3. maaliskuuta 2015

Case: Tutustuminen anonyymisti netissä




Puuh... Puuh... Kuva: Joan Sorolla


Kysymys:

Olen lukenut blogiasi pitkään. En ole löytänyt avainta onneen, ja olen mielestäni hyvä ihmissuhdetaidoissa ja pärjään hyvin suorissa kontakteissa.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen lopputulemaan, että haluan tutustua uusiin ihmisiin, ja olen käyttänyt tässä paljon chat-viestittelyä.
En halua käyttää uusien ihmiskontaktien luomiseen mitään kuvallisia profiileja, koska haluan saada käsityksen ihmisestä persoonan kautta. Mielestäni tämä ei aseta mitään ennakkoluuloja toista kohtaan.

En ole keksinyt, kuinka pääsee rakentavaan keskusteluyhteyteen. Ei voi keksiä avoimia kysymyksiä loputtomiin, jos saa aina lyhyen vastauksen, josta ei voi juontaa jatkoa keskusteluun. Yritän keksiä aina itse vastauksia, jossa kerron itsestäni asioita ja esitän kysymyksen toiselle, mutta en saa ilman kasvokontaktia järkevää keskustelua aikaiseksi. Mielestäni on turhauttavaa kirjoittaa tavanomaisia "mitä opiskelet" tai "mitä teet työksesi", jotta saa edes jotain muuta irti kuin joo tai ei.
 
Kuinka voi saada toisen avautumaan, jos toinen vastaa aina lyhyesti, mutta on kuitenkin kiinnostunut ja haluaa keskustella?

Kuinka pitäisi toimia, että voi rakentavasti keskustella pelkästään toisen subjektiivisten vastausten perusteella, jos ne ovat lyhyitä tai ne eivät kerro mistään? 

Uskon kuitenkin siihen, että vastapuolella on halu tulla kuulluksi ja kiinnostus muita kohtaan, mutta jään rikkominen on kuin hakkaisi kumivasaralla naulaa.


Olenko ihan hakoteillä? Sinulla on ihan mieletön blogi mistä oppii paljon uusia asioita!

Mukavaa kevättä Karla!

 

t. T-mies



Ootko lukenu Kärpästen herran? Kuva: Cory Doctorow



Vastaus:

Iso kiitos viestistä, kannustuksesta ja kauniista sanoista blogista! Sellainen on tosi tärkeää ja antaa energiaa. Tässä vastauksia kysymyksiisi ja toivottavasti mahdollisimman hyödyllisiä sellaisia. Moni muukin pohtii samoja juttuja.

Hyvä, että kysyit: niin saa aina uusia näkökulmia, ja paljon vinkkejä on tarjolla, kun etsii ja kysyy. Mainitsemaasi avainta onneen ei taida olla. Tämän tajuaminen on sinänsä jo eräänläinen avain onneen: kaikilla elämä on jonkinlaista rämpimistä, joten paras vain elää sitä elämää eteenpäin ja kestää niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ja lopettaa onnen avaimen etsintä.

 

 Sanon suoraan, koska uskon sen olevan sinulle hyödyllisintä: 
Mikäli ajattelet, että paras tapa tutustua ihmisiin on kuvattomasti ja anonyymisti chat-viestittely, niin ihmissuhdetaidoissasi IRL voi hyvinkin olla vielä kehitettävää. 
 
Itse aiemmin tutustuin ja pyrin tutustumaan ihmisiin hyvin paljon netissä ja muuten ei-kasvokkain: tekstareilla (3310), messengerissä (#oldschool), irkissä (@QuakeNet), foorumeilla (HT.net never forgotten)… Kun sitten vuosien päästä oikeasti opin tulemaan livenä toimeen ihmisten kanssa ja antamaan itsestäni haluamani kuvan, niin sen jälkeen ei ole tehnyt mieli yrittää tutustua keneenkään syvemmin netissä. 

Netin avustuksella voi hyvinkin tavata kivoja ihmisiä (kaverimielessä, businessverkostoitumismielessä, romanttisessa mielessä), mutta kannustan tekemään paremmin tutustumisen omalla nimellä ja kuvalla. Ihmiset kannattaa myös mahdollisimman nopeasti tavata livenä (julkisella paikalla). Tällainen käytös olisi ollut itselleni aiemmin aivan liian rohkeaa ja jännittävää, mutta nykyään olen havainnut sen ehdottomasti parhaaksi menettelytavaksi. Tutustun ihmisiin paljon helpommin ja enemmän kuin ennen nettirottana.

 


Mikä sun isän tyttönimi oli? Mitä mieltä oot poneista?
Kuvat: Rickhard Riley & Otis Historical Archives


Syitä miksi suosin livenä paremmin tutustumista ovat mm.: ihmisestä saa hyvän kokonaiskuvan (kunhan antaa toiselle aikaa rentoutua ja avautua), ihminen on aidoimmillaan kun hänet näkee kasvotusten (kynnys esittämiseen on suurempi ja todennäköisyys väärien asioiden olettamiseen on pienempi), livenä näkee tärkeät kehonkielen merkit sekä äänensävyt, keskustelu on vaikuttavampaa oikeassa elämässä kuin näpytellen ja mielenkiintoiset ihmiset liikkuvat yleensä myös talonsa ulkopuolella ihmisiä tavaten eivätkä vain netissä runsaasti keskustellen (tai ehkä mielenkiintoiset on väärä sana, mutta sanoisin oikean elämän kokemusta omaavat mielenkiintoiset ihmiset).

Ymmärrän, että koet, että kuvaton profiili tuo ennakkoluulottomammin persoonan esille. Itse koen, että ihmisen ulkomuoto ja reaalimaailman elämäntilanne yleensä on osa häntä niin vahvasti, että on vaikea tutustua vain kirjoittelun perusteella persoonaan. Lisäksi suuri haaste on se, millaiset ihmiset yleensä haluavat tutustua kuvattomien anonyymien profiilien avulla: usein sellaiset, jotka ovat elämässä todella todella arkoja tai joilla on jotakin epäilyttävää salattavaa. 


Tutustumisen opettelu ja tutustuminen yleensä on tosi hankalaa, jos vastakkain on kaksi tälle asialle uutta ihmistä. Ja sellaisia netissä feikkinimien takana paljon pyörii. Mukavampaa seuraa voi usein löytää, kun antaa itse itsestään rohkeasti enemmän, ja lähtee sitten tutustumaan toisen persoonaan ihan livenä. Kannattaa katsoa, miten hyvät tutustujat sen tutustumisen tekevät, ottaa heistä mallia ja mahdollisesti myös tutustua heihin. Ei tarvitse jahdata "supersuosittuja" henkilöitä (siinä voi oppia ihan vääriä tapoja), vaan sellaisia, joilla on jonkin verran kavereita ja jotka niitä koko ajan luonnollisesti saavat lisää.

Sitten annan vinkkejä siihen netissä keskusteluunkin, mistä kysyit. :)

Kysymysten tekoa voi harjoitella. Itse olen siinä todella paljon kehittynyt ja vuosiin ei ole tullut tilannetta, jossa en olisi keksinyt kysymyksiä riittämiin. Tässä jotakin ohjeita ja harjoituksia: Kysy = Hiljainen hetki hiljaisille hetkille

Tärkeää kysymyksissä on keskittyä toiseen ja toista kiinnostaviin aiheisiin. Aloita riittävän yleismaailmalliselta tasolta. Jos toinen on arkaa tyyppiä, niin hän ei heti halua puhua henkilökohtaisista asioista kuten perheestä tai asuinpaikasta, vaan vaikka lempiartististaan tai uusista elokuvista. Hyvä keskustelija keskustelee innokkaasti aiheesta kuin aiheesta: turhanpäiväisestä, tavanomaisesta tai tärkeästä, itseä koskevasta tai ihan muusta. Tämä kannattaa ottaa asenteeksesi. 


Monelle tosiaan on helpompi aloittaa keskustelu ja tutustuminen yleismaailmallisemmista aiheista. Toisaalta taas jotkut nauttivat siitä, että hyppää yli kaikki tavanomaiset kysymykset ja heti aloittaa jostakin persoonallisemmasta. Omasta mielestäni molemmat ovat ihan hyviä tapoja. Hieman kuitenkin ärsyttää, jos joku olettaa, että heti keskustelun alussa on aina oltava persoonallinen ja tehtävä vaikutus: tällainen ihminen osoittautuu usein muutenkin muita tuomitsevaksi ja kanssakäymisessä hankalaksi henkilöksi. Hyvä keskustelija etsii keskustelusta mielenkiintoisia juttuja ja tarttuu niihin, huono keskustelija etsii huonoja juttuja ja tuomitsee niitä.
 



Onko sinusta kiva olla metsässä? Tosi kauan? Kuva: Noro8


Tutustuminen vie aina aikaa, joten on aihe mikä vain, niin henkilön kanssa on vain keskusteltava tietyn verran, että keskustelusta tulee helppoa ja luonnollista. On siis hyvä pyrkiä aluksi vain jatkamaan keskustelua ja jättää sen tason tai aiheiden tarkempi miettiminen myöhemmäksi. Hyvä, että olet myös jakanut itsestäsi asioita: se nopeuttaa tutustumista ja laskee muureja. Usein noin kolme pidempää keskustelua tai vaikka ajallisesti pari viikkoa voi kestää, että on tutustunut jollakin lailla johonkin henkilöön. Siinä epämääräinen pallopuistoarvio suuntaa antamaan.

Jos toista henkilöä kiinnostaa keskustelu, niin hän hyvin harvoin vastaa lyhyesti eikä kysy vastakysymyksiä. Siksi kyseenalaistaisin sen, kiinnostaako toista todella keskustella, jos keskustelua on vaikea saada eteenpäin ja vastausviestit ovat lyhyitä. Sen sijaan, että yrittää saada tällaisen henkilön avautumaan ja puhumaan enemmän, kun on vaikka parina päivänä yrittänyt, niin kannattaa suosiolla etsiä uutta seuraa. Maailma on täynnä upeita tyyppejä, jotka haluavat keskustella kanssasi ja vievät ihan itse keskustelua eteenpäin.

Miltä kuulostaa? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

Erinomaista vuotta 2015!



Karla Nieminen



Me pidämme näistä maskeista. Kuva: markjhandel



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Kiitos vastauksesta.

Loistavaa, kun kommentoit ja argumentoit suoraan anonyymiutta. Uskon, että tämä auttaa minua jatkossa eteenpäin. Minusta tuntuu, että ihmiset uskaltavat liian harvoin ottaa oikeita ongelmia esille ja antaa palautetta tai kommentoida. Itse tykkään rakentavasta ja kehittävästä palautteesta.

Omassa keskustelutaidoissa näen itseni hankalana keskustelijana ja tässä minulla on peiliin katsomisen paikka. Pitää aloittaa harjoitteleminen, jotta saan jatkossa enemmän irti itsestäni ja verkostoidun aktiivisemmin erilaisten ihmisten kanssa.

Vastauksesi avasi minulle, että minulla on opettelemista monella saralla. En heitä kuitenkaan kirvestä kaivoon, vaan otan itseäni niskasta kiinni ja menen ulos omalta mukavuusalueelta. Tämä tietenkin on se haastavin osuus.

Kiitos vielä vastauksestasi. Ehkä joskus näemme kursseillasi. :)

Mukavaa viikon alkua!

Terveisin T-mies





P.S. Tervetuloa viettämään hauska viikonloppu ihmissuhdetaitojen parissa huhtikuussa 2015! Kurssilla keskustellaan ja harjoitellaan huippuunsa taitoja hyvään ensivaikutelmaan, rentoon itsevarmuuteen, keskustelun avauksiin, ystävystymiseen ja flirttailuun, kivassa pienryhmässä. 

Jokaiselle löytyy jotakin uutta. Kukaan ei ole näissä taidoissa liian hyvä:
 

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

22. helmikuuta 2015

Vieraskynä: Kuinka tulla toimeen epäonnistumisen pelon kanssa

 
Tässä kirjoituksessa ahkera itsensä kehittäjä ja rohkeusvalmentaja Mikko Heikkinen kertoo, miten tekemällä onnistut aina.


Kokemukseni mukaan ihmisillä on tapana ajatella tilanteita lopputulos edellä: 

”Mun pitää voittaa.” 

”Mun pitää saada kymppi tästä kokeesta.” 

”Toivottavasti toi tyyppi tykkää musta nyt, kun meen juttelemaan sille.” 

Tämä lähestymistapa on yleinen ja niin on epäonnistumisen pelkokin. Tämä johtuu muun muassa itseluodusta paineesta onnistua.

 


"Pitäis nyt viedä tää peli..." Kuva: dieraecherin



Miksi ei välttämättä kannata ajatella lopputulos edellä?

 

Lopputulos ei usein ole sinun päätettävissäsi

Onnistumisesi voi olla ulkoisten tekijöiden hallinnassa. Esimerkiksi jos pelaat sulkapalloa kaveriasi vastaan, et voi päättää hänen suoritustaan. Voit vaikuttaa vain omaan suoritukseesi. Tai jos menet juttelemaan tuntemattomalle tyypille bileissä, et voi päättää, kuinka hän suhtautuu sinuun. Voit päättää vain oman suhtautumisesi häntä kohtaan.

 

Jos keskittyy liikaa lopputulokseen, itse tekeminen voi kärsiä 

Esimerkiksi jos lähdet kokeeseen sillä ajatuksella, että sinun täytyy saada siitä täydet pisteet, voi se olla stressaavaa, jolloin suorituksesi kärsii. Usein lopputuloksesta stressaaminen myös aiheuttaa niin suurta epäonnistumisen pelkoa, ettei tule edes yritettyä.

 

Voiko asiaa ajatella eri tavalla? Voi.

Mitä jos määrittelemme onnistumisen ja epäonnistumisen uudestaan? Mitä jos onnistuminen on sitä, että tekee? Sitä, että voitat itsesi? Hitot lopputuloksesta, sinä teit osasi ja se riittää.

Voit vain tehdä parhaasi ja katsoa mihin se riittää. Tuttu klisee urheiluhaastatteluista, mutta siinä pätee totuuden siemen. Ennen kuin lähdet tekemään jotakin, voit kuvitella itsesi tekemässä sitä. Sitten voit kuvitella, miltä sinusta tuntuu, kun asia on tehty ja olet siis saavuttanut tavoitteesi. Tällöin olet mielessäsi jo maalissa ja paine vähenee. Tätä kutsutaan visualisoimiseksi.

Visualisointi kannattaa tehdä mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja miettiä myös tunteita, joita eri tilanteet herättävät ja miten niihin reagoit. Visualisoinnin jälkeen voit viedä keskittymisesi itse tekemiseen.

 


"Olen jo kentällä! SUCCESS!" Kuva: dieraecherin


Kun pelaat sulkapalloa, on kannattavampaa keskittyä täysin jokaiseen liikkeeseen, lyöntiin ja laukka-askeleeseen kuin voittamiseen. Pistetilanne on epäolennainen, sillä jokainen pelattu pallo on oma suorituksensa, joka on erillään muista pelatuista palloista ja kokonaispistetilanteesta. Samoin koetilanteessa itse koe on oma kokonaisuutensa. Arvosanan miettiminen on epäolennaista.

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on olennaista keskittyä kuuntelemaan ja keskustelemaan, ei siihen mitä mieltä muut ovat sinusta. Itse oletan lähtökohtaisesti, että ihmiset pitävät minusta ja minä pidän heistä. Tämä puolestaan heijastuu käytökseeni ja sitä kautta siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun.

Keskittymällä tekemiseen, myös lopputulos paranee. Keskittymällä pelkästään lopputulokseen, tekeminen kärsii ja lopputulos kärsii. Voit vaikuttaa vain omiin tekoihisi.

 

Tekeminen on onnistumista. Se, että voitat itsesi, on onnistumista. Lopputulos on aina oppimiskokemus. Voitit tai hävisit, opit aina jotakin. Sait kokeesta nelosen tai kympin, opit aina jotakin. Kun menet puhumaan tuntemattomalle ihmiselle, opit aina jotakin. Onnittele itseäsi aina, kun uskallat kohdata pelkosi ja toimia siitä huolimatta.

Tekemällä oppii aina jotakin arvokasta. 


Onnistut sillä hetkellä, kun aloitat tekemisen. 


- Mikko Heikkinen



"Hupsista, voitin. Krebaamaan!" Kuva: dieraecherin




Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokursseista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

12. tammikuuta 2015

Case: Sain pakit - häpeä ei katoa



Kysymys:



Hei Karla,

Löysin blogisi muutama päivä sitten, ja olen lukenut sieltä useita kirjoituksia. Kiitos! Olen saanut kokea monta oivallusta kirjoitustesi myötä.

Minulla on pulma, johon toivoisin löytäväni simsalabim-ratkaisun. Olisikohan sinulla sellaista?  Tai ainakin jotain ratkaisua, koska olen jäänyt kieriskelemään häpeän haisevaan mutalätäkköön. Sain pakit.




Miksi elämäni on juuri se kaikista noloin? Kuva: FidlerJan


Noin puoli vuotta sitten tapasin kaverini veljen. Hui. Juttelimme pienen hetken, noin 10 minuuttia, ja tilanteessa oli muitakin. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että minkäköhänlainen mies tämä ''veli'' oikein on. Koska ensitapaaminen lisäsi kiinnostustani tutustua häneen lisää, pistin hänelle tekstarin muutama päivä sen jälkeen ja ehdotin, että nähtäisiin uudestaan.

Hän vastasi, että nähdään vaan, ja sovimme, että sovitaan tarkempi aika seuraavalla viikolla, jos ollaan molemmat maisemissa. Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti, ettei kyseinen viikko sovi, ja viestittelystä jäi itselleni sellainen maku, ettei häntä oikeasti huvita tavata. Joten laitoin hänelle viestin, että jos ei nappaa niin ei mitään ressiä ja unohdetaan koko juttu. Hän vastasi suurinpiirtein ''ok hyvää viikonloppua''. Eli ei vissiin napannut.

Tiesin, että emme tule tapaamaan varmaan vuosiin, paitsi ehkä suuremmissa juhlissa minne meidät molemmat ollaan kutsuttu tms. Sen vuoksi laitoin hänelle viestin heti, enkä jäänyt odottelemaan, että tutustun häneen paremmin jossain muissa ympyröissä ilman treffejä. Ajattelin että parempi katsoa mitä tapahtuu kuin venttailla ja miettiä että ''oisko pitäny??''


Mutta, nyt juhlia lähestyy, ja muistot viime vuodesta palautuivat mieleen. Olen erittäin varma, että hänen perheensä tietää tästä treffiselkkauksesta, vaikka kukaan ei olekaan suoraan asiasta minulle maininnut. Tapaamme kyllä aika harvoin. No jokatapauksessa. 



Onko tuo se, joka lähetti Fabiolle tekstarin v. 2011? Kuva: hotblack


En jaksa enää jaaritella. Asia on vaan niin, että minua hävettää, jos se ja sen perhe luulee, että mä oon epätoivonen ja pelle spedeilijä!!! Siis tää on aivan naurettavaa. Mutta miksi kierin tässä häpeässä?? Miksi oi miksi? Ja kauhulla odotan sitä, kun tulevaisuudessa törmään jossain tähän veljeen ja/tai hänen perheeseensä. Miten opin nauramaan koko jutulle, kohauttamaan olkiani?

Tämähän on aivan kärpäsen kakan kokoinen juttu koko maailmassa. Mutta minä tunnen häpeää ja nolotusta sen tähden, että annoin(ko??) itsestäni epätoivoisen vaikutelman. Kuuntelin vain sydäntäni ja olin leikkisä, otin riskin. Onneksi, koska muuten olisin saanut itkeä toimettomuuttani. Mutta nyt saan itkeä sitä ''mitä muut musta ehkä ajattelee''.

Onko lääkettä tällaiseen tapaukseen? Kiitos ihan superpaljon jos voit auttaa!


Ihanaa kuun jatkoa,


Nainen, 23




Vastaus:


Erittäin hienoa, että teit aloitteen! Sillä tavalla on mahdollista löytää itselle sopiva tyyppi, ja usein siihen vaaditaan monen monta onnistumista ja epäonnistumista ennen kuin kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa. On tosiaan tosi ärsyttävä miettiä "oisko pitäny ottaa yhteyttä", joten rohkeasti vaan vastaavissa tilanteissa tekemään aloitteita. Hyvällä tavalla aloitit jutun.

Seuraavaksi sinun kannattaa tottua tähän torjuntaan ja myös tuleviin torjuntoihin, koska niitä tulee aina. Oletettavasti edessä on monta lisää ja paljon "nolottavampiakin". Tai nolojahan ne harvoin oikeasti ovat, mutta tuntuvat itsestä sellaisilta. Tilanteesi on hyvin normaali ja tuollaisessa torjunnassa ei ole hävettävää. On ihan normaalia, että siitä tulee ensin nolo olo, mutta kun saat lisää samanlaisia kokemuksia ja kuulet niitä myös muilta, niin huomaa että tuo on yleinen ja normaali tilanne. Oikeasti huonossa jamassa on se, joka ei tee koskaan mitään, koska pelkää, että olisi "epätoivoinen".




Tässä tarkempia juttuja, miten asiasta ehkäpä kannattaa ajatella:


Ketään ei kiinnosta sinun asiasi


Mies ja hänen perheensä, jos he jostain kummasta syystä viesteistäsi tietävät, tuskin muistavat koko juttua. Se tuntuu sinusta isolta asialta, mutta oletettavasti heidän elämässään on paljon kaikenlaisia muita juttuja ja haasteita, jotka ovat heidän mielissään päällimäisinä. Hyvin sanoit, että kyseessä on maailman mittakaavassa pieni juttu, ja kyseessä on myös ihmiselämän mittakaavassa tosi pieni juttu. Jos haluaa ihmiset kiinnostuneeksi omista asioistaan, esim. yrityksestään tai vaikka sitten treffielämästään, niin sen eteen pitää yleensä tehdä paljon töitä. Se, että maailma pyörii sinun ympärilläsi, on vain illuusio.

Muilta tämä juttu lienee siis unohtunut jo. Vaikka sinä olet jostain syystä jäänyt vuodeksi miettimään sitä, niin se unohtuu sinultakin, usko pois. Se olo, että "kaikki ajattelevat samaa asiaa ja tuijottavat" tulee helposti, mutta suuri osa siitä on vain omaa kuvittelua. Muita ei oikeasti kiinnosta sinun asiasi. Jatkossa, kun pyrit tekemään paljon aloitteita kiinnostavien ihmisten kanssa kaverimielessä ja treffimielessä, niin huomaat, että yksittäinen juttu ei jää juurikaan kaivelemaan. Siihen tottuu ja uusia mukavia ihmisiä löytyy aina, kunhan jaksaa etsiä.




Sanoiko joku ruokaa? Missä se buffet on? Kuva: hotblack



Et ehkä edes saanut pakkeja

Tuon perusteella mitä viesteilystä kerroit: sinähän ehdotit itse, että häntä tuskin kiinnostaa ja lopetatte jutun siihen. Ehkä sinun olisi kannattanut ehdottaa uutta aikaa jutun lopettamisen sijaan? No, en tunne yksityiskohtia, ja saattaa olla, että ensin niin teitkin. On kuitenkin ikävä itseviritetty ansa lopettaa omaa epävarmuuttaan tutustuminen johonkin henkilöön ennen kuin sen oikeasti itse haluaisi lopettaa. Patience, padawan.


Saattaa olla, että miestä ei kiinnostanut tai hänen kiinnostuksensa ei ollut yhtä vahvaa kuin sinun kiinnostuksesi. Kuitenkin, hänhän vastasi sinulle aluksi myönteisesti ja jatkoi yhteydenpitoa, toivotti hyvät viikonloput ym. eli ei tuossa ainakaan kovit rajut pakit ole kyseessä. Ihan hyvällä rennon ystävällisellä meiningillä ja iloisissa merkeissä vaikuttaa koko tapahtumaketju sujuneen. Aina se ei ole mitään sinne päinkään, ja ei sekään ole erityisen noloa tai epätavallista. Se ärsyttävää ja se on elämää.


Pakit eivät ole huono juttu

Pakkeja ei saa, koska olisi jotenkin huono ihminen. Pakit saa, jos ei sovi yhteen toisen kanssa. Ette ole kumpikaan parempi tai huonompi; ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Mies tai hänen perheensä ei siis varmasti ajattele, että olet jotenkin huono, vaan häntä ei ilmeisesti vain jostain syystä napannut tavata sinua äkkiä uudestaan. Oletettavasti mies ei siis ole edes kertonut perheelleen koko jutusta. On kiva, tai no, on hyvä saada pakit henkilöltä, joka ei ole sinusta kiinnostunut eli jonka kanssa et jostakin syystä sovi yhteen. Voitpa aloittaa eteenpäin menemisen ja sinulle sopivamman tyypin etsimisen.




Soon you'll see me rollin', you may be hatin'... Kuva: aconant


Vaikka koko maailma tietäisi, ei sekään haittaisi

Yleisesti ihmiset ihailevat aloitekykyisiä tyyppejä, välittämättä siitä onnistuuko juttu vai ei. Ei aloitteen tekeminen ole epätoivoista. Teit sen vielä tosi tyylikkäästi, et esim. montaa viikkoa pommittanut erilaisilla viesteillä jotakin vierasta tyyppiä. Aloitteen tekijä on tässä maailmassa cool aktiivinen tyyppi. Hän saa kaikenlaista ja muut ei. Tämä veli varmasti pitää myös kivana kohteliaisuutena, että otit yhteyttä, vaikka ei olisikaan ollut kiinnostunut. Aloitteita tekemällä kokee asioita, niin treffi-, kaveri- kuin työmielessäkin. Toiset odottavat muilta käskyä ja lupaa tekemiseen koko elämänsä, toiset vaan tekee.




Sinulla on tärkeämpiä asioita ajateltavaksi

Kun tapaat tätä miestä ja/tai hänen perhettään, niin turha mainita tätä koko juttua. Hyvin todennäköisesti kukaan ei sitä mainitse ja tosiaan hädintuskin muistaa. Usein tuollaisen jälkeen vain hymyillään rennosti ja ollaan taas tuttuja/kavereita, ilman sen kummempaa draamaa, asiasta puhumista, nauramista, toistensa välttelyä tms. Ihan rennon kaverillisesti asiaa muistelematta voit siis käyttäytyä. Keskity elämässäsi uusiin, tärkeisiin ja ihaniin juttuihin.


Jos tuntuu haastavalta keksiä tärkeämpää ajateltavaa, niin vaihda työpaikkaa, ala opiskella, tee uusi aloite, aloita uusia harrastuksia tai kokeile vaikka vapaaehtoistyötä. Ymmärrän, ettei ole helppoa ajatella jotakin muuta, mutta kannattaa yrittää antaa siihen itselleen mahdollisuus.



Miltä kuulostaa, saitko vinkkejä tilanteeseesi? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä? Tällaiset jutut askarruttavat hyvin monia.


Mukavaa uuden viikon alkua!


- Karla Nieminen



Me is so very fabulous. Kuva: hotblack



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Ihan superpaljon kiitoksia ihanasta viestistäsi - siitä oli todellakin apua!

Nyt häpeä on alkanut jo hellittää, mutta reilun viikon (hui kauhia!) sen kanssa kamppailin. Olin jo luullut unohtaneeni koko asian, kun en heti sen jälkeen sitä sen kummemmin miettinyt saati häpeillyt. Tulikin aivan puun takaa tällainen ''takauma'', ja sitten se häpeä vaan oli ja pysyi. Olin tästä tunteesta niin järkyttynyt ja vihainen itselleni, että yritin järjellä selittää tunnettani ja keksiä keinoja siitä eroon pääsyyn. Lopulta, kun olin lukenut viestisi ja jutellut asiasta parin kaverin kanssa, ns. hyväksynyt tunteeni niin rasittava kuin se olikin, häpeä alkoi hitaasti mutta varmasti unohtua ja nyt voin sanoa olevani jo aika selvillä vesillä. Jee!

Olen muuten näistä pakeista rohkaistuneena tehnyt aloitteen useammankin kerran. Se on ollut joka kerta jännittävää, vähän pelottavaa ja samalla kuitenkin hauskaa. Ja mikä parasta: olen saanut uusia kavereita ja rohkeutta tehdä aloitteita myös jatkossa, mahtavaa!

Hyvää viikkoa ja kaunista kevättä!


Terveisin ja kiitollisena hymyillen,


Nainen, 23




Ratata tatata taa! It's 2015! Kuva: earl53





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

29. joulukuuta 2014

Case: 24/7 someviestittely ahdistaa


Kysymys:



Hei Karla,

Kiitos erittäin kiinnostavasta blogistasi, jonka sisällön ahmin sen löydettyäni muutamassa päivässä! 


Itseäni mietityttää usein kuinka selittää ystävilleen ja tuttavilleen nykypäivän mittapuulla harvalukuista yhteydenpitoa. Tuntuu, että nykyään koko ajan pitäisi olla avoin kaikille, sillä kuka tahansa saattaa ottaa yhteyttä milloin tahansa ties mitä kanavaa pitkin. Minulla on viha-rakkaussuhde someen. Arvostan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoiteltavissa ja tietää uutisia tunnin tarkkuudella - minulla ei ole tapana näppäillä puhelinta joka hetki.



How about... NO. Kuva: pippalou


Usein jos saan jonkin viestin, en edes uskalla avata sitä, sillä jännitän sen mukanaan tuomia mahdollisia toimenpiteitä. Ja toki vastaus yhteydenottoon pitäisi kirjoittaa samantien, tai on suuri vaara, että se unohtuu. Ja sekös vasta on kurjaa ja kiusallistakin. On nolo tilanne, kun vastaus on jäänyt jopa monen kuukauden ajan kirjoittamatta tuttavalle. Sitä kun ei haluaisi antaa sitä valheellista kuvaa toiselle, etteivät toisen tekemiset kiinnosta. Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin. 

Pidän älyttömästi muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän kanssaan, mutten halua nakottaa tietokoneella tilittämässä kuulumisiani. En halua vaikuttaa ylimieliseltä tai erakolta, joten Karla, voitko antaa minulle avaimia pulmaani?

Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon? Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen? Miten selittää tutuilleen tämä ystävällisesti? 

 
Olen myös työssä, jossa sosiaalinen media on tärkeä työkalu ja täten koko ajan läsnä. Yrityksessä arvostetaan lähes välitöntä reagointia somen kautta tulleisiin kysymyksiin. Onko sinulla vinkkiä, miten tehostaa ajankäyttöä silloin, kun on oltava jatkuvassa valmiustilassa somen suhteen, muttei halua tulla jatkuvasti sen keskeyttämäksi?


Tuntuu, että tämä kaiken digitalisoituminen orjuuttaa olemaan tavoitettavissa 24/7. En halua digiajan kirjekavereita, haluan tavata ihmisiä! 


Kiitos ajastasi jo etukäteen ja aurinkoista tulevaa kevättä!

Ystävällisin terveisin, Uusi innokas lukijasi L

PS. Jos teet digi-ihmissuhdetaidoista blogauksen, saat ehdottomasti käyttää tätä kysymystä avauksessa, mikäli koet sen mielekkäänä!




Businesslook vai metsurilook - valintojen valinta. Kuva: typexnick


 

Vastaus:

 

Hei L,
 

Täältä tulee blogauksen täydeltä vastausta. :)

On hyvä, että ottaa myös itselleen aikaa, eikä ole koko ajan hengailemassa sosiaalisessa mediassa (=some). On hyvä taito osata johtaa itseään ja ajankäyttöään sen verran, että ei stressaa, että aina heti pitäisi vastata muiden pyyntöihin.

Somessa oleminen ei onneksi tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa tai että edes kävisi some-sivuilla joka päivä. Tässäkään asiassa ei tarvitse valita kumpaakaan ääripäätä (koko ajan somessa tai ei ollenkaan somessa) vaan voi valita itselleen sopivan sekoituksen. Vaikkapa facebook-viestejä voi käydä lukemassa parin päivän välein. Puhelimesta voi halutessaan laittaa someviesteistä hälytykset pois päältä, ja katsoa viestit sitten vain sillon kuin haluaa. 



Sinun tilanteeseesi annan lyhyesti seuraavat vinkit:
  • Käytä somea säännöllisesti tiettyinä aikoina
  • Laske rimaasi vastausviestien laadulle
  • Kun saat viestin: vastaa, laita kalenteriin tai älä lue vielä
  • Kirjoita lyhyemmin ja kysele vähemmän
  • Ehdota tapaamisia livenä tai soita ihmisille
  • Mahdollista someton aika netin ja somehälytyksien katkaisemisella
  • Muista, että pitkällä aikavälillä some säästää aikaa!


Pidemmin:

Tilanteesi ydin ei nähdäkseni ole yhteydenpidon vaiva tai yleisyys, vaan se, että olet todella itsekriittinen ja vaativa itseäsi kohtaan yhteydenpidon laadussa (viestien kirjoituksessa). Ehkä koet, että ihmiset odottavat sinun pitävän huolellisemmin yhteyttä, kun he todella odottavat sitä. Ei ihmisiä yleensä haittaa, jos viesti tulee jonkin verran myöhemmin tai jos se ei ole kovin huolellisesti kirjoitettu. Yhteydenpidossa määrä on usein tärkeämpää kuin laatu.

Minua todella paljon hyödyttänyt vinkki: Laske laatuvaatimuksia yhteydenpidon suhteen ja nosta sen määrää. Itsekin ennen suunnittelin tarkkaan viestejä, joka viivytti niihin vastaamista ja vei turhaa energiaa (kuten kuvailet). Ei se yhteydenpito tai ihmissuhteet ylipäätänsä ole niin tarkkaa hommaa. Parempi yleensä sekä lähettäjälle että vastaanottajalle, että vastaa nopeasti jotain lyhyesti sinne päin eikä jää pitkäksi aikaa hiomaan vastausta. Nämä kaksi päämäärää (kommunikaation laatuvaatimusten alentaminen ja määrän kasvattaminen) myös tukevat toisiaan: kun viestejä ei mieti niin paljon, niitä on helpompi lähettää enemmän, ja kun viestejä lähettää enemmän siihen tottuu eikä mieti enää niiden sisältöä niin paljon. Lisäksi luotettavuus viesteihin vastaamisessa kasvaa paljon, mikä on kaikille osapuolille kivaa, jee.


Se, kun luettu viesti leväperäisesti unohtuu, on kaikille osapuolille ärsyttävää.

Jos et halua joskus vastata heti viestiin, niin sitten voit laittaa siitä vaikka muistutuksen tai kalenterimerkinnän (teen tätäkin koko ajan jonkin verran). Tosin suosittelen yleensä vastaamaan heti viestin luettuasi: tosiaan vaikka vaan lyhyesti ja nopeasti. Se on usein ehdottomasti tehokkain ja vaivattomin tapa. Tämä toimii myös: Jos et ehdi vastata jossakin tilanteessa, niin älä vielä silloin lue viestiä, ja kun tulee rauhallisempi hetki niin lue ja vastaa nopeasti. Viestejä voi useimmissa viestimissä myös merkitä takaisin lukemattomiksi vaikka ne olisikin jo lukenut. Voit siis tiukassa paikassa merkitä viestin takaisin lukemattomaksi ja vastata myöhemmin.

 


Call me maybe? Kuva: typexnick



Kysyt: "Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon?"

Todellakin, kuten itse sanoit, jos et vastaa jonkun viestiin parin päivän tai viikon kuluessa, niin he ajattelevat, että et halua vastata heille ja tämä vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteeseenne. Ja voit myös vaikuttaa ylimieliseltä/erakolta. Tämä on luonnollinen tapa ajatella asiasta, eikä tässä selittelyt toiselle auta paljoa. On parempi kuitenkin vastata myöhään (vaikka 2 viikkoa jälkeenpäin) kuin ei milloinkaan. Voit sanoa silloin esim. "Kiva kun laitoit viestiä. Oli tosi kiire töiden/opiskelujen kanssa." ja sitten selittää asiasi/vastauksesi.

Sen sijaan, että miettisit, miten voit selitellä vastaamattomuuttasi toisille, on tosiaan parempi miettia tapoja, miten voit kehittää omaa toimintaasi. Ihan päivittäin ei välttämättä tarvitse olla ihmisiin yhteydessä (paitsi nyt ihan lähimmät ihmiset joita näkeekin päivittäin), mutta ainakin viikottaiset rutiinit yhteydenpitoon ja viesteihin vastaamiseen on hyvä kehittää. Kun tietää, miten organisoi viesteihin vastaamisen, niin se vähentää stressiä, kun asiaa ei tarvitse enää miettiä. Helpoin tapa organisoida asia: vastata vaan nopeasti jotain (ei hioa vastausta tai kirjoittaa pitkästi).

Sanot myös, että "Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin."

Tuossa on tuo sana "suuritöinen", joka kertoo, että laitat tosiaan (liian) paljon energiaa vastaamiseen. Harjoittele siis vastaamaan lyhyesti ja ihan vaan mitä ensin mieleen tulee. Kaikkea ei tarvitse kertoa, ja sanamuodoilla ei ole niin väliä. Yksittäisen viestin hiominen on pikkupikkupikku osa tätä elämää eikä siihen kannata hirveästi panostaa aikaa tai energiaa. Kokonaisuus (mm. yhteydenpidon määrä) ratkaisee. Soitto on myöskin hyvin nopea tapa hoitaa homma ja se selvittää yleensä kaiken tarvittavan viestejä selkeämmin.

Kysyt: "Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen?"

Jos vastaat suht lyhyesti, niin olet kohtelias, mutta annat samalla viestin, että et jaksa pitää paljoa yhteyttä. Myös jos kysyt paljon, se tulkitaan usein haluksi pitää aktiivisesti yhteyttä. Kannattaa siis välttää runsasta kysymistä ja pitkiä usean kappaleen viestejä, jos et halua paljon aktiivista yhteydenpitoa johonkin suuntaan.


Voit joskus sanoa vastapuolelle, että sinulla on juuri menoa/tekemistä, tai että kerrot/kysyt asiasta lisää, kun näätte seuraavan kerran livenä (jos et jaksa netissä keskustella). Ehdota rohkeasti tapaamisia niille ihmisille, jotka sinulle paljon viestittelevät ja joista pidät, niin he tietävät, että haluat kuitenkin olla tekemisissä heidän kanssaan, vaikka et päivittäin viestittelekään.

Erityisesti töihin: On olemassa ohjelmia, jotka laittavat somekanavat kiinni aina tietyn pituiseksi ajaksi, esim. 30 min tai 60 min. Niiden idea on aina antaa juurikin keskeytymätön työhetki kaiken sometuksen keskelle. En osaa suositella mitään tiettyä ohjelmaa, mutta varmaankin googlaamalla löytyy tai sitten vain netti pois päältä kirjoitustöiden ajaksi. Itse olen laittanut pois päältä kaikki hälytykset koneen sekä puhelimen sähköpostista, facebookista, Tinderistä (köh), Skypestä ym. ja katson ne sitten tietyin väliajoin. 

Someen liittyen puhutaan liikaa siitä, kuinka se vie aikaa. Oikein käytettynä ja ehkä väärinkäytettynäkin some säästää aivan järkyttävästi aikaa. Useaan ihmiseen on helppoa pitää yhteyttä, uusia mahdollisuuksia löytyy koko ajan ja haluamansa tiedot on nopeaa kysyä tuttavapiiristä. Embrace the chaos!


 
Let's get down to it. Kuva: typexnick



Vastaus vastaukseen:

 

Hei Karla,

Kiitos ajatuksella tehdystä ja asiarikkaasta vastauksestasi. Mielestäni on upeaa, että vielä palasit minulle asiaan, joten kiitos myös siitä! 

Olen kiinnostunut henkisestä hyvinvoinnista. Somepaasto tai somen niskaotteen kyseenalaistaminen on ollut usein mielessäni. Tästä syystä jatkan vielä rajojeni piirtämistä sen suhteen, mikä tuntuu hyvältä määrältä someilua missäkin aikaikkunassa.

Olen koettanut rakentaa rutiineja ja pieniä vastauspysäkkejä viikon varrelle, jolloin käyn kaikki vastausta odottavat viestit ja eri kanavat läpi ja reagoin niihin. Olen ajatellut soveltaa työtilanteeseenikin ehdottamaasi systematiaa ja tarkastaa tilanteen tietyin väliajoin säännöllisesti - ja kuten sanoit, kun itselläni on aikaa myös vastata viestiin.  
 
Vinkkisi, jossa esität pitkän tekstin viestittävän vastapuolelle halua kirjoitella enemmänkin netissä on totta - siihen minun on varmasti syytä tarkoituksella kiinnittää enemmän huomiota ja niukentaa kirjoittamani tekstin määrää.



Odotan innolla uusia postauksiasi, Karla! Toimintaasi seuranneena teet hienoa työtä palvelevana asiantuntijana. Toiminnastasi välittyy ihanasti se, että olet todella kiinnostunut sanomastasi. Jee! Jatka samaan malliin!


- L





Kuva: Linnea Hällström
P.S. Kevään 2015 luentoilmoittautuminen Espoon ihmissuhdetaitoluennoille on auki. 

Tule kuuntelemaan vinkkejä livenä ja kysymään lisää juuri omaan tilanteeseesi. 
Palaute ja fiilis luennoilla on ollut erittäin jees. Aiheita löytyy laidasta laitaan:


https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=ihmissuhdetaidot





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

22. joulukuuta 2014

Case: "Joo, palataan" = ei?



Kysymys:



Moi Karla! 

Haluaisin tutustua puolituttuihin kavereihini paremmin, mutta se ei näytä sujuvan kovin mutkattomasti. 

Esimerkki: Tapasin eilen vanhan työkaverin ja juttelimme hetken. Sen jälkeen laitoin facebookissa follow up -viestin, jossa ehdotin lounasta (liikoja painostamatta). Hän sanoi, että "joo mennään ihmeessä, palataan asiaan". Viestin laittaminen oli aika iso kynnys minulle, koska yleensäkään emme tunne kovin hyvin ja koko viestin laitto tuntui tungettelevalta ja kiusalliselta. Kaikilla on omat kiireensä yms. 



"Ja tässä näemme onnistuneiden follow uppieni määrän..." Kuva: mconnors


Olen edelleen epävarma, koska hän ei tehnyt itse mitään edistääkseen asiaa esim. kysymällä tarkempaa ajankohtaa, vaan jätti kaiken suunnittelun ja eteenpäinviemisen minun harteilleni. Veikkaan, että jos häntä oikeasti kiinnostaisi mennä lounaalle, hän olisi vastausviestissään kysellyt tarkemmin, milloin minulle kävisi jne. Niin ainakin itse aina teen, kun joku pyytää ulos: yleensä olen innokkaasti viemässä asiaa eteenpäin. Mutta tuntuu, että taas minun pitäisi tehdä kaikki työ tutustumisen eteen. 

Mistä tietää haluaako joku oikeasti tavata vai oliko tuo vain kohtelias vastaus "katsellaan"-tyyppisesti, jolloin tapaamista ei luultavasti koskaan tulekaan? 

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

 



Vastaus:


Moi, ja iso kiitos hyvästä kysymyksestä!

Kiva, että haluat tutustua puolituttuihin paremmin. Siitä seuraa usein hauskaa ja kaikille hyödyllisiä yhteistyötilanteita, kunhan on valmis olemaan aktiivinen.

 


"Siinä se on! Tuo on sopiva lounasaika!" Kuva: mconnors



Tässä mieleeni tulleita vinkkejä: 


- Ole rohkeasti aktiivinen, äläkä murehdi siitä kuka on suhteen aktiivisempi osapuoli. On tärkeää, että molemmat tekevät jotain kaveruuden eteen, mutta ei sen muuten ole niin väliä. Olet ehkä aktiivisempi tutustumisessa kuin toinen osapuoli, ja entäs sitten? Eikö päämääränä ole tutustua ja pitää hauskaa eikä kilpailla siinä kumpi on aktiivisempi tai epäaktiivisempi? Tuo tuttusihan vastasi viestiisi, ja vielä reilun myönteisesti. On hänkin siis aktiivinen, vaikka ei ehdottanutkaan aikaa. Reilusti aktiivisena tyyppinä saat paljon hyvää vapaa-ajalla, töissä, harrastuksissa ja missä vain. You can do it!


- Kaikki follow up:t eivät tosiaan onnistu ja johda tutustumiseen. Ihmiset ovat kiireisiä, osalla on jo tosi paljon kavereita, ihmiset unohtelevat, meillä on eri persoonallisuuksia, aina ei vaan syystä x tutustuminen onnistu... Tämä on luonnollista, ja tästä syystä kannattaa pyrkiä tutustumaan hyvin moneen tyyppiin, kun haluaa uusia ihmisiä elämäänsä. 

Yleinen virhetilanne on seuraava: Maija haluaa uusia ystäviä, ja hän päättää yrittää tutustua Tiinaan ja Kalleen paremmin. Sitten Tiina ja Kalle eivät jostain syystä ehdi/tajua tutustua häneen paremmin. Maija masentuu ja vannoo, että ei enää koskaan yritä tutustua keneenkään. Toisin kuin Maija, yritä viritellä tutustumista hyvin moneen suuntaan: lähettele paljon juuri follow up -viestejä, kysy kuulumisia, aloita keskusteluja, käy tapahtumissa... Torjunnat ja epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja niitä tulee aina. Verkot siis laajoille vesille. ;) Määrä tuo laatua.

 

- Anna tutustumiseen aikaa. Usein ihmiset, joilla on jo paljon tuttuja, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin, koska he eivät kiirehdi tutustumisen kanssa. Tällaisessa rennossa meiningissä on kiva tutustua, pikkuhiljaa. Kaikki pieni yhteydenpito kasvattaa ihmisten tuntemista, vaikka se olisi vain pientä kuulumisten vaihtelua silloin tällöin harvakseltaan. Yksinäiset tai muuten lisää tuttuja haluavat ihmiset joskus sössivät homman pelottavalla nopeudella.

Nyt, kun sinulla on työkaveriltasi positiivinen vastaus, niin on normaalia odottaa vaikka kuukausi tai parikin ja ehdottaa vasta sitten sopivia lounasaikoja. Tai jos törmäätte sattumalta uudelleen lähiaikoina, niin ehdota silloin paria konkreettista aikaa. Tuo on mukavan rento tahti tutustumiseen, ja silloin teillä on myös enemmän uusia kuulumisia vaihdettavaksi. Joskus joku saattaa heti haluta ryhtyä uuden ihmisen parhaaksi kaveriksi, nähdä heti monta kertaa viikossa ym., mutta usein tähän menee reilusti enemmän aikaa.

Esimerkiksi tutustuminen voi onnistuneessa tilanteessa mennä vaikka näin: törmäät mukavaan tyyppiin jossain tapahtumassa. Laitat follow up-viestin ja lisäät hänet facebookissa tai LinkedInissä. Parin kuukauden päästä vaihdatte vähän kuulumisia netissä. Siitä parin kuukauden päästä törmäätte taas jossain tapahtumassa ja keskustelette pidemmin. Tykkäät joskus hänen facebook-päivityksestään. Jossain vaiheessa kutsut hänet käymään synttäreillesi tai toimistonne avajaisiin. Käytte yhdessä salilla tai lounaalla siitä parin viikon päästä. Tästä parin kuukauden päästä ryhdytte lenkkikavereiksi, ja tutustuttekin sitten paremmin.

 

"Meidän jengissä on sitten tällanen yks leikki." Kuva: mconnors


 - Tärkeää on olettaa onnistuminen, ja välttää jatkuvaa epäonnistumisen manaamista. Toimi siis tutustumisessa kuten toimisit, jos tietäisit varmasti, että tutustuminen tulee onnistumaan. Nään jatkuvasti, että tutustumistaidoissa hieman heikommat sanovat päin naamaa (!!!) uusille tuttavilleen asioita kuten "Nähdään, tai no, katotaan nähdäänkö, ainahan nää jää tähän..." tai "Joo mennään lounaalle. Vaikka taitaa tää olla vaan puhetta..." tai "Oli tosi kiva tavata, vaikka tuskin haluut enää uudelleen tavata..." Tällainen negatiivinen manaus on hyvin luotaantyöntävää ja siitä tulee itseään toteuttava mantra. 

Iso osa tutustumisista ja follow upeista ei johda mihinkään, mutta sitä ei voi etukäteen ennustaa mikä osa. Sano siis "Oli kiva tavata ja nähdään taas", ja joskus sitten näette ja joskus ette.


- Tuosta kuvailemastasi kohtaamisesta: Oikein hyvältä kuulostaa, työkaverisihan ei kieltäytynyt, vaan vastasi hyvin myönteisesti! Tilanteet kannattaa tulkita positiivisesti, jos jotakin tulkinnan varaa on, niin et ainakaan itse sabotoi omia tutustumismahdollisuuksiasi. Jos työkaverisi vaikuttaa kiireiseltä, niin älä tosiaan heti ehdota päivää, vaan laita vastausviestinä hänen viestiinsä lounaskutsu vaikka parin viikon tai parin kuukauden päästä. Siitä voi tulla erittäin kiva lounas, tai sitten ei. You never know.



Elämää ei voi ennustaa, mutta kannattaa tarttua mahdollisuuksiin ja kokeilla.

Kuulostaako sinulle hyödyllisiltä vinkeiltä? Tai tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

 

Erinomaista joulua, joulupäivää ja tapaninpäivää! :) Ho ho ho!




P.S. Huhtikuun 2015 ihmissuhdetaitokurssien ilmoittautuminen on auki:
http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7



P.P.S. Kerron Jäänmurtajien taustasta ja yrittäjyydestä tässä Ammattinetin artikkelissa tämän vuoden alkupuolelta

Minulta saa kysyä yrittäjyydestäkin, jos siinä jokin askarruttaa. Olen 2014 ja 2015 mukana myös Helsingin nuorten (alle 40-v.) yrittäjien hallituksessa.









Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...