Kehity sellaiseksi kuin haluat: Peltoperspektiivi, ujot snobit, valehaastattelut + kirjakilpailu

15. huhtikuuta 2011

Peltoperspektiivi, ujot snobit, valehaastattelut + kirjakilpailu


Good-bye to Shy

Viime postauksessa mainitsin kirjan Good-bye to Shy, Leil Lowndes. Kaikki me jännitämme joskus jotakin tilannetta ("Ihmisia on kahdenlaisia: jännittäjiä ja valehtelijoita"). Good-bye to Shy antaa monia käytännön vinkkejä itsevarmuuden kehittämiseen ja itsevarman olon saavuttamiseen. Tässä muutamia poimintoja Leilin kirjasta:

  • Ujot puhuvat yleensä monotonisemmalla äänellä kuin varmat ihmiset. Kun sinua jännittää, yritä siis lisätä ääneesi vivahteita ja värejä.
  • Ujot liikkuvat usein liian nopeasti tai ovat täysin paikallaan. Vältä hermostuneita, toistuvia liikkeitä. Älä kuitenkaan jähmety paikallesi, vaan vaihda asentoa rennosti muutaman minuutin välein.
  • Hymyile. Kuten sinä välität muiden reaktioista, niin myös muut välittävät sinun reaktioistasi. Usein epävarma ihminen ajaa kaikki muut pois ympäriltään vahingossa jurolla ilmeellään. Muut eivät yleensä huomaa ujoutta ja leimaavat ujot erehdyksessä snobeiksi. Usein ns. etäisen cool jurottaja onkin vain tappavan ujo. Ei ole olemassa ihmissuhdeopasta, joka ei korostaisi hymyn voimaa.
  • Vältä välttelyä. Moni ihminen on tehnyt epämiellyttävien tilanteiden välttelystä pelin, jonka pelaamisesta hän vahingossa nauttii. Jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, älä palkitse itseäsi mielessäsi jokaisesta onnistuneesta keskustelun välttelystä ja älä keksi uusia nerokkaita juonia keskustelujen välttämiseksi.
  • Käy työhaastatteluissa työpaikkoihin, joita et halua. Saat työhaastattelukokemusta ja et jännitä niin paljoa.
  • Nyökkää liikuttaen päätä ylös eikä alas. Annat varmemman vaikutelman.  


Suosikkini vinkeistä on "peltoperspektiiviin" (field perspective) siirtyminen. Parempi suomennos olisi varmaankin kenttäperspektiivi. Ujot ihmiset ajattelevat varmoja enemmän itseään. He etsivät maailmasta koko ajan itseensä vaikuttavia asioita. Varmat, peltoperspektiivissä olevat ihmiset tarkkailevat omaa vaikutustaan muihin. He havainnoivat muiden välistä vuorovaikutusta ja sitä, mitä muut haluavat. Älä siis katsele kuten ujo (ulkoa sisäänpäin) vain katso maailmaa varmasti, sisältäsi ulos.

Tärkeää on myös aloittaa pienistä asioista. Jos jännität, niin älä heti aluksi pyydä ihastustasi treffeille tai pidä esitystä koko 300 hengen työpaikallesi. Kannattaa aloittaa hyvin pienestä: lyhyet vierailut uusissa tilanteissa, myyjien silmienvärin tarkkailu, bussikuskin moikkaus, vieraan kaupungin ostoskeskuksessa neuvojen kysyminen, karaoke... Vieraan kaupungin ostoskeskukseen (ja miksei myös karaokeen) kannattaa mennä siksi, että anonymiteetti tuo rohkeustreenin alussa lisävarmuutta.


Mikä näistä vinkeistä on ollut sinulle hyödyksi? Vai onko sinulla toimivampia ehdotuksia? Kerro mielipiteesi, koska kaikkien huhtikuussa kommentoineiden (ja email-osoitteensa jättäneiden) kesken arvotaan kirja Good-bye to Shy (Leil Lowndes).

 

Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo anonymiteettiys shoppaillessa ja muutenkin liikkuessa toisessa kaupungissa toimi itselläni. Tajusin sen reissun aikana ja tämän kirjoituksen lukemisen jälkeen se vahvistui. :)

Karla Nieminen kirjoitti...

Se on jännä juttu, miten rohkeus kasvaa paikassa, jossa käy vain vierailulla ja josta ei tunne ihmisiä. Olisi hauska tietää, miten tämä vaikutti shoppailuusi? :)

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...