29. maaliskuuta 2014

Case: Miten tutustua suomalaisiin & sukulaisiin



Kysymys:

 

Asun ulkomailla, ja käyn joskus Suomessa sukulaisia ja Suomea katsomassa. Usein olen siellä 4-6 viikkoa kerrallaan. Miten tuommoisessa ajassa saisi tuttuja?





Käyn museoissa ja eri kaupungeissa, ja olisi kiva paikan päällä jutella jonkun kanssa. Työmaassani tapaan paljon uusia ihmisiä ja aina moikkaan, hymyilen, kysyn miten päivä menee, mitä he tekevät työkseen, mitä he harrastavat yms. Kai samaa voi tehdä lomallakin? Kai voisin esim. museoissa tai kesäteatterissa tms. kysyä jotakin aiheeseen liittyvää? Kerran, kun olin Suomessa junassa, meinasin aloittaa puhumaan, mutta useimmilla ihmisillä oli kännykkä kädessä, musiikkiluurit korvilla tai ystävä vieressä. 

Entäs ne ihmiset ketkä antavat lyhyen tai yhden sanan vastauksen, jos kysyy jotain? Voiko heiltä kysyä lisää jotakin aiheeseen liittyvää? Entäs ne ketkä ärsyyntyy, jos joku kysyy lisää jostain? Ja miten tapaamisessa voi ohittaa sen ujostelun (siis kun toiset ujostelee)?

Ja toinen kysymys: Kun olen sukulaisissa, niin miten voisin puhua tai ilmaista itseäni niin, että he saisivat paremman ja todellisen kuvan minusta (siis mimmoinen olen oikeasti ihmisenä, eikä vain luulojen perusteella)? Kun harvoin näen sukulaisia Suomessa, niin on olo, etteivät toiset oikein tunne minua. Lisäksi netissä kirjoittelusta: miten voin kirjoitella ja lukea viestit ilman väärinkäsityksiä? 

Miten muuten sanotaan FaceTime ja iMessage suomeksi (iPhone)?

Kiitos kauheasti! Ja kiitos oikein hyvistä sivuista!
 



Ei se makkaran lihapitoisuus, vaan paistotikun pituus!


Vastaus:


Kiitos hyvistä kysymyksistä! Tässä vastauksia, toivottavasti ovat hyödyksi:

 

Miten paikan päällä voisi tutustua ihmisiin:

Yleensä suosittelen, että kadulla, kahviloissa, museossa ja junassa voi harjoitella ihmisten lähestymistä, moikkaamista ja vähän small talkia. Syvällisempi tutustuminen näissä paikoissa on kuitenkin usein hankalaa. 


Parempia paikkoja tällaiselle kunnolliselle tutustumiselle ja kaverien hommaamiselle ovat esim. yhdistysten harrastustapahtumat, tapahtumat esim. museoissa, kaikenlaiset juhlat, talkoot tai muut jonkin aiheen ympärille kehitetyt hieman pidemmät tapahtumat. Tuolla samojen ihmisten kanssa viettää kauemmin aikaa, on valmiina puheenaiheita ja ihmiset ovat tulleet sinne usein tutustumaan. Tuollaisista tapahtumista tietoa voit saada esim. googlaamalla eri alojen yhdistyksiä ja katsomalla niiden kotisivuja, katsomalla kauppojen, sanomalehtien ja kaupunkien sivujen sekä ilmoitustaulujen ilmoituksia ja katsomalla facebookista kaverien & sivujen & ryhmien tapahtumia. Kannattaa liittyä useaan suomenkieliseen facebook-ryhmään sinua kiinnostaviin aiheisiin liittyen.

Hyviä kanavia voivat olla myös Couchsurfing (https://www.couchsurfing.org/) ja Finland Meetup (http://finland.meetup.com/) -yhteisöt. Suomeen ulkomailta muuttaneet ns. expat-ihmiset myös järjestävät kaikenlaista toimintaa, katso esim. Internations (http://www.internations.org/home/) ja International English Speakers' Association (http://www.iesaf.fi/). Vapaaehtoiseksi voit ilmoittautua esim. musiikkifestareille (http://www.festarit.fi/) tai seuraavien sivustojen kohteisiin:
http://maailma.net/node/5330
http://www.helsinginseutu.fi/hki/HS/Selkosivut/Selkosivut/Vapaa-aika/Vapaaehtoisty_
http://www.suurellasydamella.fi/

 


Yhdessä tehdessä tutustumiseen on aikaa ja puheenaiheita.
Kuva: USFWSmidwest


Nuo kysymykset, mitä sanoit työmaassasi kyseleväsi, ovat oikein hyviä tutustumiseen. Aluksi kannattaa kysyä jotain vieläkin yleisempää: toisen mielipiteitä esim. ruuasta tai esityksestä ja sitten pikkuhiljaa henkilökohtaisempaa toisesta, esim. juuri harrastukset, lemmikit, työ, opiskelu ym. toiseen liittyvät asiat (katso tästä aiempi kirjoitus keskustelunavauksista). Suomessa on tosiaan harvinaisempaa puhua kunnolla small talkia tuntemattomien kanssa esim. junassa kuin monessa muussa maassa.
 
Jos ihmisiltä tulee tosi lyhyt tai jopa ärtynyt vastaus, niin voit vielä kysyä ystävällisesti lisää. Itse kysyn ja kannustan kysymään tai muuten aloittamaan keskustelua n. 3 kertaa yhdessä tilanteessa saman ihmisen kanssa. Jos 3 kerran jälkeen tyyppi ei innostu enempää juttelemaan, niin sitten kannattaa toivottaa hyvää päivän jatkoa ja etsiä muuta seuraa. Moni kuitenkin innostuu juttelemaan, kunhan itse yrittää ensin pari kertaa hyvällä asenteella ja antaa toiselle aikaa rentoutua. Joku saattaa aluksi vaikuttaa ärsyyntyneeltä, vaikka haluaisi puhua, koska jännittää tilannetta.

Jos joku sitten jatkaa pitkään ärtyneesti eikä monen kerrankaan jälkeen innostu juttelemaan, niin sitten tosiaan vain hyvän päivän jatkon toivotukset ja etsimään uutta seuraa. Aina noita ärtyisiäkin tyyppejä riittää ja tapaa vähän väliä. Paras vaan kestää heitä, ja jatkaa ennakkoluulottomasti hauskan seuran etsimistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. 


Ujostelua tapaamisessa voi helpottaa esim. niin että on itse rento ja hymyilee, tapaamisessa on jotakin tekemistä (niin helppo keksiä puhuttavaa ja ei ole niin kiusallista) ja kyselee vähän väliä jotakin ystävällisesti toiselta. Itsestään kannattaa myös rohkeasti jakaa jotakin kuulumisia, vaikka toinen ei tajuaisikaan kysyä, niin antaa puheenaiheita ja avoimen kuvan. Sitten kun odottaa jonkun aikaa, niin usein ujostelu katoaa, kun sitä ei erikseen paljoa huomioi. Itsestään voi myös kertoa jonkun pikkumokan, niin toinen rentoutuu, kun huomaa, ettet yritä esittää täydellistä. Olemme kaikki vain ihmisiä.



Sukulaiset ja puhelimensa. Kuva: Wesley Fryer

 
Miten pitää sukulaisiin yhteyttä ja antaa heille itsestään oikea kuva:

Kiva, että tapaat sukulaisia Suomessa ollessasi! Monet heistä varmasti mielellään tapaavat sinua, vaikka osa vähän jurottaisikin. Moni suomalainen ei muista/ymmärrä hymyn merkitystä, ja näyttää siksi aika vihaiselta/epäilevältä/negatiiviselta, vaikka olisikin ihan iloisella fiiliksellä. Moni varmaan vähän jännittää tapaamistasi, kun "asut ulkomailla ja kaikkea muuta hienoa", joten sinun pitää oletettavasti ainakin aluksi viedä keskustelua aktiivisesti eteenpäin: juuri kysyä iloiseen sävyyn muiden kuulumisia ja kertoa omiasi, vaikka muiden ilmeet ja vastaukset aluksi olisivatkin torjuvia. Voit myös kertoa etsiväsi kivaa tekemistä ja tapahtumia, joissa tavata Suomessa uusia ihmisiä, niin sukulaisilla voi olla ehdotuksia.

 
Miten sitten voit helpottaa näitä noin kerran vuodessa tapahtuvia kohtaamisia ja antaa itsestäsi oikean kuvan: On tärkeää muistaa yhteydenpito muutenkin kuin vain Suomen vierailujesi aikana. Esim. lisää sukulaiset kavereiksesi facebookissa ja jaa heille siellä pikkukuulumisiasi, kuvia ym. ja muista myös seurata ja kysellä heiltä heidän kuulumisistaan. Lähetä heille joulukortit sekä muista synttäripäiviä puhelulla, tekstarilla tai vaikka kortilla. Tuollaiset pienet yhteydenpidot luovat tuntemisen tunnetta ja helpottavat tapaamisia.


Tosiaan nettikirjoittelussa tulee helpommin väärinkäsityksiä kuin puheessa, koska ei esim. kuule äänensävyjä. Kirjoittelussa netissä kannattaa olla korostetun ystävällinen, esim. vitsillä pieni haukkuminen tai sarkasmi saatetaan ymmärtää tosi negatiivisesti. Jos itse mietit, yrittikö joku loukata sinua, niin usein on parempi kaikille osapuolille tulkita juttu positiivisesti. Muista nettikirjoittelussakin kysyä toisesta, niin olet ystävällisen kiinnostunut ja usein ihmisille on mukava ja helppo jatkaa juttua.

Yleensä kannattaa itse olla yhteydenpidossa aktiivinen, netissäkin. Välillä toinen on niin kiireinen, että ei ehdi vastata tai tapaaminen ei sovi. Ystävyyden syntymiselle kannattaa antaa aikaa, eikä ottaa siitä paineita. Kannattaa tutustua paljon eri ihmisiin, niin sitten on helpompi olla rento ja todennäköisesti sieltä joukosta löytyy joku joka myös haluaa olla ystävä. Tärkeää on olla ystävällinen ja kärsivällinen, ettei toinen koe oloaan painostetuksi.

 
FaceTime ja iMessage sanotaan Suomessa juuri noin englanniksi eli niille ei ole omia sanoja. :)


Erinomaista huhtikuun alkua ja seuraavaa Suomen vierailua!




P.S. Blogissa meni rikki 100 000 sivukatselua. Kiitos sinulle! Maksimoidaksesi ihmissuhdetaitovinkkisaantisi muista myös Jäänmurtajien email-lista etusivulla ja facebook-sivu.




P.P.S. Voit lukea blogista Dear moments & me kirjoittajan kokemuksia ihmissuhdetaitoluennostani.







Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

3. maaliskuuta 2014

Case: Verkostoituminen avec ketunhäntä


Kysymys:


Heipä hei! 

Muutama päivä takaperin eksyin Jäänmurtajien juttuja lukemaan ja kiinnostuin valtavasti. Olen tässä lukenut silmät kipeänä tekstejä sekä äsken kuuntelin YLE:n ohjelmista asiaasi ihmissuhdetaidoista työelämässä. Oma asiani koskee harjoittelupuolta. 

Menneisyydessä olin aina avoin, monenlaisia ystäviä omaava. Asiakaspalvelussa olin haka. Elämä änki pahasti väliin ja henkilökohtaisessa elämässä tulleet jatkuvat pettymykset veivät pahasti uskoa muihin, ja näin alkoi erakoituminen ja sulkeutuminen. Itseluottamus vietiin ja aloin automaattisesti torjua muita, jotta olisin varma kuinka käy. Aivan kuten olet itsekin todennut joidenkin toimivan. Koska elämä kuitenkin kutsui, aloin työstää itseäni ja olen taas matkalla kohti asiakaspalvelutyötä. Tämä hienoa ja luonteeseeni kuuluvaa, sillä pidän ihmisistä. Mutta iso mutta on, että en osaa verkostoitua! 

Toisin kuin YLE:n ohjelmassa kerroit, että työsuhteita ja ystävyyssuhteita ei voi erottaa, olen osin eri mieltä. Olen kyllä saanut työn kautta menneisyydessä ystäviä, mutta pääosin todellakin erotan nämä kaksi maailmaa, jotta olo ei ole työ 24/7. Tämä voi tuottaa haasteita ihmisiin tutustumisessa.

Verkostoitumisongelmaani johtaa myös seuraava ajatusmaailma: koen verkostoitumisen ja ihmisten haalimisen ympärille jokseenkin epäaitona ketunhäntä kainalossa kulkemisena. Olen liikaa nähnyt kuinka kontakteja solmitaan nimenomaan hyöty silmissä. Luonteeni on kai liian vanhoillinen; koen, että antaminen ja palveluksien tekeminen pitää antaa pyyteettä sydämestä, eikä niin että autan, jotta minua autetaan eli minä hyödyn. 



Ei vakuuta. Ei ollenkaan. Kuva: NGI197


Osaan toivottavasti olla kehityskelpoinen työyhteisössäni, mutta oikeita ystäviä on hankala löytää tietyn erakkoluonteisuuden vuoksi. Toisaalta, vaikka olisin työyhteisössä avoin, en osaa tarpeeksi tätä verkostoitumista juuri hyväksikäytön tunteen vuoksi. Mielestäni ihmisiä pitäisi arvostaa ihmisinä, ei hyötynä. Kukaan tuskin pitää ottajasta, jos antaessa taustalta vaistoaa ottamisen halun ja tämä toinen oikeasti pelkästään tähtää ottamiseen. 

Kuinka siis päästä eroon pään sisällä suhteita luodessa pyörivästä mantrasta "Makeilu ja kaikkien kanssa kaveeraus on manipulointia ja hyväksikäyttöä"? En siis itse alennu makeilemaan kenellekään, vaan vakavuuteni ja arvostukseni muita kohtaan melkeinpä jopa estää suhteiden luomisen. Olen liian korrekti ja varautunut luonne, ja vaikutan siksi etäiseltä ja viisastelevalta. Joidenkin mielestä jopa kylmältä, mutta mielipiteet ovat aina vaihtuneet päinvastaiseen, kun ovat tutustuneet kunnolla. Arvostan niin paljon aitoutta ja rehellisyyttä, että tuntuu kuin sellaisilla ihmisillä ei olisi nykymaailmassa sijaa. En tiedä, onko kukaan tästä aiemmin kirjoittanut sinne teille, mutta ajatustenvaihtoa tästä olisi kiva kuulla. 

Haluaisin enemmän aitoutta, vähemmän jenkkihymyilyä. :D

Kevätterveisin,
Uusi lukijanne
 


Vastaus:


Hyvä Uusi lukija,

Kiitos, että olet uusi lukija ja että esitit vielä kysymyksenkin!

Hyvä juttu, että olet pyrkinyt taas luottamaan ihmisiin ja suhtautumaan heihin avoimesti kaikkien menneisyyden pettymysten jälkeen. Tärkeä kyky ihmissuhdetaidoissa on tosiaan luottaa muihin ja suhtautua heihin automaattisesti ystävällisesti alusta alkaen, vaikka aina vähän väliä tuleekin pettymyksiä. Muihin luottaminen ja ystävällinen asenne eivät tarkoita sitä, että sinun kuitenkaan pitäisi heti ensinäkemältä sitoutua heihin pitkäksi aikaa tai laittaa heidän vastuulleen kaikista tärkeimmät asiasi. Se tarkoittaa sitä, että oletat heidän olevan mukavia ja rehellisiä ihmisiä kunnes mahdollisesti joissakin tilanteissa toisin todistetaan.

Jos haluat verkostoitumiseen vielä enemmän vinkkejä kuin tässä vastauksessa kerron, niin pidän vielä tänä vuonna Espoon työväenopistossa luennon verkostoitumisesta. Tervetuloa mukaan!



Hei mä en kerro mun harrastuksista ja sä et sun, deal? Kuva: COD Newsroom

  
Työ- ja vapaa-ajan tutuista: Totta, että jossain määrin kannattaa olla eri tutut vapaa-ajalla ja töissä, ettei koko elämä ole työtä. Mitä erityisesti tarkoitan sillä, ettei niitä kokonaan voi erottaa: toisaalta vapaa-ajan ihmisten kanssa voi tulla vastaan työprojekteja ja toisaalta taas kannattaa olla avoin ja ystävällinen myös työtutuille. Sitä ei myöskään kannata pelätä, jos ystävystyykin läheisemmin jonkun työn kautta tulleen henkilön kanssa. Jos suhtautuu kauhean tiukasti ja suojelevasti töissä muihin tutustumiseen, niin helposti aito luottamus ja verkostoituminen jää siellä tapahtumatta ja sitten monet mielenkiintoiset mahdollisuudet löytymättä.

Verkostoitumisessa todella tärkeää on juuri tuo mitä kuvailet hyvänä: pyyteetön antaminen ja ihmisten arvostaminen ilman oman hyödyn pohtimista. Hyvässä verkostoitumisessa onkin kyse yhteistyöstä ja antamisesta ilman vastapalveluspakkoa, ei välittömästä oman edun tavoittelusta ja tutustumisesta vain oma etu mielessä. Huonot verkostoitujat luovat usein muille kuvaa siitä, että verkostoituminen olisi itsekästä hyödyn tavoittelua (on siis luonnollista, että tuollainen kuva on päässyt syntymään). Ihmisiä saa arvostaa, eikä kaikkien kanssa tarvitse kaveerata. Niitä uusia hyviä ja vähemmän hyviä ystäviä ei kuitenkaan löydä, jos ei anna monelle mahdollisuutta. Verkostoituessa ei kannata ajatella "Jee, nyt taas kasvatin hieman verkostoani, ja tältä tyypiltä voisin saada asiat X, Y ja Z", vaan "Olipas taas kiva tutustua uuteen tyyppiin. Mitenköhän voisin auttaa häntä? Ehkä tulevaisuudessa joskus keksimme jonkun johonkin liittyvän yhteistyökuvion."

Lämpimän vaikutelman antamisessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kehonkieleen ja muista kiinnostumiseen. Tärkeitä ovat esim. hymy, ystävällinen äänensävy ja muiden kiinnostuksen kohteista kysely (ja niissä auttaminen). Uusi mantrasi voisi olla esim. "Kun olemme kaikki toisillemme aidosti ystävällisiä ja avuliaita, niin yhteistyö sujuu ja kaikilla on mukavampaa."

Aitoudesta ja rehellisyydestä vielä: Moni, joka puhuu arvostavansa paljon aitoutta ja rehellisyyttä, ei aina ymmärrä tilanteissa muiden näkökulmaa. Kun he niin kovasti keskittyvät etsimään mielestään aitoja tyyppejä, he vahingossa antavat itse kovin epäluuloisen ja torjuvan vaikutelman. Ehkä sinullekin voi olla hyötyä pohtia vielä tarkemmin, miten toinen ihminen näkee jonkun tilanteen ja miksi hän toimii kuten toimii:


Esimerkiksi tutustumisessa on kaikkien kannalta ihan hyvä tutustua ensin rauhassa ja iloisesti ennen kun sovitaan sitovia juttuja ja valitetaan isoimpia murheita. Näin varmistetaan, että löytyy juuri oikeat tyypit esim. ystävyyteen, flirttiin tai yritysyhteistyöhön. Ei kannata liikaa pohtia "onko tämä nyt aitoa", koska sellainen epäily näkyy ilmeestä ja sanoista juurikin kylmänä tai torjuvana vaikutelmana. Kannattaa kaikista hymyistäkin olettaa "Tämä on aito kiva hymy ja tilanne", ja kun joskus tulee pettymyksiä, niin sitten tulee. 

Jos liikaa metsästää epärehellisyyttä, niin sitä löytää kaikkialta, antaa itsekin sellaisen kuvan ja tuhoaa itseltään onnistumisen mahdollisuuksia. Tästä lisää hetkittäin esimerkiksi tässä videossa CENTRE:ltä Tampereelta.

Milta kuulosti? Saitko uusia vinkkejä tai vastauksia? 


- Karla


Tää kaveri täällä vadin takanakin on tosi mahtava! Siis ihan ässä! Kurko! Jätkä! Kuva: COD Newsroom


Kysyjän vastaus vastaukseen: 


Oli kiva saada sinulta vastaus, kiitos siitä! :)

Kyllähän tuossa tuli se sama minkä tiesin, mutta lahjakkaasti olen unohtanut. Jos epärehellisyyttä hakee jatkuvasti sitä myös löytää. Uusi oli havainto, että näin tehdessäni viestin itsestäni mahdollisesti samaa. Tämä on loogista, koska jos käännän asian toisinpäin: vaikka tunnistan varautuneen ihmisen ja kunnioitan sellaisen ihmisen tilantarvetta, voi se silti liian pitkälle vietynä antaa ihmisestä kieron kuvan. Surullista kyllä! Ja tähän asiaan aion itsessäni puuttua.

Kun lähetin tuon ensimmäisen viestini sinulle, niin tajusin jälkikäteen, että siitä jäi olennaisia piirteitä itsestäni pois. Oletko kuullut koskaan sanontaa sosiaalinen erakko? :D Vaikka varautuneisuus itsessä näkyy, niin olen silti onneksi rohkea luonne ja uskallan puhua/hymyillä oikeastaan kelle vain. Ja teen sen aidosti ja avoimesti; se on kivaa. Aivan sama tuleeko bussissa tai kadulla joku puhumaan, ja oikeastaan jopa isommillekin ihmismäärille on aika luontavaa jutella, koska olen sinut "mokailun" kanssa. Se jopa auttaa rentoutumaan, kun hiukan kämmäilee. Ihmisiähän tassä ollaan. Todellinen ongelma on se että olen tosiaan jäänyt jumiin tuohon rehellisyys-moodiin. Voisi tosiaan hiukan (paljon) löysentää päänsisäistä kireyttä ja varuillaan oloa, itsensä suojaamistahan se tosiaan on.

Kiitos linkeistä, katson ne kyllä! Ja facebookissa liityin jo tykkääjiinne. Hyvä, jos näistä viesteistä on blogissa hyötyä muillekin. Voisin kuvitella, että kaltaisiani, joita on viety kuin litran mittaa luottamuksen varjolla ja jotka kuitenkin haluaisivat vielä olla uudelleen sosiaalisesti aktiivisia, riittää. Kaikenkaikkiaan taitaa olla kyse itseluottamuksen korjaamisesta, jotta vankka usko elämän kantavuuteen palaa. :)

Oikein hyvää viikon jatkoa sinne!


Uusi lukijanne



P.S. Miten voit tutustua helposti ihmisiin? Missä tapaa uusia mielenkiintoisia tyyppejä, ja miten aloittaa heidän kanssaan keskustelu? Entä miten pitää myöhemmin yhteyttä? Seuraavasta löytyy vinkkejä kuunneltavaksi.

Uskalla Innostua: Tutustuminen step-by-step -webinaari



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

29. tammikuuta 2014

Video x6: Ihmissuhdetaidot-sarja

 
Tein syksyllä 2013 yhteistyössä Usko Toivo Rakkaus -sivuston kanssa videosarjan ihmissuhdetaidoista. Videoiden aiheet ovat epävarmuus, yhteydenpito, keskustelun aloitus, ulkonäön merkitys ja kiinnostuksen näyttäminen. Täältä löydät videot yhtenä soittolistana Youtube:sta.




Ihmissuhdetaidot: Esittelyjakso

 


Ihmissuhdetaidot 1/5: Sinä et ole muita epävarmempi




Ihmissuhdetaidot 2/5: Aktiivisuus yhteydenpidossa





Ihmissuhdetaidot 3/5: Hyvän keskustelualoituksen resepti





Ihmissuhdetaidot 4/5: Ulkonäöllä on väliä





Ihmissuhdetaidot 5/5: Oma kiinnostus kannattaa näyttää





Toivottavasti vinkeistä on sinulle paljon hyötyä! Mitä pidit videoista?



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

2. tammikuuta 2014

Case: Seurustelu ensimmäistä kertaa



Kysymys:

Moikka!

Löysin jonkin aikaa sitten blogisi ja olen sittemmin tykännyt lukea sitä todella paljon. Hyödyllistä asiaa hyvin kirjoitettuna! Nyt uskalsin vihdoin laittaa sulle kysymystä, sen verran tärkeästä asiasta on kyse. 

En ole koskaan seurustellut, vaikka muutama varsin varteenotettava mahdollisuus on ollutkin. Tuntuu vaan, että alun jälkeen sen "viimeisen askeleen" ottaminen on hankalaa. Tutustuin kesän mittaan mukavaan poikaan, jonka kanssa olemme nähneet useasti, tosin aina porukassa. Juttelemme myös iltaisin facebookin välityksellä. Olen osoittanut kiinnostuksen merkkejä, joita mielestäni on tullut myös takaisin: koskettelua, hymyilyä... 

Ongelmana on se, että emme ole nähneet vielä kahdestaan kertaakaan, ja vaikka porukassa olenkin hyvin sosiaalinen ja puhelias, tuntuu ajatus pelottavalta. Miten siis päästä sen isoimman askeleen yli eli kertoa tunteistaan ja saada ehkä ensisuudelmakin...? Haluaisin kertoa tunteistani, mutta en tiedä milloin olisi sille oikea hetki ja miten se tulisi tehdä... 

En ole vielä varma tästä jutusta ja sen onnistumisesta. Ajattelen tulevaisuutta ja sitä, onko kyseinen henkilö sellainen, jonka kanssa voisin elää koko elämän.

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi! 

Nainen, 18 v.



Poika. Arpi haalistunee huomaamattomaksi. Kuva: ndrwfgg



Vastaus:

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Mahtavaa, että blogia on ollut kiva lukea ja olet löytänyt sinulle hyödyllistä asiaa.

Muistan, kun itse olin samassa tilanteessa: Toisaalta mietin liikaa, että onko tämä poika nyt varmasti oikea poika tehdä lähempää tuttavuutta, ja toisaalta taas en pystynyt keskittymään koko poikaan ollenkaan, kun mielessäni vilisivät vain kysymykset siitä, miten ihmeessä edes suudellaan tai päädytään seurustelemaan. Epäselvää oli myös, miten sitten toimitaan, kun seurustellaan. Miten pidetään yhteyttä? Mitä oikein jutellaan?

Itselleni oli todella helpottavaa, kun sitten monen vuoden tuskailun jälkeen seurustelin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen aloin keskittymään olennaiseen suhteessa (mm. siihen toiseen henkilöön) enkä enää miettinyt niin paljon sitä, että millaista on ylipäätään seurustella ja miten siihen päädytään. On myös turhaa miettiä ennen suhteen aloittamista viikkokausia kaikkia toisen yksityiskohtia sekä mahdollista yhteistä tulevaisuutta, koska ei siinä vaiheessa vielä tunne toista ollenkaan. Ensitreffit eivät vielä ole lupaus mistään, joten ihmisiin voi tutustua rohkeasti. Mielestäni on ihan hyvä kokeilla seurustelua nuorena, koska yli 20-vuotiaiden seurustelun ajatellaan välillä tosi nopeasti johtavan yhteen muuttoon, kihlaukseen ym., joka saattaa luoda turhia paineita suhteelle.

Suutelu ei ole mitään rakettitiedettä; epäonnistuminen on aika hankalaa ja muutaman kerran jälkeen kyseinen suoritus sujuu kuin itsestään. Kaikenlaisille kömmähdyksille voi sitä paitsi nauraa yhdessä. Ja jatkaa sitten harjoittelua. Seurustelu sinänsä ei usein juurikaan eroa läheisestä kaverisuhteesta: kavereita nyt ei suudella ym., mutta muuten samaan tapaan voidaan sopia tapaamisia, kertoa kuulumisia ja huomioida toista. Apua suuteluun liittyen voi löytyä tästä aiemmasta blogikirjoituksesta katsekontaktista ja suutelusta: http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/12/case-suuteleminen-ja-koskettaminen.html

Kannustan siis etenemään kiinnostuksen kohteesi kanssa. Suhteessa oppii paljon itsestään, ja usein vasta suhteessa ollessa tajuaa, mitä suhteelta ja kumppaniltaan oikeasti haluaa. Seuraavaksi teidän tosiaan kannattaisi tavata kahdestaan ja siitä asiat voivat edetä nopeastikin. Hyvä, että olette edenneet kosketustasolle ja juttelette kahdestaan netissä. Molemminpuoleista kiinnostusta on ilmassa.
  
Jos kaksi ihmistä on kiinnostuneita toisistaan ja valmiita näyttämään sen toisilleen kannustavasti & avoimesti, niin yleensä yhteen päätymistä ei voi estää. Älä siis turhaan esitä vaikeasti tavoiteltavaa, ivaile tai muuten yritä runsaasti peitellä kiinnostustasi. Jos vaikka päädytte kahdestaan esim. johonkin ravintolaan tai istumaan iltaa puistoon, niin istu rohkeasti lähelle ja hymyile. Vaikeasti tavoiteltavuudella on joskus helppo saada toisen huomio, mutta harvoin se johtaa mihinkään uskomattomaan rakkaustarinaan.

Tunteista ei todennäköisesti tarvitse kertoa ennen suudelmaa, vaan ne tulevat ilmi muuten katseesta, kiinnostuksesta puheessa, kosketuksista ym. Ei siis tarvitse stressata tunteiden kertomisesta suorasanaisesti. Voi olla parempi, että pyrit sen sijaan kahdenkeskisiin tapaamisiin ja ilmaisemaan asian yhdessä vietettynä aikana.  Tämä on usein se luonnollisin vaihtoehto, etkä näin etenemällä myöskään todennäköisesti päädy jyrkkään torjuntaan tai muuhun hitusen kiusalliseen tilanteeseen.


Oho, oho. Kuva: zoetnet


Miten voit sitten esimerkiksi edetä kahdestaan tapaamiseen: 

Mainitse nettikeskusteluissanne pojalle jotakin liittyen johonkin mahdolliseen tapaamiseen. Esim. jos sinua kiinnostaa jokin hänen harrastuksensa, niin voit sanoa, että olet miettinyt sen opettelua (hän saattaa ehdottaa, että tulee opettamaan). Tai voit puhua jostakin leffasta jonka haluaisit nähdä ja kysyä hänen mielipidettään siitä (hän saattaa kutsua sinut katsomaan sen). Tai voit sanoa, että et ole minigolfannut pitkään aikaan ja kysyä hänen tilanteestaan (hän saattaa tarjoutua seuraksi). Tai voit puhua jostakin uudesta baarista/kahvilasta, jossa haluaisit käydä (saatatte sopia testaavanne paikan yhdessä). Tai voit puhua jostakin paikasta/konsertista, jossa olet miettinyt käyväsi. Tai sanoa, että olet miettinyt, että on hyvä aika käydä kesän viimeisillä jäätelöillä. Ehdotuksia seurannee. Vaikka joskus sanotaan, että miehet eivät huomaa vihjailua, niin tällainen syöttely menee usein perille.

Etsi myös samanlaisia vihjeitä tapaamisesta hänen viesteistään sinulle. Kun hän heittää sinulle samanlaisia "syöttejä", niin ehdota vain rohkeasti tapaamista. Yleensä varsinkin ensimmäiset tapaamiset on mukava sopia tällaisella yhteispelillä, niin molemminpuolinen kiinnostus on selvää. Suoraan kysyminen toimii myös usein, joskin vaatii vähän enemmän uskallusta. Kielteiset vastaukset eivät kuitenkaan tapa tai ole muutenkaan oikeasti haitallisia, ja niihin tottuu. Voit myös yrittää pohtia edellisiä vaihtoehtoja liittyen hänen kiinnostuksen kohteisiinsa. Toisen kiinnostuksen kohteisiin on aina hyvä kiinnittää huomiota ja kysellä niistä (esim. musiikkimaku, leffamaku, urheilulajit, lempiravintolat...). 

Kun sitten löytyy juttu, jota molemmat ovat innoissaan tekemässä, niin sovitte ajan. Kannattaa tosiaan tavata ihan livenä jossain, eikä vain vihjailla enemmän ja enemmän romanttisesti/seksuaalisesti netissä. Facebook-kirjoittelussa tulee helposti väärinkäsityksiä, kun toisen kehonkieltä ei näe. Etkä taida etsiä vain kirjekaveria? ;) Tapaamiset jännittävät, mutta niin se aina menee. Se jännitys on oikeastaan aika ihanaakin & täynnä tunnetta, ja on siis parempi edetä jutussa livenä kuin netissä. 


Tsemppiä! Ja erittäin upeaa vuoden 2014 alkua! 




P.S. Katso myös uusin vieraskirjoitukseni Mama on Bis -blogista: Vakuuttavuus leikkipuistossa vs. teollisuusyrityksessä






P.P.S. Ilmoittautuminen tammikuun Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokursseille on auki. Kotisivuilta löydät runsaasti palautetta aiemmista kursseista ja muuta lisätietoa.

Ihmissuhdetaidot-viikonloppukurssit ovat seuraavina ajankohtina:
  • Tammikuu 1 (11-12.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki - 1 PAIKKA
  • Tammikuu 2 (18-19.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
  • Tammikuu 3 (25-26.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7

Tule mukaan viikonloppukurssille oppimaan mm. tutustumisesta, itsevarmuudesta, keskustelutaidoista, flirttailusta ja verkostoitumisesta!




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

20. joulukuuta 2013

Video x2: Lähestyminen & Ajanhallinta


Kuvasin syksyllä 2013 muutaman keskustelupätkän muutosvalmentaja Jevgeni Särjen kanssa (Elä paremmin.fi). Tässä katsottavaksi Karla & Jevgeni show:n kaksi ensimmäistä osaa. 


Kaikki palaute, kysymykset ja kommentit ovat erittäin tervetulleita! 


Aiheena ensimmäisessä osassa ovat lähestyminen, keskustelun avaukset erilaisissa tilanteissa sekä torjuntojen kestäminen.




Miten saada aika riittämään kaikkeen? Sitä pohdimme toisessa osassa, jonka aiheena on elämän pitäminen kasassa silloinkin, kun tekemistä on paljon.




Mitä pidit? Mikä aihe kiinnostaisi seuraavaan keskusteluun?

Lisää videoita mm. ihmissuhdetaitoaiheista löydät Youtube-kanavaltani.

Erinomaista vuoden 2014 alkua!



P.S. Ilmoittautuminen tammikuun Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokursseille on auki. Kotisivuilta löydät runsaasti palautetta aiemmista kursseista ja muuta lisätietoa.

Ihmissuhdetaidot-viikonloppukurssit ovat seuraavina ajankohtina:
  • Tammikuu 1 (11-12.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
  • Tammikuu 2 (18-19.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
  • Tammikuu 3 (25-26.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7

Tule mukaan viikonloppukurssille oppimaan mm. tutustumisesta, itsevarmuudesta, keskustelutaidoista, flirttailusta ja verkostoitumisesta!


 

Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...