 verkostoitumisvinkkiä + pari huonoa":


"Muiden auttaminen on verkostoitumisen perusta. Se on kuitenkin vaikeaa, jos kukaan ei tiedä, mitä osaat ja kuka olet. Kun kirjoitat lehtijuttuja (ja blogia), jaat asioita julkisesti facebookissa, täytät LinkedIn-profiilin, puhut seminaareissa jne. voivat ihmiset lähestyä helposti sinua, eikä sinun tarvitse aina tehdä aloitetta joka tapaamiseen. Opettele kertomaan usealla lauseella itsestäsi ja siitä, mitä teet ja haet."


Siinä se. Toteuttaminen vie aluksi aikaa, ja sitten säästää sitä. 








Vielä lopuksi tuosta mainitsemastasi lounaiden sopimisesta: 

Mikäli lounaiden sopiminen on omassa työssäsi mahdotonta, niin saman asian ajaa myös ihmisten tapaaminen vaikkapa seminaarissa tai töiden jälkeen kahvilla/terassilla. Myös sähköisellä yhteydenpidolla saa paljon aikaan.

Hyvin monessa työssä tämä "yksi uusi lounas viikossa" -periaate on kuitenkin mahdollista toteuttaa. Yleistä se ei välttämättä ole, kuten ei ole skarppi verkostoituminen ylipäätään. Tämän uuden lounaan ei tarvitse olla minkään kuuluisuuden tapaaminen, vaan kys. henkilö voi olla esimerkiksi:

  • Kollega, jonka kanssa et ole aiemmin jutellut lounaalla
  • Joku sinulle uusi henkilö joltain työpaikkasi toiselta osastolta
  • Asiakas, alihankkija, työnhakija tai muu sidosryhmän edustaja
  • Joku kaverin kaveri, joka sattuu istumaan samassa pöydässä
  • Joku samalta alalta toisesta firmasta, johon olet ottanut yhteyttä somessa tai mailitse verkostoitumistarkoituksessa
  • Jonkun löytämäsi someryhmän joku aktiiviverkostoituja
  • Ihailemasi yritysjohtaja, jota olet pyytänyt mentoriksesi lounaalle
  • Uusi tuttu jonkun harrastuksen tai yhdistyksen kautta
  • Vanha kontakti, jota et ole nähnyt pitkään aikaan
  • Sukulainen, jota et ole nähnyt pitkään aikaan
  • Henkilö, johon olet törmännyt seminaarissa tai koulutuksessa
  • Blogisi innokas lukija, jota otti sinuun yhteyttä
  • Joku random, jonka pöytään istut ruokalassa tai ravintolassa 


Miltä kuulostaa? Tuliko hyödyllisiä vinkkejä, tai mieleesi lisäkysymyksiä?

Mukavaa elokuun jatkoa!
Ittekimasu!


- Karlasi




P.S. Kesäkuussa Helsingin Sanomat julkaisi ison artikkelin minusta ja kursseistani. Kannattaa lukea, mikäli itsesi kehittäminen ja yritykseni tausta kiinnostavat. 

Jos sinusta tuntuu, että juttu voisi olla lähipiirillesi hyödyllinen ja haluat auttaa, niin jaa toki juttu vaikka facebookissa.

 

P.P.S. Syksyn 2015 ihmissuhdetaitokurssien ilmoittautuminen on auki. Syksyn ihmissuhdetaitoluentojen ilmoittautuminen avautuu ke 19.8. klo 12:00.




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

3. kesäkuuta 2015

Case: Saako jakaa + video keskustelunavauksista



Kysymys:

Sopiiko sinulle, että jaan linkkejä kirjoituksiisi tiimilleni?


Vastaus:

Kyllä sopii. Se on itse asiassa erittäin suotavaa, iso kiitos! Kirjoitan ja julkaisen näitä, jotta vinkit leviävät mahdollisimman laajalle.

 
P.S. Jäänmurtajat-asiaa on viime aikoina kuulunut myös videolla & radiossa:


Fraktion Perjantaipresis 15.5.2015: Hyvä keskustelunavaus


YleX, Jani ja Aapo MitäJäbäDuunaa 3.5.2015: Iskutaidot kuntoon


Radio Rapu, Parkkisen Perkaamo 2.4.2015: Häpeä & onnekkuus


P.P.S. Syksyn 2015 ihmissuhdetaitokurssien tiedot ovat julkaistu!



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

3. maaliskuuta 2015

Case: Tutustuminen anonyymisti netissä




Puuh... Puuh... Kuva: Joan Sorolla


Kysymys:

Olen lukenut blogiasi pitkään. En ole löytänyt avainta onneen, ja olen mielestäni hyvä ihmissuhdetaidoissa ja pärjään hyvin suorissa kontakteissa.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen lopputulemaan, että haluan tutustua uusiin ihmisiin, ja olen käyttänyt tässä paljon chat-viestittelyä.
En halua käyttää uusien ihmiskontaktien luomiseen mitään kuvallisia profiileja, koska haluan saada käsityksen ihmisestä persoonan kautta. Mielestäni tämä ei aseta mitään ennakkoluuloja toista kohtaan.

En ole keksinyt, kuinka pääsee rakentavaan keskusteluyhteyteen. Ei voi keksiä avoimia kysymyksiä loputtomiin, jos saa aina lyhyen vastauksen, josta ei voi juontaa jatkoa keskusteluun. Yritän keksiä aina itse vastauksia, jossa kerron itsestäni asioita ja esitän kysymyksen toiselle, mutta en saa ilman kasvokontaktia järkevää keskustelua aikaiseksi. Mielestäni on turhauttavaa kirjoittaa tavanomaisia "mitä opiskelet" tai "mitä teet työksesi", jotta saa edes jotain muuta irti kuin joo tai ei.
 
Kuinka voi saada toisen avautumaan, jos toinen vastaa aina lyhyesti, mutta on kuitenkin kiinnostunut ja haluaa keskustella?

Kuinka pitäisi toimia, että voi rakentavasti keskustella pelkästään toisen subjektiivisten vastausten perusteella, jos ne ovat lyhyitä tai ne eivät kerro mistään? 

Uskon kuitenkin siihen, että vastapuolella on halu tulla kuulluksi ja kiinnostus muita kohtaan, mutta jään rikkominen on kuin hakkaisi kumivasaralla naulaa.


Olenko ihan hakoteillä? Sinulla on ihan mieletön blogi mistä oppii paljon uusia asioita!

Mukavaa kevättä Karla!

 

t. T-mies



Ootko lukenu Kärpästen herran? Kuva: Cory Doctorow



Vastaus:

Iso kiitos viestistä, kannustuksesta ja kauniista sanoista blogista! Sellainen on tosi tärkeää ja antaa energiaa. Tässä vastauksia kysymyksiisi ja toivottavasti mahdollisimman hyödyllisiä sellaisia. Moni muukin pohtii samoja juttuja.

Hyvä, että kysyit: niin saa aina uusia näkökulmia, ja paljon vinkkejä on tarjolla, kun etsii ja kysyy. Mainitsemaasi avainta onneen ei taida olla. Tämän tajuaminen on sinänsä jo eräänläinen avain onneen: kaikilla elämä on jonkinlaista rämpimistä, joten paras vain elää sitä elämää eteenpäin ja kestää niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ja lopettaa onnen avaimen etsintä.

 

 Sanon suoraan, koska uskon sen olevan sinulle hyödyllisintä: 
Mikäli ajattelet, että paras tapa tutustua ihmisiin on kuvattomasti ja anonyymisti chat-viestittely, niin ihmissuhdetaidoissasi IRL voi hyvinkin olla vielä kehitettävää. 
 
Itse aiemmin tutustuin ja pyrin tutustumaan ihmisiin hyvin paljon netissä ja muuten ei-kasvokkain: tekstareilla (3310), messengerissä (#oldschool), irkissä (@QuakeNet), foorumeilla (HT.net never forgotten)… Kun sitten vuosien päästä oikeasti opin tulemaan livenä toimeen ihmisten kanssa ja antamaan itsestäni haluamani kuvan, niin sen jälkeen ei ole tehnyt mieli yrittää tutustua keneenkään syvemmin netissä. 

Netin avustuksella voi hyvinkin tavata kivoja ihmisiä (kaverimielessä, businessverkostoitumismielessä, romanttisessa mielessä), mutta kannustan tekemään paremmin tutustumisen omalla nimellä ja kuvalla. Ihmiset kannattaa myös mahdollisimman nopeasti tavata livenä (julkisella paikalla). Tällainen käytös olisi ollut itselleni aiemmin aivan liian rohkeaa ja jännittävää, mutta nykyään olen havainnut sen ehdottomasti parhaaksi menettelytavaksi. Tutustun ihmisiin paljon helpommin ja enemmän kuin ennen nettirottana.

 


Mikä sun isän tyttönimi oli? Mitä mieltä oot poneista?
Kuvat: Rickhard Riley & Otis Historical Archives


Syitä miksi suosin livenä paremmin tutustumista ovat mm.: ihmisestä saa hyvän kokonaiskuvan (kunhan antaa toiselle aikaa rentoutua ja avautua), ihminen on aidoimmillaan kun hänet näkee kasvotusten (kynnys esittämiseen on suurempi ja todennäköisyys väärien asioiden olettamiseen on pienempi), livenä näkee tärkeät kehonkielen merkit sekä äänensävyt, keskustelu on vaikuttavampaa oikeassa elämässä kuin näpytellen ja mielenkiintoiset ihmiset liikkuvat yleensä myös talonsa ulkopuolella ihmisiä tavaten eivätkä vain netissä runsaasti keskustellen (tai ehkä mielenkiintoiset on väärä sana, mutta sanoisin oikean elämän kokemusta omaavat mielenkiintoiset ihmiset).

Ymmärrän, että koet, että kuvaton profiili tuo ennakkoluulottomammin persoonan esille. Itse koen, että ihmisen ulkomuoto ja reaalimaailman elämäntilanne yleensä on osa häntä niin vahvasti, että on vaikea tutustua vain kirjoittelun perusteella persoonaan. Lisäksi suuri haaste on se, millaiset ihmiset yleensä haluavat tutustua kuvattomien anonyymien profiilien avulla: usein sellaiset, jotka ovat elämässä todella todella arkoja tai joilla on jotakin epäilyttävää salattavaa. 


Tutustumisen opettelu ja tutustuminen yleensä on tosi hankalaa, jos vastakkain on kaksi tälle asialle uutta ihmistä. Ja sellaisia netissä feikkinimien takana paljon pyörii. Mukavampaa seuraa voi usein löytää, kun antaa itse itsestään rohkeasti enemmän, ja lähtee sitten tutustumaan toisen persoonaan ihan livenä. Kannattaa katsoa, miten hyvät tutustujat sen tutustumisen tekevät, ottaa heistä mallia ja mahdollisesti myös tutustua heihin. Ei tarvitse jahdata "supersuosittuja" henkilöitä (siinä voi oppia ihan vääriä tapoja), vaan sellaisia, joilla on jonkin verran kavereita ja jotka niitä koko ajan luonnollisesti saavat lisää.

Sitten annan vinkkejä siihen netissä keskusteluunkin, mistä kysyit. :)

Kysymysten tekoa voi harjoitella. Itse olen siinä todella paljon kehittynyt ja vuosiin ei ole tullut tilannetta, jossa en olisi keksinyt kysymyksiä riittämiin. Tässä jotakin ohjeita ja harjoituksia: Kysy = Hiljainen hetki hiljaisille hetkille

Tärkeää kysymyksissä on keskittyä toiseen ja toista kiinnostaviin aiheisiin. Aloita riittävän yleismaailmalliselta tasolta. Jos toinen on arkaa tyyppiä, niin hän ei heti halua puhua henkilökohtaisista asioista kuten perheestä tai asuinpaikasta, vaan vaikka lempiartististaan tai uusista elokuvista. Hyvä keskustelija keskustelee innokkaasti aiheesta kuin aiheesta: turhanpäiväisestä, tavanomaisesta tai tärkeästä, itseä koskevasta tai ihan muusta. Tämä kannattaa ottaa asenteeksesi. 


Monelle tosiaan on helpompi aloittaa keskustelu ja tutustuminen yleismaailmallisemmista aiheista. Toisaalta taas jotkut nauttivat siitä, että hyppää yli kaikki tavanomaiset kysymykset ja heti aloittaa jostakin persoonallisemmasta. Omasta mielestäni molemmat ovat ihan hyviä tapoja. Hieman kuitenkin ärsyttää, jos joku olettaa, että heti keskustelun alussa on aina oltava persoonallinen ja tehtävä vaikutus: tällainen ihminen osoittautuu usein muutenkin muita tuomitsevaksi ja kanssakäymisessä hankalaksi henkilöksi. Hyvä keskustelija etsii keskustelusta mielenkiintoisia juttuja ja tarttuu niihin, huono keskustelija etsii huonoja juttuja ja tuomitsee niitä.
 



Onko sinusta kiva olla metsässä? Tosi kauan? Kuva: Noro8


Tutustuminen vie aina aikaa, joten on aihe mikä vain, niin henkilön kanssa on vain keskusteltava tietyn verran, että keskustelusta tulee helppoa ja luonnollista. On siis hyvä pyrkiä aluksi vain jatkamaan keskustelua ja jättää sen tason tai aiheiden tarkempi miettiminen myöhemmäksi. Hyvä, että olet myös jakanut itsestäsi asioita: se nopeuttaa tutustumista ja laskee muureja. Usein noin kolme pidempää keskustelua tai vaikka ajallisesti pari viikkoa voi kestää, että on tutustunut jollakin lailla johonkin henkilöön. Siinä epämääräinen pallopuistoarvio suuntaa antamaan.

Jos toista henkilöä kiinnostaa keskustelu, niin hän hyvin harvoin vastaa lyhyesti eikä kysy vastakysymyksiä. Siksi kyseenalaistaisin sen, kiinnostaako toista todella keskustella, jos keskustelua on vaikea saada eteenpäin ja vastausviestit ovat lyhyitä. Sen sijaan, että yrittää saada tällaisen henkilön avautumaan ja puhumaan enemmän, kun on vaikka parina päivänä yrittänyt, niin kannattaa suosiolla etsiä uutta seuraa. Maailma on täynnä upeita tyyppejä, jotka haluavat keskustella kanssasi ja vievät ihan itse keskustelua eteenpäin.

Miltä kuulostaa? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

Erinomaista vuotta 2015!



Karla Nieminen



Me pidämme näistä maskeista. Kuva: markjhandel



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Kiitos vastauksesta.

Loistavaa, kun kommentoit ja argumentoit suoraan anonyymiutta. Uskon, että tämä auttaa minua jatkossa eteenpäin. Minusta tuntuu, että ihmiset uskaltavat liian harvoin ottaa oikeita ongelmia esille ja antaa palautetta tai kommentoida. Itse tykkään rakentavasta ja kehittävästä palautteesta.

Omassa keskustelutaidoissa näen itseni hankalana keskustelijana ja tässä minulla on peiliin katsomisen paikka. Pitää aloittaa harjoitteleminen, jotta saan jatkossa enemmän irti itsestäni ja verkostoidun aktiivisemmin erilaisten ihmisten kanssa.

Vastauksesi avasi minulle, että minulla on opettelemista monella saralla. En heitä kuitenkaan kirvestä kaivoon, vaan otan itseäni niskasta kiinni ja menen ulos omalta mukavuusalueelta. Tämä tietenkin on se haastavin osuus.

Kiitos vielä vastauksestasi. Ehkä joskus näemme kursseillasi. :)

Mukavaa viikon alkua!

Terveisin T-mies





P.S. Tervetuloa viettämään hauska viikonloppu ihmissuhdetaitojen parissa huhtikuussa 2015! Kurssilla keskustellaan ja harjoitellaan huippuunsa taitoja hyvään ensivaikutelmaan, rentoon itsevarmuuteen, keskustelun avauksiin, ystävystymiseen ja flirttailuun, kivassa pienryhmässä. 

Jokaiselle löytyy jotakin uutta. Kukaan ei ole näissä taidoissa liian hyvä:
 

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

22. helmikuuta 2015

Vieraskynä: Kuinka tulla toimeen epäonnistumisen pelon kanssa

 
Tässä kirjoituksessa ahkera itsensä kehittäjä ja rohkeusvalmentaja Mikko Heikkinen kertoo, miten tekemällä onnistut aina.


Kokemukseni mukaan ihmisillä on tapana ajatella tilanteita lopputulos edellä: 

”Mun pitää voittaa.” 

”Mun pitää saada kymppi tästä kokeesta.” 

”Toivottavasti toi tyyppi tykkää musta nyt, kun meen juttelemaan sille.” 

Tämä lähestymistapa on yleinen ja niin on epäonnistumisen pelkokin. Tämä johtuu muun muassa itseluodusta paineesta onnistua.

 


"Pitäis nyt viedä tää peli..." Kuva: dieraecherin



Miksi ei välttämättä kannata ajatella lopputulos edellä?

 

Lopputulos ei usein ole sinun päätettävissäsi

Onnistumisesi voi olla ulkoisten tekijöiden hallinnassa. Esimerkiksi jos pelaat sulkapalloa kaveriasi vastaan, et voi päättää hänen suoritustaan. Voit vaikuttaa vain omaan suoritukseesi. Tai jos menet juttelemaan tuntemattomalle tyypille bileissä, et voi päättää, kuinka hän suhtautuu sinuun. Voit päättää vain oman suhtautumisesi häntä kohtaan.

 

Jos keskittyy liikaa lopputulokseen, itse tekeminen voi kärsiä 

Esimerkiksi jos lähdet kokeeseen sillä ajatuksella, että sinun täytyy saada siitä täydet pisteet, voi se olla stressaavaa, jolloin suorituksesi kärsii. Usein lopputuloksesta stressaaminen myös aiheuttaa niin suurta epäonnistumisen pelkoa, ettei tule edes yritettyä.

 

Voiko asiaa ajatella eri tavalla? Voi.

Mitä jos määrittelemme onnistumisen ja epäonnistumisen uudestaan? Mitä jos onnistuminen on sitä, että tekee? Sitä, että voitat itsesi? Hitot lopputuloksesta, sinä teit osasi ja se riittää.

Voit vain tehdä parhaasi ja katsoa mihin se riittää. Tuttu klisee urheiluhaastatteluista, mutta siinä pätee totuuden siemen. Ennen kuin lähdet tekemään jotakin, voit kuvitella itsesi tekemässä sitä. Sitten voit kuvitella, miltä sinusta tuntuu, kun asia on tehty ja olet siis saavuttanut tavoitteesi. Tällöin olet mielessäsi jo maalissa ja paine vähenee. Tätä kutsutaan visualisoimiseksi.

Visualisointi kannattaa tehdä mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja miettiä myös tunteita, joita eri tilanteet herättävät ja miten niihin reagoit. Visualisoinnin jälkeen voit viedä keskittymisesi itse tekemiseen.

 


"Olen jo kentällä! SUCCESS!" Kuva: dieraecherin


Kun pelaat sulkapalloa, on kannattavampaa keskittyä täysin jokaiseen liikkeeseen, lyöntiin ja laukka-askeleeseen kuin voittamiseen. Pistetilanne on epäolennainen, sillä jokainen pelattu pallo on oma suorituksensa, joka on erillään muista pelatuista palloista ja kokonaispistetilanteesta. Samoin koetilanteessa itse koe on oma kokonaisuutensa. Arvosanan miettiminen on epäolennaista.

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on olennaista keskittyä kuuntelemaan ja keskustelemaan, ei siihen mitä mieltä muut ovat sinusta. Itse oletan lähtökohtaisesti, että ihmiset pitävät minusta ja minä pidän heistä. Tämä puolestaan heijastuu käytökseeni ja sitä kautta siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun.

Keskittymällä tekemiseen, myös lopputulos paranee. Keskittymällä pelkästään lopputulokseen, tekeminen kärsii ja lopputulos kärsii. Voit vaikuttaa vain omiin tekoihisi.

 

Tekeminen on onnistumista. Se, että voitat itsesi, on onnistumista. Lopputulos on aina oppimiskokemus. Voitit tai hävisit, opit aina jotakin. Sait kokeesta nelosen tai kympin, opit aina jotakin. Kun menet puhumaan tuntemattomalle ihmiselle, opit aina jotakin. Onnittele itseäsi aina, kun uskallat kohdata pelkosi ja toimia siitä huolimatta.

Tekemällä oppii aina jotakin arvokasta. 


Onnistut sillä hetkellä, kun aloitat tekemisen. 


- Mikko Heikkinen



"Hupsista, voitin. Krebaamaan!" Kuva: dieraecherin




Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokursseista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

12. tammikuuta 2015

Case: Sain pakit - häpeä ei katoa



Kysymys:



Hei Karla,

Löysin blogisi muutama päivä sitten, ja olen lukenut sieltä useita kirjoituksia. Kiitos! Olen saanut kokea monta oivallusta kirjoitustesi myötä.

Minulla on pulma, johon toivoisin löytäväni simsalabim-ratkaisun. Olisikohan sinulla sellaista?  Tai ainakin jotain ratkaisua, koska olen jäänyt kieriskelemään häpeän haisevaan mutalätäkköön. Sain pakit.




Miksi elämäni on juuri se kaikista noloin? Kuva: FidlerJan


Noin puoli vuotta sitten tapasin kaverini veljen. Hui. Juttelimme pienen hetken, noin 10 minuuttia, ja tilanteessa oli muitakin. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että minkäköhänlainen mies tämä ''veli'' oikein on. Koska ensitapaaminen lisäsi kiinnostustani tutustua häneen lisää, pistin hänelle tekstarin muutama päivä sen jälkeen ja ehdotin, että nähtäisiin uudestaan.

Hän vastasi, että nähdään vaan, ja sovimme, että sovitaan tarkempi aika seuraavalla viikolla, jos ollaan molemmat maisemissa. Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti, ettei kyseinen viikko sovi, ja viestittelystä jäi itselleni sellainen maku, ettei häntä oikeasti huvita tavata. Joten laitoin hänelle viestin, että jos ei nappaa niin ei mitään ressiä ja unohdetaan koko juttu. Hän vastasi suurinpiirtein ''ok hyvää viikonloppua''. Eli ei vissiin napannut.

Tiesin, että emme tule tapaamaan varmaan vuosiin, paitsi ehkä suuremmissa juhlissa minne meidät molemmat ollaan kutsuttu tms. Sen vuoksi laitoin hänelle viestin heti, enkä jäänyt odottelemaan, että tutustun häneen paremmin jossain muissa ympyröissä ilman treffejä. Ajattelin että parempi katsoa mitä tapahtuu kuin venttailla ja miettiä että ''oisko pitäny??''


Mutta, nyt juhlia lähestyy, ja muistot viime vuodesta palautuivat mieleen. Olen erittäin varma, että hänen perheensä tietää tästä treffiselkkauksesta, vaikka kukaan ei olekaan suoraan asiasta minulle maininnut. Tapaamme kyllä aika harvoin. No jokatapauksessa. 



Onko tuo se, joka lähetti Fabiolle tekstarin v. 2011? Kuva: hotblack


En jaksa enää jaaritella. Asia on vaan niin, että minua hävettää, jos se ja sen perhe luulee, että mä oon epätoivonen ja pelle spedeilijä!!! Siis tää on aivan naurettavaa. Mutta miksi kierin tässä häpeässä?? Miksi oi miksi? Ja kauhulla odotan sitä, kun tulevaisuudessa törmään jossain tähän veljeen ja/tai hänen perheeseensä. Miten opin nauramaan koko jutulle, kohauttamaan olkiani?

Tämähän on aivan kärpäsen kakan kokoinen juttu koko maailmassa. Mutta minä tunnen häpeää ja nolotusta sen tähden, että annoin(ko??) itsestäni epätoivoisen vaikutelman. Kuuntelin vain sydäntäni ja olin leikkisä, otin riskin. Onneksi, koska muuten olisin saanut itkeä toimettomuuttani. Mutta nyt saan itkeä sitä ''mitä muut musta ehkä ajattelee''.

Onko lääkettä tällaiseen tapaukseen? Kiitos ihan superpaljon jos voit auttaa!


Ihanaa kuun jatkoa,


Nainen, 23




Vastaus:


Erittäin hienoa, että teit aloitteen! Sillä tavalla on mahdollista löytää itselle sopiva tyyppi, ja usein siihen vaaditaan monen monta onnistumista ja epäonnistumista ennen kuin kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa. On tosiaan tosi ärsyttävä miettiä "oisko pitäny ottaa yhteyttä", joten rohkeasti vaan vastaavissa tilanteissa tekemään aloitteita. Hyvällä tavalla aloitit jutun.

Seuraavaksi sinun kannattaa tottua tähän torjuntaan ja myös tuleviin torjuntoihin, koska niitä tulee aina. Oletettavasti edessä on monta lisää ja paljon "nolottavampiakin". Tai nolojahan ne harvoin oikeasti ovat, mutta tuntuvat itsestä sellaisilta. Tilanteesi on hyvin normaali ja tuollaisessa torjunnassa ei ole hävettävää. On ihan normaalia, että siitä tulee ensin nolo olo, mutta kun saat lisää samanlaisia kokemuksia ja kuulet niitä myös muilta, niin huomaa että tuo on yleinen ja normaali tilanne. Oikeasti huonossa jamassa on se, joka ei tee koskaan mitään, koska pelkää, että olisi "epätoivoinen".




Tässä tarkempia juttuja, miten asiasta ehkäpä kannattaa ajatella:


Ketään ei kiinnosta sinun asiasi


Mies ja hänen perheensä, jos he jostain kummasta syystä viesteistäsi tietävät, tuskin muistavat koko juttua. Se tuntuu sinusta isolta asialta, mutta oletettavasti heidän elämässään on paljon kaikenlaisia muita juttuja ja haasteita, jotka ovat heidän mielissään päällimäisinä. Hyvin sanoit, että kyseessä on maailman mittakaavassa pieni juttu, ja kyseessä on myös ihmiselämän mittakaavassa tosi pieni juttu. Jos haluaa ihmiset kiinnostuneeksi omista asioistaan, esim. yrityksestään tai vaikka sitten treffielämästään, niin sen eteen pitää yleensä tehdä paljon töitä. Se, että maailma pyörii sinun ympärilläsi, on vain illuusio.

Muilta tämä juttu lienee siis unohtunut jo. Vaikka sinä olet jostain syystä jäänyt vuodeksi miettimään sitä, niin se unohtuu sinultakin, usko pois. Se olo, että "kaikki ajattelevat samaa asiaa ja tuijottavat" tulee helposti, mutta suuri osa siitä on vain omaa kuvittelua. Muita ei oikeasti kiinnosta sinun asiasi. Jatkossa, kun pyrit tekemään paljon aloitteita kiinnostavien ihmisten kanssa kaverimielessä ja treffimielessä, niin huomaat, että yksittäinen juttu ei jää juurikaan kaivelemaan. Siihen tottuu ja uusia mukavia ihmisiä löytyy aina, kunhan jaksaa etsiä.




Sanoiko joku ruokaa? Missä se buffet on? Kuva: hotblack



Et ehkä edes saanut pakkeja

Tuon perusteella mitä viesteilystä kerroit: sinähän ehdotit itse, että häntä tuskin kiinnostaa ja lopetatte jutun siihen. Ehkä sinun olisi kannattanut ehdottaa uutta aikaa jutun lopettamisen sijaan? No, en tunne yksityiskohtia, ja saattaa olla, että ensin niin teitkin. On kuitenkin ikävä itseviritetty ansa lopettaa omaa epävarmuuttaan tutustuminen johonkin henkilöön ennen kuin sen oikeasti itse haluaisi lopettaa. Patience, padawan.


Saattaa olla, että miestä ei kiinnostanut tai hänen kiinnostuksensa ei ollut yhtä vahvaa kuin sinun kiinnostuksesi. Kuitenkin, hänhän vastasi sinulle aluksi myönteisesti ja jatkoi yhteydenpitoa, toivotti hyvät viikonloput ym. eli ei tuossa ainakaan kovit rajut pakit ole kyseessä. Ihan hyvällä rennon ystävällisellä meiningillä ja iloisissa merkeissä vaikuttaa koko tapahtumaketju sujuneen. Aina se ei ole mitään sinne päinkään, ja ei sekään ole erityisen noloa tai epätavallista. Se ärsyttävää ja se on elämää.


Pakit eivät ole huono juttu

Pakkeja ei saa, koska olisi jotenkin huono ihminen. Pakit saa, jos ei sovi yhteen toisen kanssa. Ette ole kumpikaan parempi tai huonompi; ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Mies tai hänen perheensä ei siis varmasti ajattele, että olet jotenkin huono, vaan häntä ei ilmeisesti vain jostain syystä napannut tavata sinua äkkiä uudestaan. Oletettavasti mies ei siis ole edes kertonut perheelleen koko jutusta. On kiva, tai no, on hyvä saada pakit henkilöltä, joka ei ole sinusta kiinnostunut eli jonka kanssa et jostakin syystä sovi yhteen. Voitpa aloittaa eteenpäin menemisen ja sinulle sopivamman tyypin etsimisen.




Soon you'll see me rollin', you may be hatin'... Kuva: aconant


Vaikka koko maailma tietäisi, ei sekään haittaisi

Yleisesti ihmiset ihailevat aloitekykyisiä tyyppejä, välittämättä siitä onnistuuko juttu vai ei. Ei aloitteen tekeminen ole epätoivoista. Teit sen vielä tosi tyylikkäästi, et esim. montaa viikkoa pommittanut erilaisilla viesteillä jotakin vierasta tyyppiä. Aloitteen tekijä on tässä maailmassa cool aktiivinen tyyppi. Hän saa kaikenlaista ja muut ei. Tämä veli varmasti pitää myös kivana kohteliaisuutena, että otit yhteyttä, vaikka ei olisikaan ollut kiinnostunut. Aloitteita tekemällä kokee asioita, niin treffi-, kaveri- kuin työmielessäkin. Toiset odottavat muilta käskyä ja lupaa tekemiseen koko elämänsä, toiset vaan tekee.




Sinulla on tärkeämpiä asioita ajateltavaksi

Kun tapaat tätä miestä ja/tai hänen perhettään, niin turha mainita tätä koko juttua. Hyvin todennäköisesti kukaan ei sitä mainitse ja tosiaan hädintuskin muistaa. Usein tuollaisen jälkeen vain hymyillään rennosti ja ollaan taas tuttuja/kavereita, ilman sen kummempaa draamaa, asiasta puhumista, nauramista, toistensa välttelyä tms. Ihan rennon kaverillisesti asiaa muistelematta voit siis käyttäytyä. Keskity elämässäsi uusiin, tärkeisiin ja ihaniin juttuihin.


Jos tuntuu haastavalta keksiä tärkeämpää ajateltavaa, niin vaihda työpaikkaa, ala opiskella, tee uusi aloite, aloita uusia harrastuksia tai kokeile vaikka vapaaehtoistyötä. Ymmärrän, ettei ole helppoa ajatella jotakin muuta, mutta kannattaa yrittää antaa siihen itselleen mahdollisuus.



Miltä kuulostaa, saitko vinkkejä tilanteeseesi? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä? Tällaiset jutut askarruttavat hyvin monia.


Mukavaa uuden viikon alkua!


- Karla Nieminen



Me is so very fabulous. Kuva: hotblack



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Ihan superpaljon kiitoksia ihanasta viestistäsi - siitä oli todellakin apua!

Nyt häpeä on alkanut jo hellittää, mutta reilun viikon (hui kauhia!) sen kanssa kamppailin. Olin jo luullut unohtaneeni koko asian, kun en heti sen jälkeen sitä sen kummemmin miettinyt saati häpeillyt. Tulikin aivan puun takaa tällainen ''takauma'', ja sitten se häpeä vaan oli ja pysyi. Olin tästä tunteesta niin järkyttynyt ja vihainen itselleni, että yritin järjellä selittää tunnettani ja keksiä keinoja siitä eroon pääsyyn. Lopulta, kun olin lukenut viestisi ja jutellut asiasta parin kaverin kanssa, ns. hyväksynyt tunteeni niin rasittava kuin se olikin, häpeä alkoi hitaasti mutta varmasti unohtua ja nyt voin sanoa olevani jo aika selvillä vesillä. Jee!

Olen muuten näistä pakeista rohkaistuneena tehnyt aloitteen useammankin kerran. Se on ollut joka kerta jännittävää, vähän pelottavaa ja samalla kuitenkin hauskaa. Ja mikä parasta: olen saanut uusia kavereita ja rohkeutta tehdä aloitteita myös jatkossa, mahtavaa!

Hyvää viikkoa ja kaunista kevättä!


Terveisin ja kiitollisena hymyillen,


Nainen, 23




Ratata tatata taa! It's 2015! Kuva: earl53





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...