Kehity sellaiseksi kuin haluat: 2017

22. elokuuta 2017

Kasvutarinat 4/4: "Unelmamme ovat aivan käsiemme ulottuvilla, kunhan uskallamme toimia"


Neetta oli arka koululainen. Tunneilla hän ei huomion välttämiseksi viitannut eikä esitelmien pitäminen tuntunut alkuunkaan luontevalta. Sitten hän päätti, että asialle on tehtävä jotain. Aktiivisen harjoittelun ja määrätietoisuuden ansiosta Neetta löysi rohkeutta olla oma itsensä ja toteuttaa unelmiaan. 

Tämä on Kasvutarinat-blogisarjan viimeinen osa. Aiemmat osat kolmesta Jäänmurtajat-toiminnassa mukana olleesta itsensäkehittäjästä löydät täältä: osa 1, osa 2 ja osa 3.

Teksti: Martti Ilvesmäki

 
Hei! Kertoisitko alkuun hieman itsestäsi?

Moi! Olen Neetta, entinen ujo ja nykyinen hölösuu. Ammatiltani olen kulttuurituottaja ja toimin tällä hetkellä Suomi 100 -aluekoordinaattorina Vantaalla. 

 
Kiitos, että tulit mukaan Kasvutarinat -sarjaan. Kuinka kiinnostuksesi itsensäkehittämistä kohtaan syttyi?
 
En osaa sanoa tarkkaa hetkeä, milloin tämä tapahtui. Olin tosi syrjäänvetäytyvä lapsi – kaikki koulussa oleva esiintyminen, vastaaminen ja valokeilassa oleminen tuntui epämiellyttävältä. Tätä kesti ainakin parikymppiseksi asti. Myös puhelimella asiointi tuntui aiemmin vastenmieliseltä.

En kuitenkaan pitänyt ujon roolista. En kokenut olevani oma itseni. Halusin olla äänessä ja esillä, mutta en vain uskaltanut. Koulumaailmassa kympin tyypit olivat aina niitä, jotka viittasivat paljon. Itsekin monesti tiesin vastauksia ja olisin halunnut olla aktiivisempi tunneilla, mutta valokeilassa oleminen jännitti. Jos joskus kuitenkin rohkaistuin viittaamaan ja vastaus sattui menemään pieleen, koin siitä valtavaa häpeän tunnetta. Jos opettaja vielä sattui huomauttamaan, ettei vastaus mennyt ihan nappiin, kommentti jäi pitkäksi aikaa mieleeni kummittelemaan.

Parikymppisenä sitten tajusin, että jos en uskalla puhua, en voi menestyä työelämässä. Uran kannalta on tärkeä taito uskaltaa olla esillä. Pakko onnistua tavoitteideni vuoksi loi minulle vahvan motivaation. Päätin lähteä systemaattisesti muuttamaan asioita. Aluksi mietin mitä pieniä asioita voisin tehdä päästäkseni tavoitteeseeni.


Mitä päätit tehdä ensimmäiseksi?

Päätin hakea työhön, missä joutuu puhumaan ja olemaa paljon esillä. Hain museo-oppaan hommiin ja aloin vetämään opaskierroksia suurille ryhmille. Ekat kerrat jännittivät hirveästi, mutta pikkuhiljaa kierrosten pitämiseen tottui. Rutiinin myötä ei enää jännittänyt lainkaan niin paljoa.

Toimin lisäksi nuorempana, ja aikuisenakin, partiossa. Pyrin haastamaan itseäni hakemalla johtajarooleihin, sillä tiesin saavani niistä eniten oppia. Ryhmien vetäminen ja puheenjohtajan roolissa toimiminen oli totta kai aluksi haastavaa, mutta todella kehittävää, ja olen hyötynyt taidoista työelämässä. 

Olen myös lapsesta asti kamppaillut neutraalin ilmeeni kanssa: perusilmeeni näyttää kiukkuiselta. Asiallahan ei ole muuten väliä, mutta ihmiset saavat helposti minusta vihamielisen ensivaikutelman. Eräs opiskeluaikainen ystäväni myönsi minulle vuosien jälkeen luulleensa, että olin ollut hänelle vihainen koko opiskelujen ajan. Ja kaikki tämä johtui ilmeeni luomasta ensivaikutelmasta!

Aloin tekemään tämän vuoksi erilaisia hymyilyharjoituksia. Hymyilin itselleni peilin kautta sekä myös mainoksille, joita näin kaupungilla. Lisäksi komedioiden katsominen sai nauramaan ja näin luontevasti hymyn nousemaan pintaan. Kun ei ole tottunut hymyilemään, niin eihän hymyä voi luonnostaan osata ottaa heti perusilmeeksi. Harjoittelu auttaa myös tässä asiassa.
 
Ymmärsin uusiin asioihin totutellessani, että jos haluaa todella kehittyä, on rimaa nostettava jatkuvasti. Aloin siis pohtimaan, mikä voisi olla seuraava askel itsensäkehittämisessä.

 
Mahtavaa! Mitä olivat nämä seuraavat askeleet?

Satuin kuulemaan Karla Niemisen haastattelun radiossa ja kirjoitin heti Jäänmurtajat-yrityksen nimen ylös. Kävin lukemassa blogia ja erilaiset harjoitukset vaikuttivat kiehtovilta. Oli mielenkiintoista huomata, että ihmissuhdetaitoja voi treenata missä vain, vaikkapa kaupassa samalla, kun tekee itse ostoksia, voi aloittaa small talkin tuntemattomien kanssa. Huomasin nopeasti, että suomalaiset eivät lämpeä tähän kovin helposti. Toisaalta, tämä kehitti kykyä tottua torjuntoihin, mikä on erittäin tärkeä taito.

Ei mennyt kauaa ennen kuin ilmoittauduin ihmissuhdetaitokurssille – tämä vaikutti juuri kaipaamaltani seuraavalta askeleelta. Kurssin ehdottomasti parasta antia oli erilaisten harjoitusten suorittaminen muiden itsensäkehittämisestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Lisäksi henkilökohtaisen palautteen saaminen oli huippua!
 
Kurssin aikana ja sen jälkeen koin monia tärkeitä oivalluksia, esimerkiksi:
  • Ei ole yhtä ainoaa mahdollista poikaystävää, työpaikkaa tai ystävää. Aina tulee uusia mahdollisuuksia, mikä on mahtavaa.
  • Väittely ei ole keskustelu, ja keskustelua ei täydy voittaa. Aina ei täydy todistaa, kuinka toinen on väärässä. Toisen virheisiin ei ole pakko tarttua. Jos voisin antaa nuoremmalle itselleni yhden vinkin, se olisi: ”Etsi vähemmän kritisoitavaa.”
  • Jos on tyytymätön omaan elämäänsä, muutos on mahdollinen, kunhan vain sitä todella haluaa.

Kurssin jälkeen kiinnostuin tutustumaan myös improvisaatioteatterin maailmaan. Se on todella hyvä paikka treenata heittäytymistä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Improteatterin motto ”moka on lahja” pitää täysin paikkansa! Kun kerran ”mokaa” eli tekee jotain erilaista, niin seuraavat haasteet eivät tunnu lainkaan niin pelottavilta.

Harjoittelen nykyään myös yleistä small talk -jutustelua erilaisissa tilanteissa. Joskus keskustelu alkaa luistamaan ja joskus taas ei. Pääasia on, että tietää, miten keskustelun kulkuun ja aloittamiseen voi itse vaikuttaa. 
 

Millaista elämäsi on nykyään verrattuna entiseen?

Tuntuu siltä, että voi olla enemmän oma itsensä, kun on työstänyt pelkojaan ja uskaltaa heittäytyä. Tunne on vapauttava. Aiemmin etenkin seminaarityöskentelyssä kohtasin usein ongelman, että olisin halunnut sanoa jotain, mutta en sitten uskaltanut. Nykyään uskallan avata suuni herkemmin tällaisissa tilanteissa.

Rohkeutta on siis tullut roppakaupalla lisää. Treffeillä käyminen on mukavampaa ja ei haittaa vaikka menisi niille ihan pelkällä vesilinjalla. Ihmissuhdetaitojen opettelun myötä olen käsittänyt, kuinka käsittämättömän laaja elämän mahdollisuuksien avaruus onkaan. Olen ymmärtänyt, että monet unelmamme ovat aivan käsiemme ulottuvilla, kunhan vain uskallamme toimia. 



 
Mitä antaisit muille vinkiksi ihmissuhdetaitojensa kehittämiseen?

  • Itsensä haastamisen voi aloittaa pikkuhiljaa asettamalla itselleen sopivia tavoitteita. Näin motivaatio ei lopu heti alkuun. 
  • Uusien asioiden opettelu tuntuu usein aluksi epäluontevalta. Tällöin "fake it till you make it" -asenne auttaa. Esitä, että olet jo hyvä opettelemassasi asiassa. Luonnollisuus tulee ajan kanssa.
  • Vietä aikaa ihailemiesi ihmisten kanssa, joiden kaltainen haluaisit olla. Voit oppia heiltä paljon.


Huikeita vinkkejä. Kiitos Neetta, ja erinomaista elokuun jatkoa!



P.S. Voit ilmoittaa kiinnostuksestasi kevään 2018 ihmissuhdetaitokursseihin kurssisivun lomakkeella. Ilmoittautuminen syksyn 2017 luennoille Tapiolaan on juuri alkanut.



 


Yrityksestä ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

1. elokuuta 2017

Kasvutarinat 3/4: "Jatkuva urheilu saattoi toimia defenssinä ihmissuhteille"


Diplomi-insinööri Jani tutustui ihmissuhdetaitojen kehittämiseen lukiossa. Tuolloin vapaa-aika kului lähes pelkästään urheillen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei tuntunut ollenkaan miellyttävältä. Asia muuttui hänen törmättyä pariin aiheita käsittelevään kirjaan. Niiden lukeminen herätti tärkeän oivalluksen: myös ihmissuhdetaitoja ja tutustumista voi harjoitella. 

(Sarjan 1. osa ja 2. osa)

Teksti: Martti Ilvesmäki 




Moi Jani! Miten menee? Kertoisitko aluksi vähän itsestäsi.

Hyvin menee! Olen Jani 27-vuotias diplomi-insinööri Helsingistä, jossa asun vaimon ja kultaisennoutajan kanssa. Harrastuksiin kuuluu tällä hetkellä kitaran soitto, kestävyysjuoksu, kuntosalilla treenaaminen sekä Netflixin katselu.

 

Erinomaista! Osallistuit Jäänmurtajat-kurssille vuonna 2013. Oliko sinulla aiempaa taustaa itsensäkehittämiseen liittyen - mistä kipinä kaikkeen syntyi?

Ensimmäisen kerran tutustuin alan kirjallisuuteen lukiossa. Teos, jonka nimeä en enää muista, käsitteli keskustelua muiden kanssa ja ensimmäinen ajatus oli, että ai tätäkin voi todella harjoitella! Tämän oivalluksen saattelemana aloin juttelemaan välitunneilla ihmisille, joiden kanssa en olisi muuten juurikaan puhunut.

Lukioaikoina käytin kaiken vapaa-aikani urheillen - en kokenut sosiaalisia tilanteita miellyttäviksi. Jatkuva urheilu saattoikin toimia jonkinlaisena defenssinä, ettei vapaa-aikaa täytynyt käyttää kavereiden kanssa jutusteluun. 

 
Itsensäkehittämiseen liittyvä kirjallisuus on omiaan antamaan motivaatiota uuden kokeilulle. Mistä muualta hankit tietoa aiheesta ja teitkö joitakin käytännön harjoituksia näiden innoittamana?

Ensimmäisen kirjan tuoman motivaation turvin hakeuduin feissarin hommiin kehittääkseni yleisesti sosiaalisuuttani. Työ tuntui etenkin aluksi kovin kuluttavalta, sillä tein joka päivä työtä kaukana omalta mukavuusalueeltani. Tästä huolimatta työ oli todella kehittävää ja tuntemattomille jutustelu alkoi tuntua huomattavasti sujuvammalta.

Toisen kirjan luin ystäväni suosituksesta. Kyseessä oli Dale Carnegien klassikko Miten saan ystäviä menestystä ja vaikutusvaltaa. Kirjan lukeminen oli silmiä avaava kokemus siitä miten kehittää omia ihmissuhdetaitojaan ja antoi valtavasti lisäpotkua harjoitteluun.

 
Kyseinen kirja on yksi tunnetuimpia ihmissuhdetaitokirjoja, joka on ikinä kirjoitettu. Suosittelen kaikille! Minkä koit Jäänmurtajat-kurssissa parhaaksi?

Jäänmurtaja-kurssilla yksi ihmissuhdetaitoihin liittyvä asia selkeni: taitojen kanssa ei synnytä, eikä niitä voi saada sormia napsauttamalla, vaan ne on opittava harjoittelun kautta. Taitojen opettelun kulkeminen on kuin polkua pitkin eteneminen, jonka lopussa palkinto odottaa.

Tärkein oivaltamani asia, mikä on minulla edelleen mukana työelämässä: asenne ratkaisee. Positiivinen "me pystytään tähän" -asenne tarttuu muihin ja motivoi tiimiä ponnistelemaan yhteisten tavoitteiden eteen. Asenteen ylläpitämiseen auttaa ongelmien ja uhkien näkeminen pikemminkin haasteina. Olen saanut paljon kehuja työkavereilta nimenomaan hyvästä asenteesta. Jos ajattelee onnistuvansa useimmiten onnistuu ja päinvastoin.




Minkä olet kokenut haastavimmaksi itsensä kehittämisessä? Entä olisiko sinulla vinkkejä muille, jotka haluavat kehittää sosiaalisiataitojaan?

Haastavimmaksi olen kokenut pitkään jatkuvan mukavuusalueen ulkopuolella olemisen. Jäänmurtajat-kurssin jälkeen asetin itselleni ison haasteen: kolmen kuukauden ajan näkisin joka päivä jotakin kaveriani. Siinä tuli puhuttua paljon uusille ja vanhoille tutuille. Kuten feissarityön kanssa, myös tämä haaste tuntui aluksi hyvin kuluttavalta.

Minulla on tapana kokeillessa uusia asioita viedä ne äärimmäisyyksiin. Harjoittelun jatkuessa huomasin, mikä on minulle sopivin tapa oppia. Tämä on myös vinkkini muille, jotka haluavat oppia tutustumaan paremmin: omalta mukavuusalueelta kannattaa poistua, niin rohkeus kasvaa ja samalla huomaa, mikä harjoitus sopii itselle. 

Joskus ihmiset saattavat kummaksua, kun alat puhumaan heille tai esittämään kysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan lähes koskaan johdu sinusta. Syy on useimmiten se, ettei keskustelukumppanisi ole tottunut siihen, että joku on hänestä kiinnostunut.

Kannattaa rohkeasti sanoa kyllä tilaisuuksiin, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin. Aina ei tarvitse mukaan omaa tuttua kaveriporukkaa voidakseen mennä tapahtumiin. Esimerkiksi työpaikan pikkujoulut ja virkistysjuhlat ovat loistavia paikkoja tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei muuten juurikaan tulisi puhuttua.




Paljon tosi hyviä vinkkejä. Kiitos ja erinomaista kesän jatkoa! 


P.S. ilmoittautuminen syksyn ihmissuhdetaitokurssille 16-17.9.2017 on auki.



 


Yrityksestä ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

17. heinäkuuta 2017

Kasvutarinat 2/4: "Asiat usein vaikuttavat pelottavammilta kuin ovatkaan"


Kuinka voi löytää rohkeutta ja jännitystä elämäänsä itsensäkehittämisen avulla? Blogisarjan toinen haastateltava on nokkelan huumorin ystävä Peter, joka nauttii uusien asioiden kokeilusta ja itsensä haastamisesta. Kasvutarinat-sarja kertoo Jäänmurtajissa mukana olleista itsensäkehittäjistä (täällä 1. osa).

Teksti: Martti Ilvesmäki
 



Moi Peter, kertoisitko aluksi hieman itsestäsi.

Olen Helsingissä asustava mies ja töissä asiakaspalvelussa. Olenkin erittäin ihmisläheinen ja asiakaspalvelutehtävät sopivat minulle paremmin kuin pimeässä kammiossa nyhjöttäminen. 




Olet ollut mukana Jäänmurtajat-toiminnassa sekä pyrkinyt kehittämään sosiaalisia taitojasi. Mistä innostus lähti liikkeelle? 

Aluksi aloin lukemaan raha-asioiden hoitoa ja taloutta käsittelevää kirjallisuutta. Yksi kirja johti toiseen ja huomasin, että tästä aukesi kokonaan uusi maailma, josta ammentaa tietoa.

Eräässä kirjassa mainittiin kerho nimeltä Toastmasters. Kerhon tarkoituksena on tarjota jäsenilleen mahdollisuus harjoitella julkista puhumista ja esiintymistä turvallisessa ympäristössä. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta – tiesin, että jokaisen on hyvä pystyä ilmaisemaan itseään selkeästi. Aluksi en löytänyt googlaamalla kerhoa, mutta muutaman vuoden päästä huomasin ensimmäisen kerhon rantautuneen tänne Helsinkiin.

Menin kerhon tapaamisiin ja olin vaikuttunut, kuinka ihmiset pääsivät hiomaan puhetaitojaan ja haastamaan itseään lavalla. En aluksi tiennyt, uskallanko liittyä kerhoon, kun monet jäsenistä olivat korkeasti koulutettuja insinöörejä ja kauppatieteiden maistereita. Jatkoin kuitenkin kerhon tapaamisissa käymistä ja lopulta sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta, päätin ottaa askeleen tuntemattomaan ja pitää ensimmäisen puheeni. En juuri muista mitään puheesta ja fiilis oli hieman sekava. Olin juuri uskaltautunut tekemään jotakin uutta ja voittamaan omat pelkoni. Pidin lisää puheita ja huomasin, etteihän tämä olekaan yhtään hullumpaa. Nyt olen ollut kerhossa useamman vuoden ajan ja kehitystä on tullut hurjasti! Kirjojen lukeminen ja julkisen puhumisen harjoittelukerhoon liittyminen eivät kustantaneet juuri mitään – ei vaadi paljoa päästäkseen kehittämään itseään ja treenaamaan. 


Jäänmurtajien pariin ajauduin melko luonnollisista syistä – parisuhteeni oli päättynyt ja mietin, kuinka tutustua itseäni viehättäviin naisiin ja olla mielenkiintoinen keskustelija. Huomasin, että kurssilla käsitellään laajasti sosiaalisten taitojen kehittämistä, myös flirttailua ja hyvän ensivaikutelman luomista. Kurssilla olikin hauska ja rento meininki sekä paljon käytännön harjoittelua, mitä arvostan kovasti.

 

Kaiken lisäksi itsensä kehittäminen on todella palkitsevaa kun huomaa oman rohkeuden kasvavan. Oletko kohdannut taitoja harjoitellessa vastoinkäymisiä?

Vaikka lukee ja lukee ja tankkaa tietoa itseensä, ei siitä ole paljoa hyötyä jos ei sitä osaa ottaa käytäntöön. Tietoa pitää siis osata myös käyttää. Tosielämän harjoitukset ovatkin paras keino oppia taito kuin taito.

Tästä esimerkkinä on karaoken laulaminen. Jos et omaa kokemusta karaokesta entuudestaan, voi tämä olla todella pelottava kokemus. Osaan kyllä laulaa kohtuullisesti, mutta karaokessa joudut laittamaan itsesi likoon. Esiintyminen jännittää aluksi paljon, mutta kun ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa mennä, siitä hyötyy myös muussa elämässä. Vaikka laulaminen ei välttämättä menekään niin kuin Strömsössä, olet jo ylittänyt itsesi nousemalle lavalle ja ollut rohkea!

Jäänmurtajat-kurssilla ollessa etenkin käytännön harjoitukset olivat mieleeni. Niissä pääsi todella haastamaan itseään ja näkemään kuinka tehokasta ja tavallaan ”vaivatonta” harjoittelu on. Harjoitukset olivat palkitsevia sekä etenkin hauskoja. Esimerkiksi tuntemattomalta ohjeiden kysyminen rautatieasemalla tuntui hölmöltä, mutta tuntemattoman positiivinen reaktio yllätti ja toi todella hyvän mielen. Käytännön tehtävät sekä loistava porukka olivatkin viikonlopussa kaikista parasta. 



Mitä haluaisit antaa muille itsensä kehittymisestä kiinnostuneille vinkiksi? 
 
Rohkea rokan syö. Vaikka kuinka pelottaisi ja jännittäisi, niin tee silti. Asiat usein vaikuttavat pelottavammilta, kun kuvittelemme ja suurentelemme niitä päässämme. Tämä saattaa kuulostaa tosi helpolta ja yksinkertaiselta, mutta sitä se oikeastaan onkin. Itsekin toisinaan rikon sääntöä, mutta tärkeää on tiedostaa se milloin jännittää, niin voi pyrkiä tietoisesti toimimaan sitä vastaan. Niin kuin Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt totesi: ainoa asia mitä meidän kuulu pelätä on pelko itsessään.

Keino, minkä olen huomannut toimivan, on asioiden pilkkominen pienempiin osiin. Jos haluat laulaa karaokea, niin laula aluksi kotona vaikkapa Youtubesta suosikkibiisejäsi, jolloin pääset tunnelmaan ja oikeasti teet jotakin konkreettista. Tai jos haluat mennä illanistujaisiin ja jutella mielenkiintoisille ihmisille, mutta puhuminen tuntemattomille jännittää, juttele aluksi vaikkapa ystäviesi tai perheenjäsentesi kanssa. Tuttujen kanssa turvallisessa ympäristössä on joillekin helppoa aloittaa ja edetä tästä sitten haastavampaan.

Käytännön vinkki: mene aluksi jollekin vieraalle paikkakunnalle kokeilemaan harjoittelua. Ensimmäisen kerran lauloin karaokea Turkin matkalla. Vieraassa paikassa ei ole niin väliä ”nolaako” itsensä. Pianhan lähdet jo pois eikä kukaan muista tätä. Tätä voi käyttää pehmeänä lähestymisenä harjoitteluun, ja lopulta saattaa huomata, etteivät ihmiset juuri moisia ajattele omalla kotikunnallakaan. 



Miten koet muuttuneesi ja mikä on tärkein oppimasi asia?

Olen oppinut, että elämä on liian vakavaa, jotta sen voisi ottaa vakavasti. Muutosta on tapahtunut hurjasti ja tuntuu kuin olisin toisesta puusta veistetty. Vaikka olenkin kurinalainen itseäni kohtaan opetellessa asioita, pyrin muistamaan aina kokeilla kaikkea uutta ja jännittävää.

Nykyään kokeilenkin runsaasti uusia asioita. Olen ottanut tavaksi käydä hyppäämässä Kaivarissa kesäisin Suomen korkeimman Benji-hypyn. Tunne on huumaava, kun pääsee haastamaan itsensä ja tekemään hypyn pelostaan huolimatta!


Tärkein oppimani yksittäinen asia on: uskalla mokata. Virheistä oppii, ja ellet mokaile säännöllisesti, et yritä tarpeeksi. Prosessissa rohkeus kasvaa ja oppii ymmärtämään, että epäonnistuminen on välttämätöntä oppimisen kannalta.
 

Epämukavuusalueella kehittymisestä voi todella oppia jopa nauttimaan. Kiitos Peter tarinasi kertomisesta ja hauskaa kesää!



P.S. Ilmoittautuminen syksyn ihmissuhdetaitokurssille 16-17.9. on auki.




Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
https://www.jaanmurtajat.fi

12. heinäkuuta 2017

Kasvutarinat 1/4: "Oli mahtavaa oivaltaa, mihin kaikkeen pystynkään"


Alunperin nuoruudessa tapahtunut koulukiusaaminen johdatti Hannan ihmissuhdetaitojen opettelun pariin, joka käynnisti positiivisten tapahtumien ketjun. Kasvutarinat-blogisarjan aiheena ovat Jäänmurtajat-toiminnassa mukana olleet itsensäkehittäjät. Sarjan ensimmäisessä osassa tamperelainen Hanna kertoo, kuinka hänen elämänsä on muuttunut.

Teksti: Martti Ilvesmäki 



Hei Hanna! Kertoisitko itsestäsi?

Moro! Olen Hanna, 36-vuotias ja työskentelen varhaiskasvatuksessa. Harrastuksiini kuuluu kokonaisvaltaisen liikunnan lisäksi arjen pyörittäminen. Kotona asuu itseni lisäksi kaksi lasta ja kissaa eli harrastustoimintaa riittää.

 

Mahtavaa, että haluat jakaa tarinasi. Millainen tilanteesi oli ennen kuin havahduit elämässäsi tarvittavaan muutokseen?

En uskaltanut sanoa mielipiteitäni keskusteluissa ja pelkäsin, mitä muut minusta ajattelevat. Joskus saattoikin käydä niin, että kerroin mielipiteeni työpaikalla käytyyn keskusteluun vasta seuraavana päivänä. En siis saanut avattua suutani keskusteluissa saati pystynyt puhumaan puolestani.

 

Mikä sai sinut alunperin kiinnostumaan itsensäkehittämisestä?

Oikeastaan en ajattele olevani "itsensäkehittäjä" - olen vain tiennyt, että jotain on tehtävä.

Koulukiusaaminen peruskoulussa lyttäsi itsetuntoni nuorella iällä ja päädyin kiusaamisen uhriksi myöhemminkin. Ammattikouluun mennessä päätin, että nyt sai riittää! Vaikka tämä ajatus ei silloin yksin riittänytkään, oli se ensimmäinen hetki, kun havahduin muutokseen välttämättömyyteen.

Varsinaisesti voisi sanoa vuonna 2013 alkaneen tapahtumaketjun ajaneen minut uudelle polulle elämässä. Kaikki alkoi siitä, kun työkaverit piikittelivät ja sanoivat, että minulta puuttui empatian kyky. Tästä kimpaantuneena googlasin sanan empatia nähdäkseni, mitä minulta mukamas puuttui!

Google-haun kautta löysin Jäänmurtajien sivuille ja vinkkiblogiin. Huomasin ilmoituksen pian alkavasta ihmissuhdetaitokurssista ja päätin ilmoittautua kurssille samalta istumalta. Opin asioita parhaiten tekemisen kautta ja uskoin käytännönläheisestä kurssista olevan minulle varmasti hyötyä.


Ihmissuhdetaitokurssi toimi starttina muutokselle. Pari kuukautta kurssin jälkeen aloitin työt uudessa työpaikassa. Uudet työkaverit olivat mielettömän ihanaa jengiä ja koin oloni todella vapautuneeksi. Tapahtumarikas vuosi huipentui lomamatkalle Intiaan. Kyseessä oli minulle iso juttu, sillä pelkään lentämistä ja en ollut ennen tehnyt lomamatkoja ilman perhettäni. Oli mahtavaa oivaltaa, mihin kaikkeen sitä pystynkään.

Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokurssi, uusi työ, uudet työkaverit ja Aasian seikkailu saivat minut ymmärtämään tärkeän asian, joka ei aina ole ihmisille itsestäänselvyys: tajusin olevani hyvä tyyppi! Yksi tärkeimmistä kokemistani oivalluksista on ehdottomasti myös se, että ihmiset eivät ole pelottavia. Suurin osa heistä on pääasiassa hyväntahtoisia ja aivan kaikki ajattelevat, mitä muut heistä mahtavat pohtia.



Kuva: Hannan Intian matka-albumi

 

Usein kun päättää muuttua, käynnistyy ns. lumipalloefekti ja paljon asioita sattuu lyhyessä ajassa. Millä tavalla suoritit ihmissuhdetaitojen opettelua ja minkä koit opettelussa haastavimpana?

Olen tekevä tyyppi ja oppiakseni asioita tarvitsen käytännön harjoituksia. Jäänmurtajat-kurssilla pääsin ensimmäisen kerran tätä toteuttamaan ihmissuhdetaitoihin liittyen. Kurssilla pidinkin eniten juuri käytännön harjoituksista. Etenkin tervehtimisharjoitus jäi mieleen, sillä ennen en pitänyt lainkaan luontevana tervehtiä ihmisiä kättelemällä tai halaamalla. Tämän taidon opettelu tuntuikin aluksi haastavalta niin kuin monet uudet asiat tuppaavat tekemään. Kättelyä opetan nykyään myös lapsille eskarissa, kun sitä taitoa ei välttämättä kaikille kotona opeteta.

Ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi suuntasin Helsingin keskustan kauppakeskuksiin harjoittelemaan oppimiani asioita. Harjoittelin keskustelutaitoja ja muiden huomioimista juttelemalla tuntemattomille ihmisille, samalla rekisteröiden heidän silmiensä värin. Opettelin tottumaan torjuntoihin kyselemällä muumikaupasta, olisiko heillä myynnissä vessapaperia (ei ollut). Harjoitusten tekeminen oli helpompaa vieraalla paikkakunnalla, kun ajattelin, että eihän kukaan siellä minua tunne.

Usein minun piti hieman pakottaa itseäni yrittämään suoriutuakseni haastavista tilanteista. Minulla on sama asenne vielä tänäkin päivänä. Lupauduin hiljattain pitämään puheen koulukiusaamisesta. En ole ennen juuri puheita pitänyt ja ajatus esiintymisestä yleisölle tuntuu pelottavalta. Ja juuri tämä on syy miksi haluankin sen tehdä! Omat pelot on parempi kohdata kuin vältellä niitä lopun ikäänsä.

 

Muutos vaikuttaa aina ihmisen itsensä lisäksi myös lähipiiriin. Koitko muutoksen vaikuttavaan paljon läheisiisi ja huomaatko elämän muuttuneen paljon taitojen opettelun myötä?

Ero ex-miehestä oli yksi suurimmista sattuneista tapahtumista. Muutos itsessäni ei suoranaisesti tähän johtanut, mutta ajan myötä ymmärsimme eron olevan oikea ratkaisu tilanteeseen. Opin erostressin seurauksena elämään täysin hetkessä. Tämä johti alituisen suorittamisen lopettamiseen. Tajusin, että maailma ei kaadu, jos en tee kaikkea! Tästä on paljon hyötyä lapsiläheisessä työssä: lapsethan elävät täysin hetkessä ja heidän maailmansa koostuu pienistä asioista. Välillä syödään, välillä nukutaan ja välillä leikitään. Pääasia, että on kivaa ja voi oppia ja oivaltaa.

Nykyään huomaan myös olevani paljon avoimempi enkä ota kaikkien mielipiteitä liian henkilökohtaisesti. Jos joku on eri mieltä, niin sellaista elämä on. Erimielisyyksistä voidaan aina keskustella.

Aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsien toiminnasta. Aina ei täydy kiirehtiä ja yrittää antaa 150 % itsestään. 



Pakko kysyä, kun sulla on omia kokemuksia koulukiusaamisesta ja työskentelet lasten parissa: miten ratkaiset kiusaamistilanteet?

Pidän riitapukareille “oikeudenkäynnin”. Istun lasten kanssa samalle tasolle ja sekä kiusaaja että kiusattu saavat puheenvuoron. Tämä opettaa lapsia kuuntelemaan toisiaan ja auttaa ymmärtämään toisen näkökulmaa. Etenkin pienet lapset eivät aina tajua, että toiselle voi tulla omasta toiminnasta paha mieli. Toisen näkökulman ymmärtäminen ja anteeksipyytäminen ovat tärkeitä taitoja, ja näitä on hyvä opettaa jo pienestä pitäen. 



Hanna ja Jäänmurtajien Martti haastattelupäivänä Tampereella

 

Vielä lopuksi, mitkä ovat vinkkisi muille kehittymisestä kiinnostuneille?

1. Kohtaa omat sisäiset tunteesi

Jos jokin tilanne tuntuu lamaannuttavan pelottavalta, löytyy tähän todennäköisesti syy menneisyydestä. Juuret voivat yltää yllättävänkin kauas. Itsereflektion avulla voit kohdata omat sisäiset mörkösi ja löytää tätä kautta lisää iloa elämään. Tämä on äärimmäisen tärkeä keino oman hyvinvoinnin lisäämisen, mutta jonkin hassun syyn takia ihmisillä ei useimmiten tunnu löytyvän tähän aikaa. Mieleen tulee aina tekosyitä, miksi itsensä kuuntelua voi lykätä huomiseen. Se ei kannata, vaan tälle kannattaa varata aikaa.

2. Moikkaa kaupan tätiä ja setää sekä bussikuskeja

Tee muiden huomioinnista tapa. Katso ihmisiä silmiin, tarkista vaikka heidän silmiensä väri, hymyile ja moikkaa kuuluvalla äänellä.

3. Kiusatuille: kerro miltä sinusta tuntuu

Usein kiusaajat eivät ymmärrä tekojensa vakavuutta. Kiusaaminen ei lopu itsestään. Kerro kiusaajalle miltä sinusta tuntuu ja kerro, ettet tykkää heidän toiminnastaan. Otat näin tilanteen omiin käsiisi ja mahdollisesti piina loppuu anteeksipyyntöön.

4. Tutustu samanhenkisiin ihmisiin

Jäänmurtajat-alumnitoiminnan kautta olen tavannut hurjasti samanhenkisiä tyyppejä. Samankaltaisten ihmisten kanssa voi vaihtaa näkökulmia ja heidän seuransa on äärimmäisen voimaannuttavaa. Jos jokainen saa valita oman seuransa, miksipä ei valita heitä, jotka tuovat lisää energiaa elämään.
 


Kiitos Hanna ja erinomaista kesää! 


P.S. Ilmoittautuminen syksyn ihmissuhdetaitokurssille 16-17.9.2017 on auki.




Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää osoitteesta
https://www.jaanmurtajat.fi

23. helmikuuta 2017

Palautetta ja kokemuksia kirjasta Olet hyvä tyyppi: Opas sujuviin ihmissuhteisiin


Kirjani julkaistiin alkuvuodesta 2017 ja palaute on ollut erinomaista. män postauksen lopussa julkaisen lukijoiden viestejä. Kirja on kuulema mukavan nopea lukea kannesta kanteen ja sen neuvot viihdyttäviä & käytännöllisiä. Repeämisiä sekä ahaa-elämyksiä on ilmennyt.  

Kävin kertomassa kirjasta ja ihmissuhdetaitojen kehittämisestä myös Radio Rockin Korporaatiossa ja Ylen aamutv:ssä (klikkaa katsoaksesi vierailut). Saatavilla ovat myös ekirja- ja äänikirjaversiot. Adlibriksestä fyysisen kirjan saa helposti kotiin kuljetettuna.


Räävittömät jutut käynnissä Radio Rockin Korporaatiossa...

 
Kiitos kaikille kirjan jo lukeneille! Toivon, että tieto kirjasta leviää mahdollisimman laajalle, jotta sen vinkit auttavat mahdollisimman monia vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista taidoista kiinnostuneita. Suurin osa ihmissuhteitaan pohtivista ei tiedä, että näitä taitoja voi kehittää käytännön vinkeillä ja harjoituksilla, joista kirjassa kerrotaan.

Kirjan tarkemmat aihepiirit ovat: itsevarmuus, ensivaikutelma, keskustelutaidot, tutustuminen paremmin ja porukassa toimiminen. Kukaan ei ole näissä taidoissa liian hyvä.



Tässä kirjasta tulleita palautteita:


"Suurimmat kiitokset "Olet hyvä tyyppi" -kirjan kirjoittamisesta. Hieno ote asioihin, hyviä käytännönläheisiä esimerkkejä ja harjoituksia sekä tiivis kirjoitustyyli. Tämä ei ollut ihan ensimmäinen kirja, jonka ihmissuhteiden parantamisesta luin, mutta ensimmäinen joka aiheutti innostusta ja toiveikkuutta, että näissäkin jutuissa voisi päästä ihan toiselle tasolle. Täysi kymppi."


"Kiitos Karla mahtavasta kirjasta, sain sen juuri luettua ja tulen varmasti palaamaan tähän vielä monesti. Tykkään erityisesti siitä, kuinka kirjoitat niin käytännönläheisesti ja mutkattomasti - kirja on täyttä asiaa, mutta silti tosi helppolukuinen ja letkeä." 


"Siis tää on oikeasti tosi hyvä. Hyvin käytännöllisesti tärkeitä totuuksia."


"Tervehdys, 

Luin kirjasi. Se oli hyvä. Jo pelkästään tyyli, jolla kirjoitat, on mahtava. Niin helppoa ja sujuvaa ja jotenkin kevyttä.
 

Niistä oivalluksista. Olen oivaltanut asiat vuosikymmenten varrella saman suuntaisesti kuin sinä. Toiminta on kaiken a ja o. Vika ei ole aina itsessä, jos ei tule juttuun ihmisten kanssa. Epäonnistumisia ja tyrmäyksiä tulee, mutta niitä ei kannata märehtiä. Viimeisin ehkä oli se suurin oivallus (koska kotona opetettiin etsimään virhettä peilistä ja analysoimaan puhki...).
 

“Laitan” tyttäreni lukemaan kirjasi. Ainakin hän saa tositietoa ihmiselämästä ja ihmissuhteista ajoissa.

Kiitos siis, että laitoit asiasi paperille ja jaoit oivalluksesi – olet aivan Briljantti. :)

p.s. Löysin uuden hyvän ystävän liittymällä aivan vieraaseen yhdistykseen vuoden alussa... yes!"



"Nyt sain kirjan finaaliin ja aion suositella sitä muillekin. Kiitos, kun kerroit vinkin keikalle menemiseen yksin ja monta muutakin hyödyllistä asiaa. :)

Neuvosi ovat konkreettisia ja tätä päivää. Esimerkiksi facebook. Olen itse fb:ssä, mutta pihtaan siellä kaikkea mahdollista tietoa. En ole halunnut siellä edes paljastaa missä kaupungissa asun. Nyt päivitän tietoni ja kokeilen ruveta vinkkisi mukaan esim. kerran viikossa julkaisemaan jotakin.

Kesken kirjan lukua ajattelin laittaa tutulle porukalle kutsun nimpparikahville. He ovat kutsuneet minut monesti mukaan, mutta olen yleensä nihkeillyt, koska on kuumottanut liikaa iso joukko uusia ihmisiä. Kuinka paljon uusia mahdollisia kavereita olisinkaan tavannut näissä kekkereissä!

Muutenkin liikaa olen kelaillut, mitä kukakin mahtaa pohtia minusta. Luulen, että olet aivan oikeassa, ei ihmiset minun tekemisiäni ja sanomisiani pohdi, tuskin muistavatkaan eloani. Tekisi niin paljon mieli kokeilla sitä, että menisin makaamaan kadulle 30 sekunniksi.

Pidin kirjassasi myös kysymyslistoista. Olen harrastanut kyselyä jo jonkin aikaa, mutta kaikille tämä ei varmasti ole selvyys. Viime viikolla pyysin syömään vähän vieraampaa työkaveriani ja hetken kuumotti, onko meillä tarpeeksi puhuttavaa. Hän olikin intohimoinen peliharrastaja ja niin vain kyselin ummet ja lammet ja hän kertoi mielellään.

Follow up -viestit tulevat olemaan vaikeita lähettää. En ollut edes tiennyt, että tällä tavoin voi/tulisi edetä. Myös fb-kaveriksi kysyminen on aika iso kynnys. Kait sitä pelkää just sitä torjutuksi tulemista. Pakko ryhdistäytyä.

Tulipahan kirjoitusta. Tiivistys: hieno kirja, josta varmasti minulle sekä useille muille iso apu sosiaaliseen elämään. :)


Lukija X"


"Diplomi-insinööri Karla Nieminen on koonnut oppaan ihmissuhdetaidoista, jossa on tiukka ja rehellinen sanoma meille kaikille. -- Luin kirjaa ensin sieltä täältä, mutta päädyin kuitenkin lopulta parantelemaan flunssaani tämän kirjan avulla lukien sen kokonaan yhdellä istumisella/makaamisella. Kirja tarjoaa herkullisia ohjeita systemaattiseen oikeiden ystävyyssuhteiden hankintaan ja hoitoon.

Kirjan ehdottomasti arvokkain anti on sen maanläheisyys, arkisuus ja uskottavuus. Monesti ihmissuhdeoppaat kirjoitetaan niin hankalaan tapaan, että kirjan opit jäävät toteutumatta vain sen takia koska ohjeistus ja arki eivät kohtaa. Tässä kirjassa on arki ihan iholla! -- Huikea suoritus." (Koko kirjoitus)


"Ajattelin, että mahdankohan jaksaa lukea 252 sivua ihmissuhteista? Kun kirja lopulta ilmestyi ja selasin kirjaa kaupassa, mieleni muuttui.

Arvostan erityisesti sitä, että asioista kirjoitetaan suoraan ja kaunistelematta. On hyvä, että ihmisille sanotaan suoraan miten asiat ovat." 

Tässä Venlan blogin arviossa kerrotaan kattavasti kirjan sisällöstä.


"This book is a good resource for someone wanting to become better around other people. But I was happy that it never veered towards making yourself better at the expense of others. A zero-sum game is not part of its vocabulary.

A few things stood out. Karla Nieminen's sense of humor is effortless and surprising. She's able to sneak a few great lines in the advice and it genuinely made me smile. An American style version of this book would present the author as an unfaltering relationship guru that has all the answers. Nieminen is much more earnest and human. She makes fun of herself and encourages you to not take yourself too seriously. It feels like she's saying: "I had to learn everything by myself and I'm still not perfect. But I'm happier now and you can be too.""

Täältä löytyy koko englanninkielinen arvio kirjasta.


"Halusin kirjoittaa muutaman kommentin inspiroituneena kirjastasi.

Näin uuden vuoden alkupuolella sitä monesti tulee ajateltua asioita, joita ehkä haluaisi muuttaa tai tehdä toisin nyt, verrattuna edellisen vuoden kokemuksiin. Jotenkin sitten löysin kirjasi ja aloin sitä lukemaan. Olen tutkinut ihmissuhteisiin ja elämään yleensäkin liittyviä ajatuksia ja olettamuksia viime aikoina. Halusin ehkä vähän tarkemmin tutustua sitä kautta itseeni ja siihen, millainen tyyppi haluan olla. Ja millainen olen ollut tähän asti.

Kirjastasi jää hyvä mieli ja siitä on todellistakin hyötyä, uskoisin näin. En ehkä ole uskaltanut ihmissuhteissani niin paljon kuin olisin halunnut, enkä näin ollen kokenut saavani niistä irti niin paljon kuin olisin toivonut. Erilaisten tarinoiden lukeminen ja kuuleminen ja sen pohtiminen, mitä, kenet ja keitä haluaa elämäänsä on minusta mielenkiintoista ja erityisen tärkeää. Toivon itsekin löytäväni asioita lisää, jotka saavat elämäni tuntumaan hieman enemmän omanlaiseltani, jos mahdollista, ja ainakin lisäävät itsetuntemustani ja iloisuuttani. Erittäin suuri merkitys on myös täten sillä mihin aikaansa käyttää ja kenen kanssa. Että saa tehdä asioita, joista nauttii ja joista saa energiaa ja inspiroituu. Elämäänsä kannattaa haalia sellaisia ihmisiä, jotka saavat sinusta parhaat puolet esille ja tukevat ja saavat olosi tuntumaan hyvältä ja rennolta.

Sinulle halusin sanoa kiitos inspiroivasta ja ajatuksia täynnä olevasta kirjasta. Asiat eivät ehkä minun kohdallani tapahdu hetkessä (olen niin kauan jo tottunut näkemään itseni tietyssä valossa...), mutta alan pikku hiljaa löytämään suunnan jonne haluan edetä. Ja toivottavasti seikkailu on suurempi kuin pelko siitä että epäonnistun. Joten jonkinlaisena rohkaisuna tämä on myös toiminut hyvin. Olen iloinen että lähdin avaamaan asioita omassa elämässäni.

 
On hienoa, että olet paneutunut asiaan ja haluat jakaa osaamistasi. Ihanaa kevättä (ajatellaan positiivisesti, se on tulossa). Ollaan hyviä tyyppejä."



Lisäksi lukija X laittoi palautetta uudestaan, kun hän oli ehtinyt soveltaa vinkkejä kuukauden ajan. Repesin itse tälle ääneen, koska niin hienot olivat seuraukset:

"Sen verran vielä, että otin neuvoistasi oikeasti vaarin. En voi itsekään uskoa tätä. :D

Ekaksikin, menin keikalle yksin. Lippuja sai vain ovelta ja menin ajoissa paikalle, että varmasti saan lipun. Olin ekana paikalla ja ajattelin juoda siiderin ja samalla kytätä, milloin muita jonottajia ilmestyy paikalle. Kohta tuli kaksi naista ja kuulin heidän puhuvan bändistä. Otin romuni kainaloon ja menin heidän pöytäänsä ja kysyin oletteko myös menossa keikalle. Ne oli ja pyysi hengaamaan heidän kanssaan. Jonotettiin sit yhdessä tunnin verran ja jonossa höpöteltiin muillekin ja pidettiin hyvää meininkiä yllä. Naiset oli sikahyviä tyyppejä ja vaihdettiin numerotkin!! Ja eikä tässä vielä kaikki. :D Olin aiemmin laittanut jo viestiä puolitutulleni, jos häntä kiinnostaisi lähteä keikalle. Ei kiinnostanut, mut sanoi, että mielellään hengaa keikan jälkeen. Kreisibailattiin siis pilkkuun asti ja ollaan nähty sen jälkeenkin.

Sit aloitin vapaaehtoishomman, jossa olen sielläkin tutustunut mukaviin ihmisiin. Plus osallistuin työpaikan virkistysreissuun, joka oli hauskinta ikinä. Tutustuin siellä paremmin muutamaan työkaveriin ja ollaan viestitelty sen jälkeen.

En tiedä, mitä hittoo olen nysväillyt ikäni. :D Ja nyt on vasta helmikuun loppu ja vaikka mitä hauskaa on tapahtunut, kun on vaan uskaltanut avata suunsa ja ruvennu tekee asioita, joita tekee mieli tehdä. En kestä! :D

Vielä kerran siis suuret lämpimät kiitokset sinulle. :)

Iloisin terveisin, 

Lukija X"


Go go go!!



Fyysisen kirjan voi hankkia kätevästi esim. Adlibriksestä:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/olet-hyva-tyyppi-9789511302650

Sähkökirja:
https://kirja.elisa.fi/ekirja/olet-hyva-tyyppi-opas-sujuviin-ihmissuhteisiin
http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/olet-hyva-tyyppi-9789511311317 
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/olet-hyv%C3%A4-tyyppi-p9789511311317--77

Äänikirja:
https://kirja.elisa.fi/aanikirja/olet-hyva-tyyppi-opas-sujuviin-ihmissuhteisiin 


Erinomaisia lukuhetkiä ja otan mielelläni vastaan lisää palautetta!







Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...