12. tammikuuta 2015

Case: Sain pakit - häpeä ei katoa



Kysymys:



Hei Karla,

Löysin blogisi muutama päivä sitten, ja olen lukenut sieltä useita kirjoituksia. Kiitos! Olen saanut kokea monta oivallusta kirjoitustesi myötä.

Minulla on pulma, johon toivoisin löytäväni simsalabim-ratkaisun. Olisikohan sinulla sellaista?  Tai ainakin jotain ratkaisua, koska olen jäänyt kieriskelemään häpeän haisevaan mutalätäkköön. Sain pakit.




Miksi elämäni on juuri se kaikista noloin? Kuva: FidlerJan


Noin puoli vuotta sitten tapasin kaverini veljen. Hui. Juttelimme pienen hetken, noin 10 minuuttia, ja tilanteessa oli muitakin. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että minkäköhänlainen mies tämä ''veli'' oikein on. Koska ensitapaaminen lisäsi kiinnostustani tutustua häneen lisää, pistin hänelle tekstarin muutama päivä sen jälkeen ja ehdotin, että nähtäisiin uudestaan.

Hän vastasi, että nähdään vaan, ja sovimme, että sovitaan tarkempi aika seuraavalla viikolla, jos ollaan molemmat maisemissa. Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti, ettei kyseinen viikko sovi, ja viestittelystä jäi itselleni sellainen maku, ettei häntä oikeasti huvita tavata. Joten laitoin hänelle viestin, että jos ei nappaa niin ei mitään ressiä ja unohdetaan koko juttu. Hän vastasi suurinpiirtein ''ok hyvää viikonloppua''. Eli ei vissiin napannut.

Tiesin, että emme tule tapaamaan varmaan vuosiin, paitsi ehkä suuremmissa juhlissa minne meidät molemmat ollaan kutsuttu tms. Sen vuoksi laitoin hänelle viestin heti, enkä jäänyt odottelemaan, että tutustun häneen paremmin jossain muissa ympyröissä ilman treffejä. Ajattelin että parempi katsoa mitä tapahtuu kuin venttailla ja miettiä että ''oisko pitäny??''


Mutta, nyt juhlia lähestyy, ja muistot viime vuodesta palautuivat mieleen. Olen erittäin varma, että hänen perheensä tietää tästä treffiselkkauksesta, vaikka kukaan ei olekaan suoraan asiasta minulle maininnut. Tapaamme kyllä aika harvoin. No jokatapauksessa. 



Onko tuo se, joka lähetti Fabiolle tekstarin v. 2011? Kuva: hotblack


En jaksa enää jaaritella. Asia on vaan niin, että minua hävettää, jos se ja sen perhe luulee, että mä oon epätoivonen ja pelle spedeilijä!!! Siis tää on aivan naurettavaa. Mutta miksi kierin tässä häpeässä?? Miksi oi miksi? Ja kauhulla odotan sitä, kun tulevaisuudessa törmään jossain tähän veljeen ja/tai hänen perheeseensä. Miten opin nauramaan koko jutulle, kohauttamaan olkiani?

Tämähän on aivan kärpäsen kakan kokoinen juttu koko maailmassa. Mutta minä tunnen häpeää ja nolotusta sen tähden, että annoin(ko??) itsestäni epätoivoisen vaikutelman. Kuuntelin vain sydäntäni ja olin leikkisä, otin riskin. Onneksi, koska muuten olisin saanut itkeä toimettomuuttani. Mutta nyt saan itkeä sitä ''mitä muut musta ehkä ajattelee''.

Onko lääkettä tällaiseen tapaukseen? Kiitos ihan superpaljon jos voit auttaa!


Ihanaa kuun jatkoa,


Nainen, 23




Vastaus:


Erittäin hienoa, että teit aloitteen! Sillä tavalla on mahdollista löytää itselle sopiva tyyppi, ja usein siihen vaaditaan monen monta onnistumista ja epäonnistumista ennen kuin kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa. On tosiaan tosi ärsyttävä miettiä "oisko pitäny ottaa yhteyttä", joten rohkeasti vaan vastaavissa tilanteissa tekemään aloitteita. Hyvällä tavalla aloitit jutun.

Seuraavaksi sinun kannattaa tottua tähän torjuntaan ja myös tuleviin torjuntoihin, koska niitä tulee aina. Oletettavasti edessä on monta lisää ja paljon "nolottavampiakin". Tai nolojahan ne harvoin oikeasti ovat, mutta tuntuvat itsestä sellaisilta. Tilanteesi on hyvin normaali ja tuollaisessa torjunnassa ei ole hävettävää. On ihan normaalia, että siitä tulee ensin nolo olo, mutta kun saat lisää samanlaisia kokemuksia ja kuulet niitä myös muilta, niin huomaa että tuo on yleinen ja normaali tilanne. Oikeasti huonossa jamassa on se, joka ei tee koskaan mitään, koska pelkää, että olisi "epätoivoinen".




Tässä tarkempia juttuja, miten asiasta ehkäpä kannattaa ajatella:


Ketään ei kiinnosta sinun asiasi


Mies ja hänen perheensä, jos he jostain kummasta syystä viesteistäsi tietävät, tuskin muistavat koko juttua. Se tuntuu sinusta isolta asialta, mutta oletettavasti heidän elämässään on paljon kaikenlaisia muita juttuja ja haasteita, jotka ovat heidän mielissään päällimäisinä. Hyvin sanoit, että kyseessä on maailman mittakaavassa pieni juttu, ja kyseessä on myös ihmiselämän mittakaavassa tosi pieni juttu. Jos haluaa ihmiset kiinnostuneeksi omista asioistaan, esim. yrityksestään tai vaikka sitten treffielämästään, niin sen eteen pitää yleensä tehdä paljon töitä. Se, että maailma pyörii sinun ympärilläsi, on vain illuusio.

Muilta tämä juttu lienee siis unohtunut jo. Vaikka sinä olet jostain syystä jäänyt vuodeksi miettimään sitä, niin se unohtuu sinultakin, usko pois. Se olo, että "kaikki ajattelevat samaa asiaa ja tuijottavat" tulee helposti, mutta suuri osa siitä on vain omaa kuvittelua. Muita ei oikeasti kiinnosta sinun asiasi. Jatkossa, kun pyrit tekemään paljon aloitteita kiinnostavien ihmisten kanssa kaverimielessä ja treffimielessä, niin huomaat, että yksittäinen juttu ei jää juurikaan kaivelemaan. Siihen tottuu ja uusia mukavia ihmisiä löytyy aina, kunhan jaksaa etsiä.




Sanoiko joku ruokaa? Missä se buffet on? Kuva: hotblack



Et ehkä edes saanut pakkeja

Tuon perusteella mitä viesteilystä kerroit: sinähän ehdotit itse, että häntä tuskin kiinnostaa ja lopetatte jutun siihen. Ehkä sinun olisi kannattanut ehdottaa uutta aikaa jutun lopettamisen sijaan? No, en tunne yksityiskohtia, ja saattaa olla, että ensin niin teitkin. On kuitenkin ikävä itseviritetty ansa lopettaa omaa epävarmuuttaan tutustuminen johonkin henkilöön ennen kuin sen oikeasti itse haluaisi lopettaa. Patience, padawan.


Saattaa olla, että miestä ei kiinnostanut tai hänen kiinnostuksensa ei ollut yhtä vahvaa kuin sinun kiinnostuksesi. Kuitenkin, hänhän vastasi sinulle aluksi myönteisesti ja jatkoi yhteydenpitoa, toivotti hyvät viikonloput ym. eli ei tuossa ainakaan kovit rajut pakit ole kyseessä. Ihan hyvällä rennon ystävällisellä meiningillä ja iloisissa merkeissä vaikuttaa koko tapahtumaketju sujuneen. Aina se ei ole mitään sinne päinkään, ja ei sekään ole erityisen noloa tai epätavallista. Se ärsyttävää ja se on elämää.


Pakit eivät ole huono juttu

Pakkeja ei saa, koska olisi jotenkin huono ihminen. Pakit saa, jos ei sovi yhteen toisen kanssa. Ette ole kumpikaan parempi tai huonompi; ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Mies tai hänen perheensä ei siis varmasti ajattele, että olet jotenkin huono, vaan häntä ei ilmeisesti vain jostain syystä napannut tavata sinua äkkiä uudestaan. Oletettavasti mies ei siis ole edes kertonut perheelleen koko jutusta. On kiva, tai no, on hyvä saada pakit henkilöltä, joka ei ole sinusta kiinnostunut eli jonka kanssa et jostakin syystä sovi yhteen. Voitpa aloittaa eteenpäin menemisen ja sinulle sopivamman tyypin etsimisen.




Soon you'll see me rollin', you may be hatin'... Kuva: aconant


Vaikka koko maailma tietäisi, ei sekään haittaisi

Yleisesti ihmiset ihailevat aloitekykyisiä tyyppejä, välittämättä siitä onnistuuko juttu vai ei. Ei aloitteen tekeminen ole epätoivoista. Teit sen vielä tosi tyylikkäästi, et esim. montaa viikkoa pommittanut erilaisilla viesteillä jotakin vierasta tyyppiä. Aloitteen tekijä on tässä maailmassa cool aktiivinen tyyppi. Hän saa kaikenlaista ja muut ei. Tämä veli varmasti pitää myös kivana kohteliaisuutena, että otit yhteyttä, vaikka ei olisikaan ollut kiinnostunut. Aloitteita tekemällä kokee asioita, niin treffi-, kaveri- kuin työmielessäkin. Toiset odottavat muilta käskyä ja lupaa tekemiseen koko elämänsä, toiset vaan tekee.




Sinulla on tärkeämpiä asioita ajateltavaksi

Kun tapaat tätä miestä ja/tai hänen perhettään, niin turha mainita tätä koko juttua. Hyvin todennäköisesti kukaan ei sitä mainitse ja tosiaan hädintuskin muistaa. Usein tuollaisen jälkeen vain hymyillään rennosti ja ollaan taas tuttuja/kavereita, ilman sen kummempaa draamaa, asiasta puhumista, nauramista, toistensa välttelyä tms. Ihan rennon kaverillisesti asiaa muistelematta voit siis käyttäytyä. Keskity elämässäsi uusiin, tärkeisiin ja ihaniin juttuihin.


Jos tuntuu haastavalta keksiä tärkeämpää ajateltavaa, niin vaihda työpaikkaa, ala opiskella, tee uusi aloite, aloita uusia harrastuksia tai kokeile vaikka vapaaehtoistyötä. Ymmärrän, ettei ole helppoa ajatella jotakin muuta, mutta kannattaa yrittää antaa siihen itselleen mahdollisuus.



Miltä kuulostaa, saitko vinkkejä tilanteeseesi? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä? Tällaiset jutut askarruttavat hyvin monia.


Mukavaa uuden viikon alkua!


- Karla Nieminen



Me is so very fabulous. Kuva: hotblack



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Ihan superpaljon kiitoksia ihanasta viestistäsi - siitä oli todellakin apua!

Nyt häpeä on alkanut jo hellittää, mutta reilun viikon (hui kauhia!) sen kanssa kamppailin. Olin jo luullut unohtaneeni koko asian, kun en heti sen jälkeen sitä sen kummemmin miettinyt saati häpeillyt. Tulikin aivan puun takaa tällainen ''takauma'', ja sitten se häpeä vaan oli ja pysyi. Olin tästä tunteesta niin järkyttynyt ja vihainen itselleni, että yritin järjellä selittää tunnettani ja keksiä keinoja siitä eroon pääsyyn. Lopulta, kun olin lukenut viestisi ja jutellut asiasta parin kaverin kanssa, ns. hyväksynyt tunteeni niin rasittava kuin se olikin, häpeä alkoi hitaasti mutta varmasti unohtua ja nyt voin sanoa olevani jo aika selvillä vesillä. Jee!

Olen muuten näistä pakeista rohkaistuneena tehnyt aloitteen useammankin kerran. Se on ollut joka kerta jännittävää, vähän pelottavaa ja samalla kuitenkin hauskaa. Ja mikä parasta: olen saanut uusia kavereita ja rohkeutta tehdä aloitteita myös jatkossa, mahtavaa!

Hyvää viikkoa ja kaunista kevättä!


Terveisin ja kiitollisena hymyillen,


Nainen, 23




Ratata tatata taa! It's 2015! Kuva: earl53





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

29. joulukuuta 2014

Case: 24/7 someviestittely ahdistaa


Kysymys:



Hei Karla,

Kiitos erittäin kiinnostavasta blogistasi, jonka sisällön ahmin sen löydettyäni muutamassa päivässä! 


Itseäni mietityttää usein kuinka selittää ystävilleen ja tuttavilleen nykypäivän mittapuulla harvalukuista yhteydenpitoa. Tuntuu, että nykyään koko ajan pitäisi olla avoin kaikille, sillä kuka tahansa saattaa ottaa yhteyttä milloin tahansa ties mitä kanavaa pitkin. Minulla on viha-rakkaussuhde someen. Arvostan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoiteltavissa ja tietää uutisia tunnin tarkkuudella - minulla ei ole tapana näppäillä puhelinta joka hetki.



How about... NO. Kuva: pippalou


Usein jos saan jonkin viestin, en edes uskalla avata sitä, sillä jännitän sen mukanaan tuomia mahdollisia toimenpiteitä. Ja toki vastaus yhteydenottoon pitäisi kirjoittaa samantien, tai on suuri vaara, että se unohtuu. Ja sekös vasta on kurjaa ja kiusallistakin. On nolo tilanne, kun vastaus on jäänyt jopa monen kuukauden ajan kirjoittamatta tuttavalle. Sitä kun ei haluaisi antaa sitä valheellista kuvaa toiselle, etteivät toisen tekemiset kiinnosta. Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin. 

Pidän älyttömästi muista ihmisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä heidän kanssaan, mutten halua nakottaa tietokoneella tilittämässä kuulumisiani. En halua vaikuttaa ylimieliseltä tai erakolta, joten Karla, voitko antaa minulle avaimia pulmaani?

Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon? Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen? Miten selittää tutuilleen tämä ystävällisesti? 

 
Olen myös työssä, jossa sosiaalinen media on tärkeä työkalu ja täten koko ajan läsnä. Yrityksessä arvostetaan lähes välitöntä reagointia somen kautta tulleisiin kysymyksiin. Onko sinulla vinkkiä, miten tehostaa ajankäyttöä silloin, kun on oltava jatkuvassa valmiustilassa somen suhteen, muttei halua tulla jatkuvasti sen keskeyttämäksi?


Tuntuu, että tämä kaiken digitalisoituminen orjuuttaa olemaan tavoitettavissa 24/7. En halua digiajan kirjekavereita, haluan tavata ihmisiä! 


Kiitos ajastasi jo etukäteen ja aurinkoista tulevaa kevättä!

Ystävällisin terveisin, Uusi innokas lukijasi L

PS. Jos teet digi-ihmissuhdetaidoista blogauksen, saat ehdottomasti käyttää tätä kysymystä avauksessa, mikäli koet sen mielekkäänä!




Businesslook vai metsurilook - valintojen valinta. Kuva: typexnick


 

Vastaus:

 

Hei L,
 

Täältä tulee blogauksen täydeltä vastausta. :)

On hyvä, että ottaa myös itselleen aikaa, eikä ole koko ajan hengailemassa sosiaalisessa mediassa (=some). On hyvä taito osata johtaa itseään ja ajankäyttöään sen verran, että ei stressaa, että aina heti pitäisi vastata muiden pyyntöihin.

Somessa oleminen ei onneksi tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa tai että edes kävisi some-sivuilla joka päivä. Tässäkään asiassa ei tarvitse valita kumpaakaan ääripäätä (koko ajan somessa tai ei ollenkaan somessa) vaan voi valita itselleen sopivan sekoituksen. Vaikkapa facebook-viestejä voi käydä lukemassa parin päivän välein. Puhelimesta voi halutessaan laittaa someviesteistä hälytykset pois päältä, ja katsoa viestit sitten vain sillon kuin haluaa. 



Sinun tilanteeseesi annan lyhyesti seuraavat vinkit:
  • Käytä somea säännöllisesti tiettyinä aikoina
  • Laske rimaasi vastausviestien laadulle
  • Kun saat viestin: vastaa, laita kalenteriin tai älä lue vielä
  • Kirjoita lyhyemmin ja kysele vähemmän
  • Ehdota tapaamisia livenä tai soita ihmisille
  • Mahdollista someton aika netin ja somehälytyksien katkaisemisella
  • Muista, että pitkällä aikavälillä some säästää aikaa!


Pidemmin:

Tilanteesi ydin ei nähdäkseni ole yhteydenpidon vaiva tai yleisyys, vaan se, että olet todella itsekriittinen ja vaativa itseäsi kohtaan yhteydenpidon laadussa (viestien kirjoituksessa). Ehkä koet, että ihmiset odottavat sinun pitävän huolellisemmin yhteyttä, kun he todella odottavat sitä. Ei ihmisiä yleensä haittaa, jos viesti tulee jonkin verran myöhemmin tai jos se ei ole kovin huolellisesti kirjoitettu. Yhteydenpidossa määrä on usein tärkeämpää kuin laatu.

Minua todella paljon hyödyttänyt vinkki: Laske laatuvaatimuksia yhteydenpidon suhteen ja nosta sen määrää. Itsekin ennen suunnittelin tarkkaan viestejä, joka viivytti niihin vastaamista ja vei turhaa energiaa (kuten kuvailet). Ei se yhteydenpito tai ihmissuhteet ylipäätänsä ole niin tarkkaa hommaa. Parempi yleensä sekä lähettäjälle että vastaanottajalle, että vastaa nopeasti jotain lyhyesti sinne päin eikä jää pitkäksi aikaa hiomaan vastausta. Nämä kaksi päämäärää (kommunikaation laatuvaatimusten alentaminen ja määrän kasvattaminen) myös tukevat toisiaan: kun viestejä ei mieti niin paljon, niitä on helpompi lähettää enemmän, ja kun viestejä lähettää enemmän siihen tottuu eikä mieti enää niiden sisältöä niin paljon. Lisäksi luotettavuus viesteihin vastaamisessa kasvaa paljon, mikä on kaikille osapuolille kivaa, jee.


Se, kun luettu viesti leväperäisesti unohtuu, on kaikille osapuolille ärsyttävää.

Jos et halua joskus vastata heti viestiin, niin sitten voit laittaa siitä vaikka muistutuksen tai kalenterimerkinnän (teen tätäkin koko ajan jonkin verran). Tosin suosittelen yleensä vastaamaan heti viestin luettuasi: tosiaan vaikka vaan lyhyesti ja nopeasti. Se on usein ehdottomasti tehokkain ja vaivattomin tapa. Tämä toimii myös: Jos et ehdi vastata jossakin tilanteessa, niin älä vielä silloin lue viestiä, ja kun tulee rauhallisempi hetki niin lue ja vastaa nopeasti. Viestejä voi useimmissa viestimissä myös merkitä takaisin lukemattomiksi vaikka ne olisikin jo lukenut. Voit siis tiukassa paikassa merkitä viestin takaisin lukemattomaksi ja vastata myöhemmin.

 


Call me maybe? Kuva: typexnick



Kysyt: "Kuinka siis pelastautua tilanteissa, joissa vastaus on auttamattomasti myöhässä? Vai pitäisikö luoda päivittäiset rutiinit yhteydenpitoon?"

Todellakin, kuten itse sanoit, jos et vastaa jonkun viestiin parin päivän tai viikon kuluessa, niin he ajattelevat, että et halua vastata heille ja tämä vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteeseenne. Ja voit myös vaikuttaa ylimieliseltä/erakolta. Tämä on luonnollinen tapa ajatella asiasta, eikä tässä selittelyt toiselle auta paljoa. On parempi kuitenkin vastata myöhään (vaikka 2 viikkoa jälkeenpäin) kuin ei milloinkaan. Voit sanoa silloin esim. "Kiva kun laitoit viestiä. Oli tosi kiire töiden/opiskelujen kanssa." ja sitten selittää asiasi/vastauksesi.

Sen sijaan, että miettisit, miten voit selitellä vastaamattomuuttasi toisille, on tosiaan parempi miettia tapoja, miten voit kehittää omaa toimintaasi. Ihan päivittäin ei välttämättä tarvitse olla ihmisiin yhteydessä (paitsi nyt ihan lähimmät ihmiset joita näkeekin päivittäin), mutta ainakin viikottaiset rutiinit yhteydenpitoon ja viesteihin vastaamiseen on hyvä kehittää. Kun tietää, miten organisoi viesteihin vastaamisen, niin se vähentää stressiä, kun asiaa ei tarvitse enää miettiä. Helpoin tapa organisoida asia: vastata vaan nopeasti jotain (ei hioa vastausta tai kirjoittaa pitkästi).

Sanot myös, että "Ongelma on se, että kun omasta mielestäni suuritöinen vastaus on kirjoitettu, on jotenkin lamaannuttavaa, kun toinen voi vastata jo samana iltana ja taas to-do -listalla on suuritöinen vastaaminen tälle takaisin."

Tuossa on tuo sana "suuritöinen", joka kertoo, että laitat tosiaan (liian) paljon energiaa vastaamiseen. Harjoittele siis vastaamaan lyhyesti ja ihan vaan mitä ensin mieleen tulee. Kaikkea ei tarvitse kertoa, ja sanamuodoilla ei ole niin väliä. Yksittäisen viestin hiominen on pikkupikkupikku osa tätä elämää eikä siihen kannata hirveästi panostaa aikaa tai energiaa. Kokonaisuus (mm. yhteydenpidon määrä) ratkaisee. Soitto on myöskin hyvin nopea tapa hoitaa homma ja se selvittää yleensä kaiken tarvittavan viestejä selkeämmin.

Kysyt: "Entä jos oma halu on huomattavasti harvempi yhteydenpito, kuin vastapuolen?"

Jos vastaat suht lyhyesti, niin olet kohtelias, mutta annat samalla viestin, että et jaksa pitää paljoa yhteyttä. Myös jos kysyt paljon, se tulkitaan usein haluksi pitää aktiivisesti yhteyttä. Kannattaa siis välttää runsasta kysymistä ja pitkiä usean kappaleen viestejä, jos et halua paljon aktiivista yhteydenpitoa johonkin suuntaan.


Voit joskus sanoa vastapuolelle, että sinulla on juuri menoa/tekemistä, tai että kerrot/kysyt asiasta lisää, kun näätte seuraavan kerran livenä (jos et jaksa netissä keskustella). Ehdota rohkeasti tapaamisia niille ihmisille, jotka sinulle paljon viestittelevät ja joista pidät, niin he tietävät, että haluat kuitenkin olla tekemisissä heidän kanssaan, vaikka et päivittäin viestittelekään.

Erityisesti töihin: On olemassa ohjelmia, jotka laittavat somekanavat kiinni aina tietyn pituiseksi ajaksi, esim. 30 min tai 60 min. Niiden idea on aina antaa juurikin keskeytymätön työhetki kaiken sometuksen keskelle. En osaa suositella mitään tiettyä ohjelmaa, mutta varmaankin googlaamalla löytyy tai sitten vain netti pois päältä kirjoitustöiden ajaksi. Itse olen laittanut pois päältä kaikki hälytykset koneen sekä puhelimen sähköpostista, facebookista, Tinderistä (köh), Skypestä ym. ja katson ne sitten tietyin väliajoin. 

Someen liittyen puhutaan liikaa siitä, kuinka se vie aikaa. Oikein käytettynä ja ehkä väärinkäytettynäkin some säästää aivan järkyttävästi aikaa. Useaan ihmiseen on helppoa pitää yhteyttä, uusia mahdollisuuksia löytyy koko ajan ja haluamansa tiedot on nopeaa kysyä tuttavapiiristä. Embrace the chaos!


 
Let's get down to it. Kuva: typexnick



Vastaus vastaukseen:

 

Hei Karla,

Kiitos ajatuksella tehdystä ja asiarikkaasta vastauksestasi. Mielestäni on upeaa, että vielä palasit minulle asiaan, joten kiitos myös siitä! 

Olen kiinnostunut henkisestä hyvinvoinnista. Somepaasto tai somen niskaotteen kyseenalaistaminen on ollut usein mielessäni. Tästä syystä jatkan vielä rajojeni piirtämistä sen suhteen, mikä tuntuu hyvältä määrältä someilua missäkin aikaikkunassa.

Olen koettanut rakentaa rutiineja ja pieniä vastauspysäkkejä viikon varrelle, jolloin käyn kaikki vastausta odottavat viestit ja eri kanavat läpi ja reagoin niihin. Olen ajatellut soveltaa työtilanteeseenikin ehdottamaasi systematiaa ja tarkastaa tilanteen tietyin väliajoin säännöllisesti - ja kuten sanoit, kun itselläni on aikaa myös vastata viestiin.  
 
Vinkkisi, jossa esität pitkän tekstin viestittävän vastapuolelle halua kirjoitella enemmänkin netissä on totta - siihen minun on varmasti syytä tarkoituksella kiinnittää enemmän huomiota ja niukentaa kirjoittamani tekstin määrää.



Odotan innolla uusia postauksiasi, Karla! Toimintaasi seuranneena teet hienoa työtä palvelevana asiantuntijana. Toiminnastasi välittyy ihanasti se, että olet todella kiinnostunut sanomastasi. Jee! Jatka samaan malliin!


- L





Kuva: Linnea Hällström
P.S. Kevään 2015 luentoilmoittautuminen Espoon ihmissuhdetaitoluennoille on auki. 

Tule kuuntelemaan vinkkejä livenä ja kysymään lisää juuri omaan tilanteeseesi. 
Palaute ja fiilis luennoilla on ollut erittäin jees. Aiheita löytyy laidasta laitaan:


https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=ihmissuhdetaidot





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

22. joulukuuta 2014

Case: "Joo, palataan" = ei?



Kysymys:



Moi Karla! 

Haluaisin tutustua puolituttuihin kavereihini paremmin, mutta se ei näytä sujuvan kovin mutkattomasti. 

Esimerkki: Tapasin eilen vanhan työkaverin ja juttelimme hetken. Sen jälkeen laitoin facebookissa follow up -viestin, jossa ehdotin lounasta (liikoja painostamatta). Hän sanoi, että "joo mennään ihmeessä, palataan asiaan". Viestin laittaminen oli aika iso kynnys minulle, koska yleensäkään emme tunne kovin hyvin ja koko viestin laitto tuntui tungettelevalta ja kiusalliselta. Kaikilla on omat kiireensä yms. 



"Ja tässä näemme onnistuneiden follow uppieni määrän..." Kuva: mconnors


Olen edelleen epävarma, koska hän ei tehnyt itse mitään edistääkseen asiaa esim. kysymällä tarkempaa ajankohtaa, vaan jätti kaiken suunnittelun ja eteenpäinviemisen minun harteilleni. Veikkaan, että jos häntä oikeasti kiinnostaisi mennä lounaalle, hän olisi vastausviestissään kysellyt tarkemmin, milloin minulle kävisi jne. Niin ainakin itse aina teen, kun joku pyytää ulos: yleensä olen innokkaasti viemässä asiaa eteenpäin. Mutta tuntuu, että taas minun pitäisi tehdä kaikki työ tutustumisen eteen. 

Mistä tietää haluaako joku oikeasti tavata vai oliko tuo vain kohtelias vastaus "katsellaan"-tyyppisesti, jolloin tapaamista ei luultavasti koskaan tulekaan? 

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

 



Vastaus:


Moi, ja iso kiitos hyvästä kysymyksestä!

Kiva, että haluat tutustua puolituttuihin paremmin. Siitä seuraa usein hauskaa ja kaikille hyödyllisiä yhteistyötilanteita, kunhan on valmis olemaan aktiivinen.

 


"Siinä se on! Tuo on sopiva lounasaika!" Kuva: mconnors



Tässä mieleeni tulleita vinkkejä: 


- Ole rohkeasti aktiivinen, äläkä murehdi siitä kuka on suhteen aktiivisempi osapuoli. On tärkeää, että molemmat tekevät jotain kaveruuden eteen, mutta ei sen muuten ole niin väliä. Olet ehkä aktiivisempi tutustumisessa kuin toinen osapuoli, ja entäs sitten? Eikö päämääränä ole tutustua ja pitää hauskaa eikä kilpailla siinä kumpi on aktiivisempi tai epäaktiivisempi? Tuo tuttusihan vastasi viestiisi, ja vielä reilun myönteisesti. On hänkin siis aktiivinen, vaikka ei ehdottanutkaan aikaa. Reilusti aktiivisena tyyppinä saat paljon hyvää vapaa-ajalla, töissä, harrastuksissa ja missä vain. You can do it!


- Kaikki follow up:t eivät tosiaan onnistu ja johda tutustumiseen. Ihmiset ovat kiireisiä, osalla on jo tosi paljon kavereita, ihmiset unohtelevat, meillä on eri persoonallisuuksia, aina ei vaan syystä x tutustuminen onnistu... Tämä on luonnollista, ja tästä syystä kannattaa pyrkiä tutustumaan hyvin moneen tyyppiin, kun haluaa uusia ihmisiä elämäänsä. 

Yleinen virhetilanne on seuraava: Maija haluaa uusia ystäviä, ja hän päättää yrittää tutustua Tiinaan ja Kalleen paremmin. Sitten Tiina ja Kalle eivät jostain syystä ehdi/tajua tutustua häneen paremmin. Maija masentuu ja vannoo, että ei enää koskaan yritä tutustua keneenkään. Toisin kuin Maija, yritä viritellä tutustumista hyvin moneen suuntaan: lähettele paljon juuri follow up -viestejä, kysy kuulumisia, aloita keskusteluja, käy tapahtumissa... Torjunnat ja epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja niitä tulee aina. Verkot siis laajoille vesille. ;) Määrä tuo laatua.

 

- Anna tutustumiseen aikaa. Usein ihmiset, joilla on jo paljon tuttuja, tutustuvat helposti uusiin ihmisiin, koska he eivät kiirehdi tutustumisen kanssa. Tällaisessa rennossa meiningissä on kiva tutustua, pikkuhiljaa. Kaikki pieni yhteydenpito kasvattaa ihmisten tuntemista, vaikka se olisi vain pientä kuulumisten vaihtelua silloin tällöin harvakseltaan. Yksinäiset tai muuten lisää tuttuja haluavat ihmiset joskus sössivät homman pelottavalla nopeudella.

Nyt, kun sinulla on työkaveriltasi positiivinen vastaus, niin on normaalia odottaa vaikka kuukausi tai parikin ja ehdottaa vasta sitten sopivia lounasaikoja. Tai jos törmäätte sattumalta uudelleen lähiaikoina, niin ehdota silloin paria konkreettista aikaa. Tuo on mukavan rento tahti tutustumiseen, ja silloin teillä on myös enemmän uusia kuulumisia vaihdettavaksi. Joskus joku saattaa heti haluta ryhtyä uuden ihmisen parhaaksi kaveriksi, nähdä heti monta kertaa viikossa ym., mutta usein tähän menee reilusti enemmän aikaa.

Esimerkiksi tutustuminen voi onnistuneessa tilanteessa mennä vaikka näin: törmäät mukavaan tyyppiin jossain tapahtumassa. Laitat follow up-viestin ja lisäät hänet facebookissa tai LinkedInissä. Parin kuukauden päästä vaihdatte vähän kuulumisia netissä. Siitä parin kuukauden päästä törmäätte taas jossain tapahtumassa ja keskustelette pidemmin. Tykkäät joskus hänen facebook-päivityksestään. Jossain vaiheessa kutsut hänet käymään synttäreillesi tai toimistonne avajaisiin. Käytte yhdessä salilla tai lounaalla siitä parin viikon päästä. Tästä parin kuukauden päästä ryhdytte lenkkikavereiksi, ja tutustuttekin sitten paremmin.

 

"Meidän jengissä on sitten tällanen yks leikki." Kuva: mconnors


 - Tärkeää on olettaa onnistuminen, ja välttää jatkuvaa epäonnistumisen manaamista. Toimi siis tutustumisessa kuten toimisit, jos tietäisit varmasti, että tutustuminen tulee onnistumaan. Nään jatkuvasti, että tutustumistaidoissa hieman heikommat sanovat päin naamaa (!!!) uusille tuttavilleen asioita kuten "Nähdään, tai no, katotaan nähdäänkö, ainahan nää jää tähän..." tai "Joo mennään lounaalle. Vaikka taitaa tää olla vaan puhetta..." tai "Oli tosi kiva tavata, vaikka tuskin haluut enää uudelleen tavata..." Tällainen negatiivinen manaus on hyvin luotaantyöntävää ja siitä tulee itseään toteuttava mantra. 

Iso osa tutustumisista ja follow upeista ei johda mihinkään, mutta sitä ei voi etukäteen ennustaa mikä osa. Sano siis "Oli kiva tavata ja nähdään taas", ja joskus sitten näette ja joskus ette.


- Tuosta kuvailemastasi kohtaamisesta: Oikein hyvältä kuulostaa, työkaverisihan ei kieltäytynyt, vaan vastasi hyvin myönteisesti! Tilanteet kannattaa tulkita positiivisesti, jos jotakin tulkinnan varaa on, niin et ainakaan itse sabotoi omia tutustumismahdollisuuksiasi. Jos työkaverisi vaikuttaa kiireiseltä, niin älä tosiaan heti ehdota päivää, vaan laita vastausviestinä hänen viestiinsä lounaskutsu vaikka parin viikon tai parin kuukauden päästä. Siitä voi tulla erittäin kiva lounas, tai sitten ei. You never know.



Elämää ei voi ennustaa, mutta kannattaa tarttua mahdollisuuksiin ja kokeilla.

Kuulostaako sinulle hyödyllisiltä vinkeiltä? Tai tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

 

Erinomaista joulua, joulupäivää ja tapaninpäivää! :) Ho ho ho!




P.S. Huhtikuun 2015 ihmissuhdetaitokurssien ilmoittautuminen on auki:
http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7



P.P.S. Kerron Jäänmurtajien taustasta ja yrittäjyydestä tässä Ammattinetin artikkelissa tämän vuoden alkupuolelta

Minulta saa kysyä yrittäjyydestäkin, jos siinä jokin askarruttaa. Olen 2014 ja 2015 mukana myös Helsingin nuorten (alle 40-v.) yrittäjien hallituksessa.









Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

9. syyskuuta 2014

Case: Mitä sanoa puolisolle ja lapsille?


Kysymys:


Minua kiinnostaisi kehittää vuorovaikutustaitojani ensisijaisesti kotona,  jossa minulla on puoliso ja lapsia leikki-ikäisestä teiniin. En osaa keskustella edes  heidän kanssaan syvällisemmin. 

Esimerkiksi pitkä automatka tai lyhyempi kauppareissu olisi mainio tilaisuus ajatustenvaihtoon miehen tai lasten kanssa, mutta olen  kuin lukossa. Osaan kyllä kysyä "mitä kuuluu" ja myös kuunnella. Kuitenkin, jos toinen ei heti lähde mukaan keskusteluun, niin en osaa jatkaa. Samat ongelmat vaivaavat myös kylässä käydessä.

Terveisin M 

 

Kuvan perhe ei liity tapaukseen. Paitsi koira. Kuva: David Amsler



Vastaus:

Kiitos mielenkiintoisesta viestistä.

Hienoa, että haluat kehittää keskustelutaitojasi kotona. Keskustelusta esimerkiksi juuri kauppamatkojen aikana voi olla paljon hyötyä ja hauskaa lapsillesi sekä muille läheisillesi.



Vinkit lyhyesti:
  • Ole rohkeasti "turhanpäivänen"
  • Kysy runsaasti kysymyksiä
  • Ole kiinnostunut toisesta
  • Vastaa parilla lauseella kysymyksiin
  • Ole sitkeä ja sitten toista

 
Pidemmin:
 

Ensiksi, ei kannata liikaa pelätä, että keskustelu ei ole tarpeeksi syvällistä. On hyvin yleistä, että ihmiset miettivät, että heti pitäisi sanoa jotakin älykästä, hauskaa tai syvällistä. Todellisuudessa syvällisempään ja tosi mielenkiintoiseen keskusteluun pääsee usein erittäin "turhanpäiväisen" ja yksinkertaisen rupattelun kautta. Yritä siis lisätä sitä, niin pääsette useammin myös syvällisiin
keskusteluihin. Hyvä tapa on esimerkiksi kommentoida positiivisesti ympäristöä ja muiden ihmisten toimintaa.


Tärkeitä juttuja kuvaamissasi tilanteissa ovat keskustelun aloituksien ja kysymyksien automaattinen keksiminen. Voit tehdä ihan itseksesi harjoitusta, jossa mietit jonkun tilanteen ja sitten siihen 10 sopivaa keskustelun avausta sekä jonkun aiheen (työ/harrastus/tapahtuma) ja sitten siihen 30 kysymystä. Näissä kehittyy aikaa myöten, ja sitten keskustelun eteenpäin vieminen helpottuu huomattavasti. 

Katso vinkiksi seuraavat kirjoitukset keskustelun aloituksesta ja kysymyksistä:

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avausrepla.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/12/kysy-hiljainen-hetki-hiljaisille.html 



The black dog stare, mode: intense. Kuva: Tim Wilson


Seuraava vinkki on kiinnostuminen toisesta, todella paljon. Älä siis välitä, vaikka puheenaiheet pyörisivät paljon vain toisen henkilön kiinnostuksen kohteissa (hänen työnsä, harrastuksensa, tapahtumansa, koulupäivänsä, harrastuksensa, kirjansa tai lempimusiikkinsa). Jatka keskustelua aiheista, jotka hän tuo esille. Kysy niistä lisää yksityiskohtia (toisen mielestä nämä kysymykset ovat tosi oleellisia). Ei haittaa, vaikka et tietäisi aiheesta mitään. Kuitenkin voi keksiä siitä kysymyksiä, ja oppia lisää.

Voit myös kysyä ajankohtaisiin asioihin tai omiin mietteisiisi toisen mielipidettä. Tämä tuntuu niin lapsesta kuin aikuisestakin tosi hienolta, kun hänen mielipiteellänsä on väliä ja siitä ollaan kiinnostuneita. Esim. uutiset, ostokset, elokuvat jne. Tuossa on myös hyvä tilanne tuoda omia asioita esiin. Tämä viestittää avoimuutta ja antaa keskusteluun lisää puheenaiheita, joista myös toinen voi kysyä sinulta. Kun toinen kysyy sinulta jotain, niin on hyvä vastata muutamalla lauseella yhden sanan sijaan. Näin sinusta tulee avoin ja keskusteluun rohkaiseva vaikutelma.



"70's, toes and rabbits in holes, these are a few of my favorite things..."
Kuva: Jaap Joris


Timanttia on myöskin sitkeys. Niin kylässä kuin kotonakin on tärkeää aloittaa keskustelua ensin monta kertaa. Vie sitä aluksi itse eteenpäin, vaikka toinen ei tuntuisikaan lähtevän mukaan. Lisäksi tärkeää on näyttää ja kuulostaa innostuneelta keskustelusta (ei tarvitse olla mikään kofeiiniorava, mutta jonkinlaista innostusta on hyvä kuulua ja näkyä). 


Yleensä parin minuutin jälkeen toinen rentoutuu ja lähtee mukaan runsassanaisemmin. Moni aluksi ujostelee tai on muuten varautunut, mutta haluaa kyllä oikeasti keskustella. Myöskin, jos olet aiemmin ollut hiljainen, niin aluksi perheesi ja tuttavasi saattavat ihmetellä keskustelun aloituksiasi. Älä välitä tästä, sillä he kyllä tottuvat ajanmyötä uuteen keskustelevampaan sinuun, ja nauttivat tuloksista.

 

Kaikki keskustelut eivät millään voi aina onnistua, ja kaikki ihmiset eivät aina jaksa ryhtyä keskustelemaan. Tämä kannattaa hyväksyä, ja olla itselleen ymmärtäväinen. Kukaan ei onnistu aina, ja sellaista se elämä vaan on. Yrittämällä kuitenkin joskus onnistuu, ja voi kokea kaikelaisia ihania tilanteita ja keskusteluja. :) 

Harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina, isäni sanoo.


Oliko näistä apua? Tuleeko mieleen lisäkysymyksiä? Voinko julkaista tämän?

Erinomaista viikon alkua! 


Karla



Kysyjän vastaus vastaukseen:

Kiitos paljon viestistäsi. Siinähän oli todella paljon mielenkiintoisia ja kokeilemisen arvoisia ajatuksia. Ajattelin, että sinulta varmaan löytyy jo jostain valmiita kirjoituksia aiheeseen liittyen. Ilman muuta saat käyttää "ongelmaani" esimerkkinä blogissa. :)
 

Ajattelen, että minun olisi varmaan hyvä opetella kertomaan avoimesti myös omia kuulumisia, niin toinenkin rentoutuu ja lähtee mukaan. Paljon olisi siis opittavaa. Mutta tästä se lähtee! Pidä peukkuja! :) 

- M



P.S. Ilmoittautuminen kursseille on avattu!

Syksyn ihmissuhdetaitokurssit painottuvat entistäkin enemmän käytäntöön. 

Aiheina ovat mm. ensivaikutelma, itsevarmuus, eleet, keskustelun avaus, keskustelutaidot, ystävystyminen ja flirttailu. Kurssilla saat pääset keskustelemaan useista mielenkiintoisista aiheista pienryhmässä ja kokeilemaan opittua käytännössä. 

Palaute aiemmista 21:stä kurssista on ollut huippuhyvää. Get on board, join the fun:


http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7



P.P.S. Myös syksyn luennoilleni Espoon työväenopistossa on ilmoittautuminen auki. Viidestä luennosta neljä on jo täynnä. Kiitos! Mukaan mahtuu vielä ainakin ryhmätilanteita, juhlimista ja juhlien järjestämistä käsittelevään luentoon. Jonoonkin voi ilmoittautua.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: 
https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=ihmissuhdetaidot/ 

Tervetuloa oppimaan, kysymään ja pitämään hauskaa!

 


Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

30. kesäkuuta 2014

Dear pelimies, osa 4/4: Heikkoudella voittoon, ca-ching!


PUA eli pick up artist -materiaali opettaa naisten iskemistä. Tämä on neljäs osa havaitsemiani pelimiesten yleisiä väärinkäsityksiä käsittelevässä kirjoitussarjassa. Sarjasta on aiemmin ilmestynyt kolme osaa. Suosittelen lukemaan myös Yleiset kysymykset & palautteet vastauksineen.

Mielestäni sosiaalisia taitoja opettava PUA-kirjallisuus on hieno juttu. Siitä voivat sekä miehet että naiset oppia paljon esimerkiksi pariutumisesta, kaverien kanssa toimimisesta ja työelämässä verkostoitumisesta. Toivon, että näistä kirjoituksista on hyötyä niin asiaan enemmän perehtyneille kuin kaikille muillekin.
 

Pointti lukijoille, joiden ihmissuhteet sujuvat: Ihmissuhteista ja/tai seksistä voi joskus muodostua ihan järjettömät paineet ja paha olo, niin miehille kuin naisillekin (Lehtiartikkeli: Neitsyydestä kehittyi rap-artistille hiljalleen jättimäinen ongelma - "Olisin voinut olla seuraava kouluampuja"). Toisaalta noissa tilanteissa on hyvä ymmärtää, ettei kukaan aina onnistu, ja toisaalta oppia taidot oman tilanteensa muuttamiseen. 

Jos nämä asiat ovat sinulle helppoja, niin tiedosta, että kaikille ne eivät ole. Kommentit tyyliin "Miten joku jaksaa miettiä tommosta. Ottais vaan rennosti ja käyttäis kättään & päätänsä." eivät auta vaikeassa tilanteessa. Sitä paitsi, usein kaikilta löytyy se jokin kehityksen kohde omassa elämässä. Kenenkään ihmissuhdetaidot eivät voi olla liian hyvät. Muidenkin ihmisten haasteiden ymmärtäminen on erittäin hieno ja hyödyllinen asia.
 


Sitten pelimiesten väärinkäsitykset, osa finaali:  


Väärinkäsitys 7: Pitää voittaa, ja oma itsetunto nousee muita lyttäämällä

The boss. Kuva: svenjajan
Busineksessa on usein hyvä olla paras jollakin mittarilla: Paras yritys saa helpommin asiakkaita, paras yritys saa eniten rahaa (melko objektiivinen mittari) ja parasta yritystä muut businessmiehet ihailevat. Pelimiehet siirtävät tämän mallin helposti ihmissuhteisiin: Kumppanin tulee olla muihin verrattuna paras, sosiaalisen elämän ihailtavaa ja oman persoonan joillakin mittareilla mitattuina paras (hauskimmat vitsit, täydellisin kroppa). Busineksessa diili joko tulee tai ei ja yritykset tai ihmiset on helppoa laittaa jonoon vaikka tekemänsä rahan perusteella. Samaan tapaan saatetaan ajatella, että ihmissuhde joko onnistuu tai ei ja se on muihin verrattavissa.

Ihmissuhteissa ihmisillä on kuitenkin valtavasti erilaisia mieltymyksiä, jolloin ulkoiseen mielipiteeseen luottamisesta ei usein saa paljoa. Vaikka kuinka kaikki olisi muiden mielestä hienoa, niin ei se ole välttämättä sinusta kivaa. Ja oletettavasti jollain muulla on kuitenkin muiden mielestä ihan vähän paremmin. Onneksi sillä ei oikeasti ole väliä. Ihmissuhteesi eivät ole muiden ihmisten mitattavissa esim. rahassa, vaan sinun henkilökohtainen juttusi. Et ole luuseri tai voittaja. Ihmissuhteesi ovat omanlaisesi. 

Ei ole mitään objektiivista mittaria ihmissuhteiden arvottamiseen.

Tähän väärinkäsitykseen  liittyy olennaisesti oman itsetunnon nostaminen muita lyttäämällä: Jos ajatellaan, että ihmissuhteiden laatu riippuu muihin vertailusta, niin sitten oma ihmissuhteiden laatuni ja itsetuntoni varmana nousevat muita lyttäämällä, eiks niin? Näin yllättävän moni tuntuu ajattelevan, niin mies kuin nainenkin. Itsevarmuus tai seuran laatu ei ole sama kuin ilkeys.

Väärinkäsityksen perusteella myös kostetaan menneisyyden traumoja:

"Koska se pissis yläasteella sanoi minua rillipäänörtiksi, saan nyt nälviä ja alistaa naisia mieleni mukaan! Siitäs saatte, koska olen parempi! Ja voittaja!" tai "Koska se jalkapalloilija lukiossa vei kaikki naiset, niin nyt saan nälviä sellaisille baarissa ja kyykyttää muutenkin kaikin keinoin mielestäni elostelevia miehiä! Siitäs saatte pullistelijat, koska olen parempi kuin te!" 

Jopa omaa seurustelukumppania saatetaan härnätä sillä perusteella, että sen ajatellaan tekevän itsestä vähän parempi tyyppi. Tällainen ei yleensä ole millään lailla hyödyllistä toimintaa kenellekään osapuolelle. Se, että laitat toisen ihmisen noloon tai epämukavaan tilanteeseen, ei tee sinusta millään lailla hienompaa ihmistä, vaan päinvastoin. 

Ihmissuhteissa ei voi eikä tarvitse kilpailla muiden kanssa. Oma itsetuntosi ei nouse muita lyttäämällä, vaan esimerkiksi tottumalla torjuntoihin.

Jopa itsekkäiden mulkvistien kuningas, Mötley Crüe -basisti Nikki Sixx, on tajunnut tämän: "Sinun täytyy luopua siitä, mitä sinulla on, jotta saat pitää sen. Pitääkseni kiinni onnestani minun on annettava pois niin paljon kuin pystyn. Se toimii. Uskomatonta. Äijä, joka lähinnä kulutti, otti muilta ja yritti parhaansa mukaan piinata ihmisiä, käyttää tätä mantranaan. Uskomatonta."



Väärinkäsitys 8: Onnellinen, vahva ja hyvä tyyppi ei ole koskaan heikko

Usein pelimiesmateriaalissa kivasti korostetaan torjuntojen välttämättömyyttä ja totutellaan torjuntoihin, mikä on upea asia. Kuitenkin monet genren opetuslapset kehittelevat silti loputtomasti kuvioita, joissa kaikki vastuu aloitteellisuudesta laitetaan toiselle, jottei vain itse tulisi torjutuksi. 

Esimerkiksi sen sijaan, että ehdottaisi suudelmaa tai vain suutelisi toista, voidaan tokaista jotain tyyliin "Pidän muuten suutelemisesta" ja sitten joko vastataan toisen ehdotukseen suutelusta tai jos toinen ei ole halukas suutelemaan, niin voidaan yrittää seivata oma takapuoli nälväisemällä jotain tyyliin "No mut sua en kyllä ajatellu suudella." Suosittelen ottamaan tavoitteeksi onnellisuuden, ei tilanteen herruuden tai voittamattoman kuoren, koska sellaista et tule koskaan saavuttamaan. Eikä sellainen ole kivaa. Sitä saa mitä tilaa. Metsä vastaa kuten sinne huudetaan ja niin edelleen. Haavoittuvuus mahdollistaa upeita asioita.

Uskon, että kukaan ei ole täydellinen eikä ihminen ole onnellinen maailmansa erakkona yksinvaltiaana. Auttamisen ilo on suurimpia iloja, ja hyvissä ihmissuhteissa ollaan tasa-arvoisia, välillä heikkoja eikä koko ajan tilanteen herroja tai muiden yläpuolella. Ihmissuhteen tasa-arvoisuuden mukana tulee aina mahdollisuus tulla torjutuksi. Se on pelottavaa ja se kannattaa vain hyväksyä. Ihminen tarvitsee aina jonkin verran muiden hyväksyntää, eikä tästä heikkoudesta voi tai tule päästä.

Välinpitämättömyys esim. treffikutsun lopputuloksesta on jossain määrin tosi hyvä juttu, mutta toisaalta myös haavoittuvuuden välttelyä. On hyvä, ettei ihan kaikesta loukkaannu ja pystyy yrittämään uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen. Toisaalta kyllä jonkin verran saa jonkun itselle merkittävän jutun torjunta tuntua. Ota hitit vastaan kuin aito ja vahva ihminen eli tarpeeksi ärsyttävän paikan tullen vaan rehellisesti myönnä kuinka paljon harmittaa ja kuinka haavoittuvainen olet. Se on seksikästä, kuten monet ristiriidat ja vastakohdat ovat. Vahva ihminen uskaltaa ottaa riskejä ja olla myös heikko.

"Fake it till you make it" ei myöskään tarkoita sitä, että sinun pitäisi käyttäytyä kuin hallitseva idiootti - tha alpha dog of the world. Tavoitteesi tuskin on olla hallitseva idiootti. Jos tavoitteesi on esimerkiksi olla itsevarma, niin käyttäydy kuten itsevarma ihminen käyttäytyisi eli uskalla olla välillä myös heikko. Vahvimmalle ei ole ongelma joskus epäonnistua, harmistua ja myöntää se.



Hot 'n cold. Kuva: Frank Kovalchek



Väärinkäsitys 9: Tilannetaju on nössöille

Pelimies menee ja ehdottaa! Kenelle vain missä vain! Go for no! Jatka kunnes tulee seinä vastaan! 

Välillä edelliset ovat hyödyllisiä neuvoja, välillä taas karkottavat kaikki sosiaalisesti älykkäät ihmiset sukupuolesta riippumatta äärimmäisen kauas. Älä ole jyrä, ole sosiaalisesti taitava. Tilannetaju on ihanaa: läpät ovat käsittämättömän hyviä, tilanteen fiilis erinomainen ja seksikkäät tilanteet entistä seksikkäämpiä.

Tilannetajulla tarkoitan mm. toisen ajatuksien huomioon ottamista, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, kokemusta erilaisista tilanteista ja niissä hyvistä toimintatavoista, keskustelusta nauttimista ja tilanteeseen sopivaa huumorintajua.

Tilannetajuttomuutta usein ovat esim. monologi ilman toisen kuuntelua, epäkohteliaisuus (vaikka toista lyttäämällä), kärsimättömyys, tilanteeseen täysin sopimattomasti käyttäytyminen, keskustelussa ärsyyntyminen ja tilanteeseen sopimaton huumori. Rajoja & normeja saa ja jopa kannattaa rikkoa. Tällä tarkoitetaan yleensä jonkin verran tutusta tavasta poikkeamista, eikä täysin omissa sfääreissä tapahtuvaa sekoilua.

Jos tilannetajuton jyrämeininki jossakin jatkuu pitkään, niin lopulta porukassa jäljellä on vain kasa töksäytteleviä, toisia ihmisiä huomioimattomia jyriä. "Jee". Oman kannan lieventäminen, toisen juttuihin myönteisesti reagoiminen tai kärsivällisyys eivät aina ole nössöä myötäilyä tai sielutonta laamailua, vaan kohteliaisuutta ja ihanaa tilannetajua. Tarkkaile muiden tilannetajua, niin opit jo paljon.



"Sä näytät hikiseltä. Ja kivat rinnat!" Kuva: morguefile



Väärinkäsitys 10: Elämä kannattaa omistaa pelimiesmateriaalin opiskelulle

Vaikuttaako tällainen ihminen kiinnostavalta tai onnelliselta:

"Mitä sä harrastat?" "Naisten iskemistä opiskelen 4 tuntia päivässä."
"Missä sä oot töissä?" "Se on sellanen musta ihan tylsä toimistoduuni, kun keskityn tohon vapaa-aikaan eli naisten iskemisessä mestariksi tulemiseen."
"Kuka sun paras kaveri on?" "No Pekka ja Ville on mun wingmaneja ja niiden kanssa me aina pelataan päiväpeliä keskiviikkosin ja viikonloppusin sargataan baareissa."

"Kenen kanssa sä pelailet täällä facebookissa jalkapalloa?" "Aa no ne on Pekka ja Ville kun me yks päivä ajateltiin, että jalkapallokuvat ois kiinnostavia facebook-kuvia naisia ajatellen ja mentiin sitte ottamaan sellasia."
"Mitä oot lukenu viime aikoina?" "No luin just Art of Seduction, Models of Attraction ja Persuasion Psychology. Nyt tiedän mitä naiset ajattelee."
"Ketä sä ihailet?" "Toi yks Pate on ihan sairaan hyvä iskemään naisia, ja sitten se kuuluisa G. Uru on ihan ykkönen pelimiesopettajista."
"Mitä ostit viimeksi?" "Sellaset kynttilät, mitkä voi laittaa päälle, kun illalla tulee naisvieraita, ja sitten sellasen paidan missä on kuvioita, joita tytöt voi baarissa kommentoida." 
"Missä sä oot matkustellu?" "No viime talvena kävin tuolla PUA-seminaarissa Lontoossa ja ens keväänä ajattelin mennä Floridaan sellaseen pidempään Seduction Superstars -seminaariin."
"Mitä sun tulevaisuuden unelmat on?" "No haluisin olla tosi kuuluisa PUA-opettaja ja mulla onkin jo pari kaveria, ketä neuvon näissä jutuissa."

Vaikka tavoite elämässä olisikin olla paras pelimies ikinä, niin todella yksipuolisella elämällä siihen tuskin pääsee. Flirttailussa todella tärkeitä asioita kuten itsevarmuutta tai keskustelutaitoja harvoin oppii lukemalla vain pelimiesmateriaalia. Huolehdi myös ystävyyssuhteesi kuntoon. Tyyppi, jolla ei ole ystäviä, on ilman turvaverkkoa ihmissuhteissaan ja usein hänen ihmissuhdetaidoistaan puuttuu jokin flirttailussakin hyödyllinen pala.

Moni PUA-materiaalia lukenut on kehittynyt paljon, on erittäin miellyttävää seuraa ja löytänyt kaikenlaista mielenkiintoista sisältöä elämäänsä. Tämä on hieno juttu, ja toivottavasti moni löytää materiaalista apua oman elämänsä kehittämiseen onnellisempaan ja monipuoliseen suuntaan. Varo kuitenkin tätä ansaa elämän muuttumisesta pelkän pua-materiaalin kulutukseksi. Sillä harvoin pääsee tavoitteisiinsa. Pua-näkökulma on kuitenkin usein aika yksipuolinen, ja opittuja taitoja on kiva kokeilla monipuolisesti erilaisilla elämän osa-alueilla. 



Tähän sarjan loppuun sanaset sekä pua-materiaaliin jo enemmän tutustuneille kuin ummikoillekin. Ensin pua-suurkuluttajille:

Joskus pelimiesten kummallista toimintaa perustellaan seuraavasti: "En mä hei oikeesti ole tätä mieltä enkä mä yleensä valehtele. Teen vaan tällee, ku tää kato toimii ja oon oikeesti ihan toista mieltä ja tosi syvällinen ja muita kunnioittava ihminen. Tää on vaan tällasta peliä ja vitsiä." 

Seliseli. Pyri toimimaan kuten aidosti ajattelet ja kuten on myös omalta kannaltasi paras, vaikka se vaatisi vähän lisää itsetutkiskelua, harjoittelua ja aikaa. Ihan sama miten ajattelet, jos kuitenkin toimit ihan miten sattuu ja olet muiden seurassa inha douche bag. Poimi pua-materiaalista ne hyvät jutut, ja tee parempi sekä omasta että ympärilläsi olevien ihmisten elämästä. You're worth it.


Pua-ummikoille, joita pelimiesmateriaali rupesi kiinnostamaan:

Hyvänä introna materiaaliin voi toimia kirja The Game (Neil Strauss). Kirja on kuitenkin jo vähän vanha, ja monet sen jutut eivät ole enää sellaisia, mitä pua-yhteisöissä opetetaan. Lue siis myös uudempaa materiaalia & kritiikkiä:

http://theartofcharm.com/
http://www.doctornerdlove.com/ 
http://markmanson.net/books/models
http://www.gettheguy.co.uk/ (kohderyhmänä mielenkiintoisesti naiset)

http://therawness.com/reader-letters-1-part-4/ (piiiiitkä The Game -kritiikki)

Myös blogistani löytyy yli 50 kirjoitusta erilaisista ihmissuhdetaidoista:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/p/blog-page_25.html (kirjoitukset aiheittain)


Kiitos sinulle Hyvä Lukija. Kiitos pua. Kiitos ja anteeksi äidinkielen opettajani. Sarja keräsi kuukaudessa yli 10 000 sivulatausta ja herätti hyvää keskustelua.


Tsemppiä! Whether you say you can or can't, you are right!



Suuri kiitos kaikille sarjan hiomisessa auttaneille ja kommentoineille:

Olli, Mika, Hanna, Anne sekä
Jevgeni Särki (Elä paremmin.fi)
Valtsu (Valtsun terveysblogi)
Timo Naaro (www.kivaabaarissa.fi)



P.S. Jos sinulla on jokin pua-taitoja harjoitteleva porukka, joka haluaisi keskustella ihmissuhdetaidoista kanssani tai saada naisnäkökulmaa pua-oppeihin, niin ota yhteyttä. Ne ovat yleensä hauskoja ja opettavaisia keskusteluja. Rahallinen korvaus ei ole pääasia, kyllä me sopimus saahaa.



Sarjan osat:

Dear pelimies, osa 1/4: Intro & koko genre
Dear pelimies, osa 2/4: Ihmiset ja naiset
Dear pelimies, osa 3/4: Pihtarit, mollaajat ja hyvännäköiset
Dear pelimies, osa 4/4: Heikkoudella voittoon, ca-ching!


Dear pelimies FAQ: Yleiset kysymykset & palautteet

 


"Could you take that off, again?" Kuva: andronicusmax


 


Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...