14. lokakuuta 2013

Case: Verkostoituminen soluttautumalla


Kysymys:

Kiitos vielä kurssista. Oli hauska viikonloppu, ja siinä tuli paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä asiaa. Minulle tuli vielä mieleen keskustelun aloittamisesta yksi lisäkysymys: Kurssilla tuli hyvin esille keskustelunavauksia ja puheenaiheita, mutta jäin vielä miettimään, että kenen kanssa voi ylipäätänsä alkaa juttelemaan. 

Pian meillä olisi yksi ammattiliiton tilaisuus, jossa ajattelin käydä, ja minulla on tavallisesti ollut haastavaa olla yksin liikkeellä tuollaisissa tilaisuuksissa. Tavallisesti näkee, että väki keskustelee innoissaan ryhmissä toistensa kanssa, ja minun on usein vaikea löytää siinä tilanteessa juttuseuraa, jos paikalla ei näy tuttuja naamoja. Tuntuu tylyltä tulla vaan vieraan ryhmän keskelle ja keskeyttää toiset: "Moi, näen, että teillä on kiinnostava keskustelu menossa, mutta unohtakaa se ja jutelkaa mun kanssa." Toisten viereen hiipiminen ja siinä keskustelun seuraaminen hiljaa tuntuu vielä oudommalta, joten yleensä vaan häivyn paikalta nopeasti sen virallisen osuuden jälkeen. 

Tuollaiset tilaisuudet ovat kuitenkin varmaan aika hyviä tutustumiseen, joten olisiko sinulla vielä tähän vinkkejä tai hyviä selviytymiskeinoja?


Keltapaitainen mies hioo keskustelunaloitustaan. Kuva: worldwaterweek


Vastaus:

Kiitos hyvästä kysymyksestä ja kommenteista. Tuo kuvailemasi tilaisuus on juurikin sellainen, jossa kannattaa aloittaa virallisen ohjelman jälkeen paljon keskusteluja. Hyvä hyvä! Tuollaisten tapahtumien suurin anti on usein ohjelman jälkeen käydyt keskustelut ja saadut kontaktit, eikä suinkaan tieto siitä asiasta mikä ikinä onkaan ollut tilaisuuden aiheena. Ennen kun joku valittaa siitä, että on julmaa puhua kontakteista ja ihmisistä jonkun tilaisuuden antina, niin muistutan, että kyse on yhteistyön tekemisestä eikä mistään manipuloinnista tai riistosta.

Kontaktit eivät välttämättä synny heti, ja ei kannata ottaa liikaa paineita niiden synnyttämisestä nopeasti. Kun aktiivisesti keskustelee kaikkialla vastaavissa tilaisuuksissa, niin samoja tyyppejä tapaa pari kertaa jossain, muistaa laittaa follow upit (klikkaa aiempaan postaukseen) ja sitten ollaankin jo "parempia tuttuja". Kun juttelee ihmisille, kannattaa ajatella, että oletettavasti hekin ovat tulleet tilaisuuteen juuri tutustuakseen muihin ja haluavat siis puhua kanssasi. Moni saattaa aluksi näyttää ylimieliseltä, tylsistyneeltä ym., mutta usein se on vain alkujännitystä.

Annan sinulle ainakin seuraavat 3 ohjetta:
  1. Jutustele jo ennen tilaisuutta ja sen ohjelman aikana
  2. Näytä ohjelman aikana kivalta ja aktiiviselta tyypiltä
  3. Tilaisuuden jälkeen liity porukkaan tai liittoudu yksin seisovan kanssa


Keltapaitainen mies on iloinen. Kuva: worldwaterweek


Voit helpottaa tilannetta aloittamalla keskusteluja jo juuri ennen tapahtumaa ja ohjelman tauoilla. Heitä pikkujuttuja kaikenlaisille ihmisille, esim. alkamisajan kysymistä, joku kysymys sisällöstä tms. harmittomia pikkujuttuja. Voit katsoa vinkkejä tästä aiemmasta postauksesta keskustelun aloituksista. Tuollaiset pikkujutut luovat jo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottavat keskustelun jatkamista ja juttuseuran löytämistä ohjelman jälkeen. 

Yritä tilaisuuden ohjelman ajan hieman hymyillä ja antaa aktiivista vaikutelmaa, niin ihmiset pitävät sinua tyyppinä, jolle olisi kiva mennä juttelemaan. Mene istumaan jonkun viereen, älä vähintään kolmen paikan päähän muista, kuten monella on tapana. Tapahtuman jälkeen kannattaa puhua vieruskavereille, liittyä johonkin avoimeen ryhmään tai mennä juttelemaan jollekin yksin seisovalle. 


Näihin kahteen viimeisimpänä mainittuun tarkempia vinkkejä: 

Avoimeen ryhmään liittyminen: Kannattaa valita ystävällisen näköinen ja "avoimesti seisova ryhmä" (= heidän piirissään on tilaa mennä mukaan). He oletettavasti pitävät siitä, että joku liittyy mukaan. Hyvä vaihtoehto saattaa olla myös hiljainen ryhmä, niin voit tuoda keskusteluun eloa. Tilanteesta riippuen kannattaa ensin joko hieman kuunnella keskustelua (hymyillen) tai sitten heti esittäytyä henkilöille. Jos henkilöt jatkavat keskustelua, kun kävelet viereen, niin anna heidän jatkaa ja heitä johonkin kohtaan sopiva kommentti/kysymys. Jos he taas katsovat sinua ja keskeyttävät keskustelunsa, kun liityt porukkaan, niin kättele kaikki läpi ja kysy sitten vaikka joku kysymys tilaisuuden sisällöstä (hymyillen). 

Yksinäiselle henkilölle puhuminen: Kannattaa muistaa, että kaikki tilaisuuden jälkeen jäävät ovat yleensä siellä koska he haluavat puhua muille. Älä siis välitä, vaikka joku näyttää myrtsiltä/lukee jotain/näppäilee puhelintaan. Valitse joku seinäruusu ja hiivi reippaasti juttusille. Hymyile, ole kiinnostunut ja aloita rohkeasti keskustelu. Voit kysyä esimerkiksi mitä hän piti ohjelmasta, mitä mieltä hän on alan uusimmista tuulista, mitä hänen yrityksensä tekee, onko hän ollut aiemmin saman järjestäjän tilaisuuksissa tai millainen viikko oli. Oletettavasti joku liittyy kohta iloisesti keskustelevaan seuraanne ja tutustut sitten muihinkin. 


Etsi keltapaitainen mies, tuo lappuseminaariryhmän salaperäinen sankari.
Kuva: worldwaterweek


Lopuksi on hyvä kysyä ihmisiltä onko heillä käyntikortteja, niin voit laittaa follow uppeja. Jos sinulla ei ole käyntikortteja, niin nyt äkkiä tilaamaan, esim. Vistaprint tai Print100 ovat hyviä (edullisia) paikkoja. 


Lisää vinkkejä tällaisiin tilanteisiin löytyy mm. seuraavista kirjoituksista: 

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/03/7-verkostoitumisvinkkia-ilman-tata.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/08/case-back-2-school-or-work-or-any-group.html 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/10/kolmas-pyora-4ever.html 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/06/wou-han-on-paikalla-sisaantulo.html 
http://elaparemmin.fi/blogi/5-vinkkia-elamasi-parhaaseen-juhlailtaan/ 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/09/party-like-its-autumn-2012.html


Hauskoja tilaisuuksia ja jälkipelejä! Jos ei kutsuja tällaisiin häppeninkeihin satele, niin liity muutamaan yhdistykseen lisää ja katso muita tapaamispaikkavinkkejä täältä.



P.S. Huomaa blogin uusi jännittävä kysymyslaatikko oikealla olevan sivupalkin alaosassa. Jos haluat lähettää kysymyksesi mielummin sähköpostilla, niin myös se onnistuu edelleen (karla@jaanmurtajat.fi).



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kysymykseni ei välttämättä liity juuri tähän aiheeseen, mutta anyway. Olisiko sinulla jokin nyrkkisääntö, minkä verran tulisi tehdä aloitteita esim.viikon aikana, että sosiaalista elämää voisi pitää hyvin yllä? Joskus kerroit että esim.sovi lounas uuden henkilön kanssa joka viikko. Tämä on aika haastavaa, sillä jokaisella on kuitenkin ne omat ympyränsä ja kiireensä, ellei sitten satu olemaan juuri tähän tarkoitukseen sopivassa työpaikassa missä on samanhenkisiä super-verkostoitujia. Mietin usein, että olenko loppujenlopuksi tarpeeksi aktiivinen. Tietysti jokainen määrittelee tämän itse, mutta jotain suuntaa-antavaa to-do-list olisi kiva saada. Onko sinulla itselläsi jokin kaava mitä noudatat? Kiitos jo etukäteen!

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kysymyksestä. Liittyy hyvin verkostoitumisaiheeseen. :)

Hieman samanlaisesta aiheesta tuli minulle sähköpostilla toinen kysymys, niin kirjoitan tästä tulevaisuudessa case-postauksen. Tässä kuitenkin vinkkejä jo lyhyesti:

- Ainakin siitä tietää, että ei pidä itselleen tarpeeksi yhteyttä ihmisiin, jos usein on yksinäinen olo ja tuntuu ettei viikkoihinsa löydä tekemistä. Tai työelämässä ei löydy mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja esim. uusien asiakkaiden hankkiminen on kovin vaikeaa.

Lisäksi tärkeä sääntö verkostoitumisessa ja oman sosiaalisen elämän ylläpidossa on se, ettei ihan saa unohtaa tätä toimintaa kun kaikki sujuu. Verkostoituminen ja tutustuminen on nimittäin helpointa silloin, kun sitä ei oikeastaan tarvitse. Itse on silloin rento ja yleensä on tarjota muille paljon mukavia juttuja. Hyvät ihmissuhteet eivät ole mitään palveluksien laskemista ja tarkkaa vaihtokauppaa, mutta kyllähän ne siihen pitkälti perustuvat, että molemmilla osapuolilla on jotakin positiivista kokemusta suhteesta jollakin aikavälillä.

- Verkostoitumisguru Keith Ferrazzi suosittelee, että ihmissuhteen alussa on jollakin lailla yhteydessä henkilöön n. 3-4 kertaa kuukauden aikana. Tässä lasketaan ihan kaikki: sähköpostit, nopeat kuulumisten vaihdot, facebook-tykkäykset... Tämän jälkeen "ylläpito" esim. neljä kertaa vuodessa. Itse en pidä minkäänlaista tarkkaa kirjaa. Pari kertaa viikossa katson mitä ihmisillä on meneillään facebookissa & LinkedInissä ja kommentoin & tykkään niistä. Lisäksi pari kertaa vuodessa pyrin käymään läpi facebook- ja LinkedIn-kontaktit ja tarkistan, olenko muistanut kysyä kuulumisia tai muuten ollut yhteydessä.

- Uusia tilaisuuksia arvioidessa kannattaa aina pitää mielessä, että täysin ei voi tietää, missä on kivaa ja kuka on itselle se uusi paras ystävä tai liikekumppani. Sopiva määrä ennakoluulottomuutta siis peliin, ja jatkuvasti kokeilemaan meininkiä joihinkin ihan uusiin porukoihin ja tilanteisiin. :)

Tällaisen uuden porukan/tilanteen kokemisen voisi ajatella pitävänsä to-do-listallaan esim. 2 kertaa kuukaudessa. Tilaisuuksia on melko runsaasti, kun katsoo ympärilleen: kaikki työpaikan osastojen väliset kokoontumiset, asiakastilaisuudet, seminaarit, ammatillinen yhdistystoiminta, harrastuksiin liittyvä yhdistystoiminta, tuttujen juhlat, erilaiset kurssit, viihdetapahtumat, koulutukset, nettipalvelut, vapaaehtoistyöt...

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/07/vieraskyna-taalta-loydat-itsellesi.html

Miltä kuulostaa? Tuliko hyödyllisiä vinkkejä, tai mieleesi lisäkysymyksiä?

Mukavaa syksyn jatkoa!

Karla Nieminen kirjoitti...

Edellinen kysymys ja vastaus löytyvät nyt hiottuina omana postauksenaan:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2015/08/case-sosiaalisen-elaman-yllapito-hs.html

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...