Case: Seurustelu ensimmäistä kertaa

Kysymys:

Moikka!

Löysin jonkin aikaa sitten blogisi ja olen sittemmin tykännyt lukea sitä todella paljon. Hyödyllistä asiaa hyvin kirjoitettuna! Nyt uskalsin vihdoin laittaa sulle kysymystä, sen verran tärkeästä asiasta on kyse. 

En ole koskaan seurustellut, vaikka muutama varsin varteenotettava mahdollisuus on ollutkin. Tuntuu vaan, että alun jälkeen sen "viimeisen askeleen" ottaminen on hankalaa. Tutustuin kesän mittaan mukavaan poikaan, jonka kanssa olemme nähneet useasti, tosin aina porukassa. Juttelemme myös iltaisin facebookin välityksellä. Olen osoittanut kiinnostuksen merkkejä, joita mielestäni on tullut myös takaisin: koskettelua, hymyilyä... 

Ongelmana on se, että emme ole nähneet vielä kahdestaan kertaakaan, ja vaikka porukassa olenkin hyvin sosiaalinen ja puhelias, tuntuu ajatus pelottavalta. Miten siis päästä sen isoimman askeleen yli eli kertoa tunteistaan ja saada ehkä ensisuudelmakin...? Haluaisin kertoa tunteistani, mutta en tiedä milloin olisi sille oikea hetki ja miten se tulisi tehdä... 

En ole vielä varma tästä jutusta ja sen onnistumisesta. Ajattelen tulevaisuutta ja sitä, onko kyseinen henkilö sellainen, jonka kanssa voisin elää koko elämän.

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi! 

Nainen, 18 v.

Poika. Arpi haalistunee huomaamattomaksi. Kuva: ndrwfgg

Vastaus:

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Mahtavaa, että blogia on ollut kiva lukea ja olet löytänyt sinulle hyödyllistä asiaa.

Muistan, kun itse olin samassa tilanteessa: Toisaalta mietin liikaa, että onko tämä poika nyt varmasti oikea poika tehdä lähempää tuttavuutta, ja toisaalta taas en pystynyt keskittymään koko poikaan ollenkaan, kun mielessäni vilisivät vain kysymykset siitä, miten ihmeessä edes suudellaan tai päädytään seurustelemaan. Epäselvää oli myös, miten sitten toimitaan, kun seurustellaan. Miten pidetään yhteyttä? Mitä oikein jutellaan?

Itselleni oli todella helpottavaa, kun sitten monen vuoden tuskailun jälkeen seurustelin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen aloin keskittymään olennaiseen suhteessa (mm. siihen toiseen henkilöön) enkä enää miettinyt niin paljon sitä, että millaista on ylipäätään seurustella ja miten siihen päädytään. On myös turhaa miettiä ennen suhteen aloittamista viikkokausia kaikkia toisen yksityiskohtia sekä mahdollista yhteistä tulevaisuutta, koska ei siinä vaiheessa vielä tunne toista ollenkaan. Ensitreffit eivät vielä ole lupaus mistään, joten ihmisiin voi tutustua rohkeasti. Mielestäni on ihan hyvä kokeilla seurustelua nuorena, koska yli 20-vuotiaiden seurustelun ajatellaan välillä tosi nopeasti johtavan yhteen muuttoon, kihlaukseen ym., joka saattaa luoda turhia paineita suhteelle.

Suutelu ei ole mitään rakettitiedettä; epäonnistuminen on aika hankalaa ja muutaman kerran jälkeen kyseinen suoritus sujuu kuin itsestään. Kaikenlaisille kömmähdyksille voi sitä paitsi nauraa yhdessä. Ja jatkaa sitten harjoittelua. Seurustelu sinänsä ei usein juurikaan eroa läheisestä kaverisuhteesta: kavereita nyt ei suudella ym., mutta muuten samaan tapaan voidaan sopia tapaamisia, kertoa kuulumisia ja huomioida toista. Apua suuteluun liittyen voi löytyä tästä aiemmasta blogikirjoituksesta katsekontaktista ja suutelusta: http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/12/case-suuteleminen-ja-koskettaminen.html

Kannustan siis etenemään kiinnostuksen kohteesi kanssa. Suhteessa oppii paljon itsestään, ja usein vasta suhteessa ollessa tajuaa, mitä suhteelta ja kumppaniltaan oikeasti haluaa. Seuraavaksi teidän tosiaan kannattaisi tavata kahdestaan ja siitä asiat voivat edetä nopeastikin. Hyvä, että olette edenneet kosketustasolle ja juttelette kahdestaan netissä. Molemminpuoleista kiinnostusta on ilmassa.
  
Jos kaksi ihmistä on kiinnostuneita toisistaan ja valmiita näyttämään sen toisilleen kannustavasti & avoimesti, niin yleensä yhteen päätymistä ei voi estää. Älä siis turhaan esitä vaikeasti tavoiteltavaa, ivaile tai muuten yritä runsaasti peitellä kiinnostustasi. Jos vaikka päädytte kahdestaan esim. johonkin ravintolaan tai istumaan iltaa puistoon, niin istu rohkeasti lähelle ja hymyile. Vaikeasti tavoiteltavuudella on joskus helppo saada toisen huomio, mutta harvoin se johtaa mihinkään uskomattomaan rakkaustarinaan.

Tunteista ei todennäköisesti tarvitse kertoa ennen suudelmaa, vaan ne tulevat ilmi muuten katseesta, kiinnostuksesta puheessa, kosketuksista ym. Ei siis tarvitse stressata tunteiden kertomisesta suorasanaisesti. Voi olla parempi, että pyrit sen sijaan kahdenkeskisiin tapaamisiin ja ilmaisemaan asian yhdessä vietettynä aikana.  Tämä on usein se luonnollisin vaihtoehto, etkä näin etenemällä myöskään todennäköisesti päädy jyrkkään torjuntaan tai muuhun hitusen kiusalliseen tilanteeseen.

Oho, oho. Kuva: zoetnet

Miten voit sitten esimerkiksi edetä kahdestaan tapaamiseen: 

Mainitse nettikeskusteluissanne pojalle jotakin liittyen johonkin mahdolliseen tapaamiseen. Esim. jos sinua kiinnostaa jokin hänen harrastuksensa, niin voit sanoa, että olet miettinyt sen opettelua (hän saattaa ehdottaa, että tulee opettamaan). Tai voit puhua jostakin leffasta jonka haluaisit nähdä ja kysyä hänen mielipidettään siitä (hän saattaa kutsua sinut katsomaan sen). Tai voit sanoa, että et ole minigolfannut pitkään aikaan ja kysyä hänen tilanteestaan (hän saattaa tarjoutua seuraksi). Tai voit puhua jostakin uudesta baarista/kahvilasta, jossa haluaisit käydä (saatatte sopia testaavanne paikan yhdessä). Tai voit puhua jostakin paikasta/konsertista, jossa olet miettinyt käyväsi. Tai sanoa, että olet miettinyt, että on hyvä aika käydä kesän viimeisillä jäätelöillä. Ehdotuksia seurannee. Vaikka joskus sanotaan, että miehet eivät huomaa vihjailua, niin tällainen syöttely menee usein perille.

Etsi myös samanlaisia vihjeitä tapaamisesta hänen viesteistään sinulle. Kun hän heittää sinulle samanlaisia "syöttejä", niin ehdota vain rohkeasti tapaamista. Yleensä varsinkin ensimmäiset tapaamiset on mukava sopia tällaisella yhteispelillä, niin molemminpuolinen kiinnostus on selvää. Suoraan kysyminen toimii myös usein, joskin vaatii vähän enemmän uskallusta. Kielteiset vastaukset eivät kuitenkaan tapa tai ole muutenkaan oikeasti haitallisia, ja niihin tottuu. Voit myös yrittää pohtia edellisiä vaihtoehtoja liittyen hänen kiinnostuksen kohteisiinsa. Toisen kiinnostuksen kohteisiin on aina hyvä kiinnittää huomiota ja kysellä niistä (esim. musiikkimaku, leffamaku, urheilulajit, lempiravintolat...). 

Kun sitten löytyy juttu, jota molemmat ovat innoissaan tekemässä, niin sovitte ajan. Kannattaa tosiaan tavata ihan livenä jossain, eikä vain vihjailla enemmän ja enemmän romanttisesti/seksuaalisesti netissä. Facebook-kirjoittelussa tulee helposti väärinkäsityksiä, kun toisen kehonkieltä ei näe. Etkä taida etsiä vain kirjekaveria? ;) Tapaamiset jännittävät, mutta niin se aina menee. Se jännitys on oikeastaan aika ihanaakin & täynnä tunnetta, ja on siis parempi edetä jutussa livenä kuin netissä. 


Tsemppiä! Ja erittäin upeaa vuoden 2014 alkua! 

P.S. Katso myös uusin vieraskirjoitukseni Mama on Bis -blogista: Vakuuttavuus leikkipuistossa vs. teollisuusyrityksessä






P.P.S. Ilmoittautuminen tammikuun Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokursseille on auki. Kotisivuilta löydät runsaasti palautetta aiemmista kursseista ja muuta lisätietoa.

Ihmissuhdetaidot-viikonloppukurssit ovat seuraavina ajankohtina:

• Tammikuu 1 (11-12.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki - 1 PAIKKA
• Tammikuu 2 (18-19.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
• Tammikuu 3 (25-26.1.14 klo 10-16) Kamppi, Helsinki

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7

Tule mukaan viikonloppukurssille oppimaan mm. tutustumisesta, itsevarmuudesta, keskustelutaidoista, flirttailusta ja verkostoitumisesta!




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Video x2: Lähestyminen & Ajanhallinta

Kuvasin syksyllä 2013 muutaman keskustelupätkän muutosvalmentaja Jevgeni Särjen kanssa (Elä paremmin.fi). Tässä katsottavaksi Karla & Jevgeni show:n kaksi ensimmäistä osaa. 

Kaikki palaute, kysymykset ja kommentit ovat erittäin tervetulleita! 


Aiheena ensimmäisessä osassa ovat lähestyminen, keskustelun avaukset erilaisissa tilanteissa sekä torjuntojen kestäminen.




Miten saada aika riittämään kaikkeen? Sitä pohdimme toisessa osassa, jonka aiheena on elämän pitäminen kasassa silloinkin, kun tekemistä on paljon.




Mitä pidit? Mikä aihe kiinnostaisi seuraavaan keskusteluun?

Lisää videoita mm. ihmissuhdetaitoaiheista löydät Youtube-kanavaltani.

Erinomaista vuoden 2014 alkua!



P.S. Ilmoittautuminen tammikuun Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokursseille on auki. Kotisivuilta löydät runsaasti palautetta aiemmista kursseista ja muuta lisätietoa.

Ihmissuhdetaidot-viikonloppukurssit ovat seuraavina ajankohtina:

• Tammikuu 1 (11-12.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
• Tammikuu 2 (18-19.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki 
• Tammikuu 3 (25-26.1.2014 klo 10-16) Kamppi, Helsinki

http://www.jaanmurtajat.fi/#!avoimet-kurssit/c14w7

Tule mukaan viikonloppukurssille oppimaan mm. tutustumisesta, itsevarmuudesta, keskustelutaidoista, flirttailusta ja verkostoitumisesta!


 
Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Vieraskynä: Esimies, näin vältyt itkupotkuraivareilta

Kirjoittaja on Anja Kadziolka, markkinointialan yrittäjä ja äiti, jolla on blogi osoitteessa www.mamaonbis.fi. Blogissaan hän puhuu ajanhallinnasta, markkinoinnista ja muista yrittäjä-äidin elämään liittyvistä asioista. 


Kotona kiukutellaan ja itketään, mutta voiko niin tehdä työpaikalla? Negatiivisuus on ihan ymmärrettävää, jos motivaatio ei ole kohdallaan tai ihmisten mahdollisuuksia kasvaa rajoitetaan. Uhmaikäinen saa mahdottoman itkupotkuraivarin, jos hänen kehityspyrkimyksiään yrittää estää. Vaikka housut menisivät väärin päin, niin sentään hän pukee ne itse! On mielenkiintoista miettiä, miten moni kasvatusvinkki pätisi hyvin myös työpaikalla. Kyse on kuitenkin vain toisen arvostamisesta ja huomioimisesta. 

Kodin johtaminen on johtamiskoulutusta parhaimmillaan, jos osaa soveltaa oppeja myös työelämässä. Lapset vaativat huomiota, kehumista, kannustusta ja palkintaa. Heidän itsetuntoaan täytyy ruokkia, tunnistaa heidän kykynsä ja tukea heitä niissä. Monia asioita täytyy tehdä yhtä aikaa ja stressinkin keskellä täytyy toimia rauhallisesti. Ihan niin kuin töissäkin. 

Tässä kuusi vinkkiä siihen, miten voit työpaikallasi toimia kasvattavana esimiehenä. 

Elämä on tiimityötä ja kontaktilaji. Kuva: DenaliNPS

1. Ole kärsivällinen 

Vaikka lapsi lopulta oppii käymään vessassa, täytyy kärsivällisesti ja hermostumatta (ettei lapsi stressaannu) jaksaa putsata lattioita ja pestä housuja. Lasta itseäkin tapahtunut harmittaa. Työelämässä aikuisella voi kestää hetki oppia esimerkiksi uusi tapa tehdä töitä, vaihtaa tietokonetta tai oppia uusi työtehtävä. Odota ja kouluta hoputtamatta. Sinulla on tavoite mielessäsi, mutta ole kärsivällinen ja positiivinen vaikka haluaisit asioiden etenevän nopeammin. Älä painosta, jotta et aiheuttaisi stressiä ja suurempaa kynnystä oppimiselle. 


2. Ymmärrä erilaisuutta 

Lapset ovat erilaisia ja luonne muuttuu temperamentin mukaan. Monenkaan perheen lapset eivät ole keskenään samanlaisia ja erilaisten luonteiden kirjo tuokin väriä elämään. Kun yksi istuu sohvalla hiljaa lukemassa, toinen elohopea viipottaa kiljuen edestakaisin, ylös ja alas. Näin myös työpaikalla. Erilaisuutta täytyy ymmärtää. Kun yksi lähtee innostuksen palossa mukaan uudistuksiin, toinen ahdistuu ja vastustaa kynsin hampain. Tämä ei tarkoita, että toinen olisi huonompi. Hän vain lämpiää hitaammin. Yritä pohjustaa asioita ennen kuin ne tapahtuvat. Yritä myös keksiä nopeasti lämpiäville jotain virikkeellistä tekemistä odotusajaksi. Muista, että erilaiset asiat motivoivat erilaisia ihmisiä ja hyväksy se, että ihmiset ovat erilaisia. 


3. Kannusta ja kehu 

Lasten itsetunto kehittyy jatkuvasti. Sitä voi tukea tai latistaa. Sinulla on itsetunnon kehitykseen suuri vaikutus. Kannustatko riittävästi ja kehutko oikeista asioista? Lapsen täytyy kokea olevansa hyvä jossain ja saada onnistumisen kokemuksia. Niin myös aikuisen. Jos esimies ei usko ja luota alaisen kykyihin tai tekee asioita tämän puolesta on selvää, että työntekijän ammatillinen itsetunto laskee. On tärkeää päästä toteuttamaan omia lahjojaan ja voida olla tyytyväinen omaan työsuoritukseensa. Ja saada mahdollisuuksia kehittyä. Tärkeää on myös saada palautetta, ei jatkuvasti ja kaikesta, mutta asioista, jotka itsekin tietää tehneensä hyvin. Näe työntekijäsi kyvyt ja kannusta kehittämään niitä. Usko tai älä, näin saat aikaan entistä parempia tuloksia. 


4. Pysy rauhallisena myös tiukoissa paikoissa 

Lasten ja kodin hoitaminen opettaa tekemään monia asioita yhtä aikaa, koordinoimaan ja priorisoimaan sekä selviämään tiukoista tilanteista. Vaikka lapset kiljuisivat nälissään ja roikkuisivat vaatteissasi, ruokaa on tehtävä, tai keksittävä jotain korviketta pikaisesti. Menettämättä hermojaan. Kun töissä on kiire ja määräajat umpeutuvat, ihmiset stressaantuvat ja väsyvät, itkevät ja saavat hermoromahduksia. Esimiehen pitää jaksaa, jotta yleinen mieliala pysyisi yllä ja homma kasassa. Jonkun täytyy ajatella järkevästi ja tehdä nopeita päätöksiä stressaavissakin tilanteissa. Kun selviät tiukoista paikoista rauhallisena, ihmiset ympärilläsi luottavat sinuun ja luot heille turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä. 

Erinomainen esimiestaitojen valmentaja. Kuva: Krista Baltroka

5. Salli epäonnistuminen 

Kotona on turvallista kiukutella, itkeä, jopa raivota. Kun lapsen itsetunto on kunnossa, hän uskaltaa näyttää tunteensa, ottaa riskejä eikä pelkää epäonnistumista. Luo työntekijöillesi työpaikka, jossa uskaltaa yrittää ja epäonnistua. Tue työntekijöitäsi tavoittelemaan suurempia saavutuksia. Tarjoa yrittämiseen porkkanaa, älä keppiä. Palkitse kaikki pyrkimykset kehittymiseen, onnistuivat ne sitten tai eivät. 


6. Anna luovuudelle tilaa 

Lapset keksivät kaikenlaista hullua. Siis aikuisen mielestä hullua. Lapselle tuoleista, tyynyistä, peitoista ja talouspaperista rakennettu hirvittävä sotku on todella taianomainen ja mahtava prinsessalinna, jossa kaikista unelmista voi tulla totta. Ja jonka hän todella teki itse! Silmät säteillen hän odottaa luomuksestaan kiitosta, ei torua. Kun hän vähitellen oppii, että nämä keksinnöt eivät ole vanhempien mieleen, hän rajoittaa luovuuttaan. Jos haluat ruokkia alaistesi luovuutta ja rohkaista innovaatioihin, anna siihen tilaa. Luo työpaikalle rento ja välitön tunnelma, huolehdi työntekijöistäsi ja anna heille vapaus luoda. Aseta sinä tavoitteet ja anna alaistesi keksiä se, miten niihin päästään.


Mukavaa joulunodotusta!

- Anja Kadziolka (www.mamaonbis.fi)



Jäänmurtajat Oy:stä ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Case: Verkostoituminen soluttautumalla

Kysymys:

Kiitos vielä kurssista. Oli hauska viikonloppu, ja siinä tuli paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä asiaa. Minulle tuli vielä mieleen keskustelun aloittamisesta yksi lisäkysymys: Kurssilla tuli hyvin esille keskustelunavauksia ja puheenaiheita, mutta jäin vielä miettimään, että kenen kanssa voi ylipäätänsä alkaa juttelemaan. 

Pian meillä olisi yksi ammattiliiton tilaisuus, jossa ajattelin käydä, ja minulla on tavallisesti ollut haastavaa olla yksin liikkeellä tuollaisissa tilaisuuksissa. Tavallisesti näkee, että väki keskustelee innoissaan ryhmissä toistensa kanssa, ja minun on usein vaikea löytää siinä tilanteessa juttuseuraa, jos paikalla ei näy tuttuja naamoja. Tuntuu tylyltä tulla vaan vieraan ryhmän keskelle ja keskeyttää toiset: "Moi, näen, että teillä on kiinnostava keskustelu menossa, mutta unohtakaa se ja jutelkaa mun kanssa." Toisten viereen hiipiminen ja siinä keskustelun seuraaminen hiljaa tuntuu vielä oudommalta, joten yleensä vaan häivyn paikalta nopeasti sen virallisen osuuden jälkeen. 

Tuollaiset tilaisuudet ovat kuitenkin varmaan aika hyviä tutustumiseen, joten olisiko sinulla vielä tähän vinkkejä tai hyviä selviytymiskeinoja?

Keltapaitainen mies hioo keskustelunaloitustaan. Kuva: worldwaterweek

Vastaus:

Kiitos hyvästä kysymyksestä ja kommenteista. Tuo kuvailemasi tilaisuus on juurikin sellainen, jossa kannattaa aloittaa virallisen ohjelman jälkeen paljon keskusteluja. Hyvä hyvä! Tuollaisten tapahtumien suurin anti on usein ohjelman jälkeen käydyt keskustelut ja saadut kontaktit, eikä suinkaan tieto siitä asiasta mikä ikinä onkaan ollut tilaisuuden aiheena. Ennen kun joku valittaa siitä, että on julmaa puhua kontakteista ja ihmisistä jonkun tilaisuuden antina, niin muistutan, että kyse on yhteistyön tekemisestä eikä mistään manipuloinnista tai riistosta.

Kontaktit eivät välttämättä synny heti, ja ei kannata ottaa liikaa paineita niiden synnyttämisestä nopeasti. Kun aktiivisesti keskustelee kaikkialla vastaavissa tilaisuuksissa, niin samoja tyyppejä tapaa pari kertaa jossain, muistaa laittaa follow upit (klikkaa aiempaan postaukseen) ja sitten ollaankin jo "parempia tuttuja". Kun juttelee ihmisille, kannattaa ajatella, että oletettavasti hekin ovat tulleet tilaisuuteen juuri tutustuakseen muihin ja haluavat siis puhua kanssasi. Moni saattaa aluksi näyttää ylimieliseltä, tylsistyneeltä ym., mutta usein se on vain alkujännitystä.

Annan sinulle ainakin seuraavat 3 ohjetta:

1. Jutustele jo ennen tilaisuutta ja sen ohjelman aikana
2. Näytä ohjelman aikana kivalta ja aktiiviselta tyypiltä
3. Tilaisuuden jälkeen liity porukkaan tai liittoudu yksin seisovan kanssa

Keltapaitainen mies on iloinen. Kuva: worldwaterweek

Voit helpottaa tilannetta aloittamalla keskusteluja jo juuri ennen tapahtumaa ja ohjelman tauoilla. Heitä pikkujuttuja kaikenlaisille ihmisille, esim. alkamisajan kysymistä, joku kysymys sisällöstä tms. harmittomia pikkujuttuja. Voit katsoa vinkkejä tästä aiemmasta postauksesta keskustelun aloituksista. Tuollaiset pikkujutut luovat jo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottavat keskustelun jatkamista ja juttuseuran löytämistä ohjelman jälkeen. 

Yritä tilaisuuden ohjelman ajan hieman hymyillä ja antaa aktiivista vaikutelmaa, niin ihmiset pitävät sinua tyyppinä, jolle olisi kiva mennä juttelemaan. Mene istumaan jonkun viereen, älä vähintään kolmen paikan päähän muista, kuten monella on tapana. Tapahtuman jälkeen kannattaa puhua vieruskavereille, liittyä johonkin avoimeen ryhmään tai mennä juttelemaan jollekin yksin seisovalle. 


Näihin kahteen viimeisimpänä mainittuun tarkempia vinkkejä: 

Avoimeen ryhmään liittyminen: Kannattaa valita ystävällisen näköinen ja "avoimesti seisova ryhmä" (= heidän piirissään on tilaa mennä mukaan). He oletettavasti pitävät siitä, että joku liittyy mukaan. Hyvä vaihtoehto saattaa olla myös hiljainen ryhmä, niin voit tuoda keskusteluun eloa. Tilanteesta riippuen kannattaa ensin joko hieman kuunnella keskustelua (hymyillen) tai sitten heti esittäytyä henkilöille. Jos henkilöt jatkavat keskustelua, kun kävelet viereen, niin anna heidän jatkaa ja heitä johonkin kohtaan sopiva kommentti/kysymys. Jos he taas katsovat sinua ja keskeyttävät keskustelunsa, kun liityt porukkaan, niin kättele kaikki läpi ja kysy sitten vaikka joku kysymys tilaisuuden sisällöstä (hymyillen). 

Yksinäiselle henkilölle puhuminen: Kannattaa muistaa, että kaikki tilaisuuden jälkeen jäävät ovat yleensä siellä koska he haluavat puhua muille. Älä siis välitä, vaikka joku näyttää myrtsiltä/lukee jotain/näppäilee puhelintaan. Valitse joku seinäruusu ja hiivi reippaasti juttusille. Hymyile, ole kiinnostunut ja aloita rohkeasti keskustelu. Voit kysyä esimerkiksi mitä hän piti ohjelmasta, mitä mieltä hän on alan uusimmista tuulista, mitä hänen yrityksensä tekee, onko hän ollut aiemmin saman järjestäjän tilaisuuksissa tai millainen viikko oli. Oletettavasti joku liittyy kohta iloisesti keskustelevaan seuraanne ja tutustut sitten muihinkin. 

Etsi keltapaitainen mies, tuo lappuseminaariryhmän salaperäinen sankari.
Kuva: worldwaterweek

Lopuksi on hyvä kysyä ihmisiltä onko heillä käyntikortteja, niin voit laittaa follow uppeja. Jos sinulla ei ole käyntikortteja, niin nyt äkkiä tilaamaan, esim. Vistaprint tai Print100 ovat hyviä (edullisia) paikkoja. 


Lisää vinkkejä tällaisiin tilanteisiin löytyy mm. seuraavista kirjoituksista: 

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/03/7-verkostoitumisvinkkia-ilman-tata.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/08/case-back-2-school-or-work-or-any-group.html 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/10/kolmas-pyora-4ever.html 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/06/wou-han-on-paikalla-sisaantulo.html 
http://elaparemmin.fi/blogi/5-vinkkia-elamasi-parhaaseen-juhlailtaan/ 
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/09/party-like-its-autumn-2012.html


Hauskoja tilaisuuksia ja jälkipelejä! Jos ei kutsuja tällaisiin häppeninkeihin satele, niin liity muutamaan yhdistykseen lisää ja katso muita tapaamispaikkavinkkejä täältä.



P.S. Huomaa blogin uusi jännittävä kysymyslaatikko oikealla olevan sivupalkin alaosassa. Jos haluat lähettää kysymyksesi mielummin sähköpostilla, niin myös se onnistuu edelleen (karla@jaanmurtajat.fi).



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

Haastattelu: Miten toimit ryhmässä Andy?

Tervetuloa lukemaan tämän blogin ensimmäistä haastattelua! Haastateltava Andy Hopi on valmentajayhteisö Coach CENTRE:n, Tekijäakatemian sekä Täysii-seminaarin perustaja.

Andy on toiminut valmentajana monissa erilaisissa tilanteissa urheilun ja liiketoiminnan puolella, ja on kone innostamaan ihmisiä mukaan projekteihinsa. Vaikka Andy on ihmisten kanssa taitava verkostoituja, niin kiinnostavasti hän toimii usein mielellään myös yksin. Haastattelun lopusta löydät tietoa ja tarjouksen Andyn uusimmasta kurssista.

 
Andy Hopi, pidätkö ryhmässä asioiden tekemisestä? Millaisissa tilanteissa ja milloin et? 

Ryhmässä on mukava keskustella, ideoida, jakaa kokemuksia ja oppia. Kuitenkin kun toimintaan tulee mukaan vastuun käsite, hoidan asiat mielelläni yksin. Jaettu vastuu kun ei ole kenenkään vastuu. Itselläni on usein myös selkeä näkemys siitä, miten asiat kannattaa hoitaa, ja itse täyden vastuun kantamalla saan tehdä asiat haluamallani tavallani.

Vanha sananlasku sanoo, että jos haluat edetä nopeasti, kulje yksin, mutta jos haluat edetä pitkälle, kulje porukassa. Itse haluan yleensä edetä niin nopeasti, ettei ryhmässä toimiminen aina vie tärkeänä kokemaani asiaa tarpeeksi vauhdikkaasti eteenpäin. Pystyn toki tällöinkin toimimaan ryhmässä, mutta tällaisina hetkinä kyseenalaistan sitä, kannattaako minun olla mukana kyseisessä ryhmässä, jossakin toisessa ryhmässä vai tehdä juttu kokonaan yksin. 


Kun sinulla on jokin idea suuremmalle joukolle, niin miten sitten lähdet esittämään sitä? 

Yleensä pyrin tekemään ideasta tarpeeksi valmiin pohjaesityksen. Jos esitän vain jonkin avoimen kysymyksen, on muiden vaikea tarttua siihen. Jos taas esitän liian valmiin idean, hyväksyvät monet sen kyseenalaistamatta. Tarpeeksi valmis, mutta sopivasti keskeneräinen pohjaesitys herättää yleensä eniten keskustelua, nostaen samalla esiin monia hyviä ideoita jatkojalostusta varten. Tällöin prosessi myös osallistaa muita, tarjoten heille mahdollisuuden vaikuttaa toteutettavaan versioon.


Oletko aina ryhmässä johtajatyyppi ja johtajan roolissa? 

En niinkään pidä johtamisesta, vaan johtajuudesta. Johtajuudessa ei ole johtajaa ja alaista, vaan johtaja ja johdettava. Ihmiset ovat samanarvoisia, mutta heillä on erilaiset roolit, joita molempia tarvitaan toimivassa johtajuudessa. Jos johtajuutta ei ilmene tarpeeksi, päädyn usein johtajan rooliin omasta halustani tai muiden pyynnöstä. 


Miten sitten luot hyvää fiilistä projektiporukassa?

Oma tapani olla on yleensä aika rauhallinen. Pyrin vain olemaan mahdollisimman hyvin läsnä hetkessä ja kuuntelemaan ihmisiä. Pyrin luomaan olosuhteet, joissa ihmiset voivat olla helpommin ja vapaammin. Yleensä kaikki tarpeellinen seuraa tästä automaattisesti.


Mistä muuten löydät kaikki kaverit, asiakkaat ja yhteistyökumppanit?

Olen kertonut omista ajatuksistani blogeissa, videoilla ja tapahtumissa. Näin samoista asioista kiinnostuneet ihmiset ovat osanneet ottaa yhteyttä. Asioista kirjoittaminen ja ääneen puhuminen on myös auttanut kehittämään projektejani sekä tiivistämään ne ytimekkäämmin. Näin olen pystynyt myös pohtimaan selkeämmin, ketkä voisivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä sekä lähestymään heitä mahdollisimman valmiilla ja toteuttamiskelpoisilla ehdotuksilla. 

Mitkä ovat olleet sinulle suurimmat opit juhlien tai tapahtumien järjestämisessä?  

1. Tavoita oikeat ihmiset. Koska ihmiset luovat tapahtumat, on tapahtumien laatu usein kiinni osallistujista. 
2. Luo otolliset olosuhteet. Tapahtuman puitteiden on hyvä olla kunnossa. Niiden ei tarvitse ylittää odotuksia, mutta puutteita ei tulisi olla. 
3. Huolehdi ihmisistä. Tarkkaile onko joku ilman seuraa ja mene juttelemaan hänelle tai tutustuta hänen johonkin toiseen henkilöön.

Kun menet uuteen porukkaan, niin miten vältät ulkopuoliseksi jäämisen? 

Oma tyylini on yleensä se, että etsin yhden henkilön, jonka kanssa omat kiinnostuksenkohteeni ovat linjassa. Jos yrittää tehdä vaikutuksen kaikkiin, ei välttämättä tee vaikutusta keneenkään. Kannattaa siis olla oma itsensä ja aloittaa luonteva keskustelu jonkun kanssa. Kun tulet juttuun yhdenkin ihmisen kanssa, et enää ole ulkopuolinen tässä uudessa porukassa. Tämän uuden tuttavuuden kautta sinun on taas luonteva tutustua muihin, jotka hän tuntee entuudestaan.


Onko jonkun tyyppisiä ihmisiä, keiden kanssa et halua toimia? Miten sanot sen heille?

Viime aikoina olen priorisoinut todella tarkkaan omaa ajankäyttöäni. Jos oma toimintani lähtee rönsyilemään, ei se tuota potentiaalista arvoaan. Jos en näe tärkeänä tavata jotain henkilöä, pyrin esittämään asiani niin, että hän ymmärtäisi näkökulmani. En kuitenkaan niinkään ajattele, kenen kanssa en halua toimia, vaan kenen kanssa haluan toimia: energisten, aikaansaavien ja positiivisten ihmisten kanssa. Valitessani kenen kanssa toimin, suljen automaattisesti muut henkilöt ulkopuolelle. 


Mitä vinkkejä annat muiden innostamiseen jollekin hänen omaan projektiinsa liittyen? 

Kun itse olet innostunut projektista, tarttuu se muihinkin. Anna muille vapautta ideoida, jolloin he ovat usein myös valmiita ottamaan vastuuta keksimästään ideasta. Anna heille tunnustusta ja kehu heidän panostaan. Kiitä heitä idean antamisesta itseisarvollisesti, vaikka juuri tuo kyseinen idea ei olisikaan toteuttamiskelpoinen tai uusi. Kun he huomaavat, että arvostat heidän ideointiaan, ovat he valmiita seuraavallakin kerralla kantamaan kortensa kekoon ideoinnissa. Ja tuo seuraava idea voikin olla juuri se kuningasidea! 

Suuri oivallukseni muista ihmisistä on: Eniten parasta ovat ihmiset! :)


Kiitos Andy!

Tämän blogin lukijana saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Andyn tekemisen meininkiä elämääsi tuovalle Tekijäakatemia-verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia JÄÄNMURTAJAT. Voit katsoa lukea lisää kurssista Tekijäakatemia-sivustolla.



P.S. Jäänmurtajat on näkynyt viime aikoina muissakin blogeissa:

Blog Centre: Miksi suosittelen blogin kirjoittamista

 
Alaks olee: Nauti anteliaisuudesta

Täysii-seminaari: Hyvä nöyryys tuo hyvinvointia

 



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Ihmissuhdetaitokursseista voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi